Kolmen kopla hajosi nopeasti, mutta kun se vielä oli ehjä, kukaan ei voinut sitä vastustaa. Minä en ollut osana sitä, ehei, olisin kyllä halunnut, niinkuin kaikki.
Kolme tyttöä, kaikki kauniita ja laihoja, kaikinpuolin täydellisiä. He olivat kilttejä ja hymyilivät aina. Jos joku oli pulasse, he riensivät oitis apuun. Kutsuimme heitä Charlien enkeleiksi, mutta kun Charlie ilmaantui, ei enkeleitä enää ollut.
Kaikki osasivat pyytää heidän apuaan, mutta kuka auttaisi heitä, jos heillä olisi ongelmia.
Janna,Jasmin ja Julia olivat pian parhaita kaveruksia. He tutustuivat toisiinsa heti lukion alussa. Sama maku joka suhteessa, niin se oli.
Olin pelännyt sisäisesti lukioon menoa koko kesäloman. En ollut reipas ja oma-alotteinen, vaan ujo, etenkin vieraiden ihmisten seurassa. Se oli inhottavaa, sillä hyvien ystävien kanssa riehuin joskus liikaakin, mutta kun vieraille pitäisi uskaltautua sanomaan jotain,niin turha toivo, että avaisin suuni.
Kuljin kohti koulua ja pian eteeni avautui lukion näkymä. Koulu oli iso, ja porukkaa tunki joka paikkaan pyöriensä kanssa. Isot kaverilössit virtasivat kilpaa pihan poikki,ja minua heikotti. Silloin näin tytön, joka hamuili pihassa edes takaisin, ja ryntäsin hänen seuraansa. "Moi, ooks sä uus täällä", kysyin, toivoen positiivista reaktiota. Ja kyllä tyttö olikin. Hänen nimensä oli Emilia ja sain heti koulukaverin hänestä. Emilia oli vielä ujompi, kuin minä, joten pystyin rentoutumaan hänen seurassaan ja uskaltauduin puhumaan enemmän.
Välitunnilla istuskelimme penkillä, emmekä oikein puhuneet mitään. Silloin näin vaalean tytön, jolla oli isot vaaleanvihreät silmät, ja ihana sininen paita, josta loisti pariisin uusin trendi muoti. Tyttö käveli rennosti tietä pitkin, pitkät vaaleat hiukset hulmuten. "Janna!", kuului huudahdus, ja kiharatukkainen tyttö kiidähti Jannan luo,ja he alkoivat juttelemaan. Toisella tytöllä oli ruskeat puolipitkät hiukset, ja hän vaikutti eksoottiselta. Ruskeat, ovaalin muotoiset silmät, ja punaisella maalatut huulet tekivät vaikutuksen minuun.
Tunsin kateutta tyttöjä kohtaan, sillä heidän kauneutensa tuntui äkkiä valtaavan kaikkien toista sukupuolta olevien huomion, ja minä olin päättänyt tänä vuonna pyydystää kyseistä lajia olevan yksilön.
Eksoottisen tytön nimi oli Jasmin, enkä voinut ajatella muuta, kuin että nimi sopisi hänelle täydellisesti. Kolmas tyttö näyttäytyi pian. Hänellä oli punainen minihame ja musta paita päällään. Lisänä oli kaikennäköisiä yksityiskohtia, ja hänkin oli aivan yhtä täudellinen oman tyylinsä kautta. Julialla oli punainen polkkatukka, ja hän käytti tekoripsiä, joka sai hänen siniset silmänsä näyttämään entistä lumoammilta.
"Nyt ne tulee", Emilia sanoi negatiivisella äänellä, kun kolmikko ensi kertaa lähestyi meitä. Minut peitti puolustautumis-vietti ja mietein jotain näsäviisasta sanottavaa, sillä kolmikko oli suuri uhka, ja olin varma että tytöillä oli jotain pahaa sanottavaa tälläisistä ujoista, keskiverto tytöistä, jotka eivät tienneet muodista mitään. He yllättivät minut.
"Moi, tää on ihan tyhmä kysymys, mutta missäköhän täällä on vessa", Juulia kysyi ystävälliseen sävyyn.
"Me ei uskalleta mennä kysymään noilta pojilta tuolla, ja te vaikutitte paljon kiltimmiltä", Janna sanoi iloisesti ja loi leikkimielisen kauhun katseen jätkien suuntaan.
"Se on vissiin tuolla ihan perällä", mä sanoin ja tunsin ääneni karuksi kolmikon rinnalla.
"Kiitti, nyt me ehkä selviydytään taas vähän aikaa", Jasmin sanoi ja veti Jannaa ja Juliaa mukanaan.
"Jos teillä on joku ongelma niin me autetaan kyllä", Janna huusi vielä perään ja ihmettelin, että onko moisia olentoja olemassakaan.
Emiliakin muutti käsitystään kolmikosta, ja juttutuokiot heidän kanssaan ryhdistivät kenen tahansa itsetuntoa. He tekivät kaikkea hullua. Lauloivat koulun käytävillä, pelasivat lautapeliä välitunnilla, ja oppitunnitkin saatiin kulumaan nopeampaan kolmikon avulla. Yksi asia jäi kuitenkin vaivaamaan mieltäni. Tytöt eivät seurustelleet, vaikka koulun ihanimmat jätkät roikkuivat heissä. He vaan nauroivat ja juttelivat jätkien kanssa, ja pussailivat poskelle, tai jotain leikkisää, mutteivat ikinä aloittaneet mitään vakavampaa suhdetta.
"Essiii", kuulin kun mun nimee kailotettiin. Oli kulunut pari viikkoa ja Julia huhuili muo. Mä istuin käytävällä ja huikkasin kädelläni. "Täällähän sä oot! Niin, mä kuulin et sul on jotain vaikeuksii matikassa", Julia sanoi kysyvästi näyttäen hieman huolestuneelta. "Joo, no mä oon aika huono siinä", mä sain sanottua, kun Julia jo tarjos apuaan. "Ei ku ihan totta, täs on mun osote, pidät varmaan muo ihan tyhmänä kun oon kirjottanu sen paperille, mut tuut lauantaina meille, ni mä voin opettaa suo" Mä katoin hölmistyneenäni lappua, jossa oli isolla käsialalla kirjoitettu osote, ja puhelinnumerokin vielä vieressä. "Joo, okei", mä sanoin ja olin oikeesti tosi ilonen, kun voisin vihdoin tajutakin jotain matikasta. Hetken päästä Julia liihotti jo toisen ihmisen luo, ja sitten toisen, ja toisen, ja lopulta kolmikko löysi toisensa ja liihotti käytävillä kuin kevyt tuulahdus.
Olisin niin halunnut päästä kolmikon in-side ryhmään. Kuvittelin mielessäni, kuinka he viettivät vapaa-aikaansa makoillen sohvilla,siemaillen virkistävää juomaa samalla jutellen pojista. Nauru helähtelisi ja hauskaa olisi.
Emilia harppoi kohti minua, ja ajattelin, kuinka tylsää meillä kahdella aina oli. Yleensä katsoimme vaan jotain elokuvaa ja söimme rasvaisia ruokia.
Niinpä niin. Tytöt olivat kuin taikaa. He päästivät lähelleen, mutta eivät silti omaan ryhmäänsä. He olivat kuin ripaus iloa, jota kukin pääsi hetken ajan maistamaan.
"Moi, valmiina ruottintunnille?", Emilia kysyi synkkään sävyyn, ja nyökkäsin apeasti. Emilian negatiivinen asennekin alkoi ripomaan mieltäni,ja halusin jotain suurempaa elämääni. Lukion alussa aioin vielä metsästää poikia, mutta Emilian kanssa emme puhuneet edes niistä, ainakaan siihen sävyyn, että olisimme kiinnostuneita metsästykseen. Emilia ei ainakaan ollut.
^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^
(jatkuu jos jatkuu)
Kolme tyttöä, kaikki kauniita ja laihoja, kaikinpuolin täydellisiä. He olivat kilttejä ja hymyilivät aina. Jos joku oli pulasse, he riensivät oitis apuun. Kutsuimme heitä Charlien enkeleiksi, mutta kun Charlie ilmaantui, ei enkeleitä enää ollut.
Kaikki osasivat pyytää heidän apuaan, mutta kuka auttaisi heitä, jos heillä olisi ongelmia.
Janna,Jasmin ja Julia olivat pian parhaita kaveruksia. He tutustuivat toisiinsa heti lukion alussa. Sama maku joka suhteessa, niin se oli.
Olin pelännyt sisäisesti lukioon menoa koko kesäloman. En ollut reipas ja oma-alotteinen, vaan ujo, etenkin vieraiden ihmisten seurassa. Se oli inhottavaa, sillä hyvien ystävien kanssa riehuin joskus liikaakin, mutta kun vieraille pitäisi uskaltautua sanomaan jotain,niin turha toivo, että avaisin suuni.
Kuljin kohti koulua ja pian eteeni avautui lukion näkymä. Koulu oli iso, ja porukkaa tunki joka paikkaan pyöriensä kanssa. Isot kaverilössit virtasivat kilpaa pihan poikki,ja minua heikotti. Silloin näin tytön, joka hamuili pihassa edes takaisin, ja ryntäsin hänen seuraansa. "Moi, ooks sä uus täällä", kysyin, toivoen positiivista reaktiota. Ja kyllä tyttö olikin. Hänen nimensä oli Emilia ja sain heti koulukaverin hänestä. Emilia oli vielä ujompi, kuin minä, joten pystyin rentoutumaan hänen seurassaan ja uskaltauduin puhumaan enemmän.
Välitunnilla istuskelimme penkillä, emmekä oikein puhuneet mitään. Silloin näin vaalean tytön, jolla oli isot vaaleanvihreät silmät, ja ihana sininen paita, josta loisti pariisin uusin trendi muoti. Tyttö käveli rennosti tietä pitkin, pitkät vaaleat hiukset hulmuten. "Janna!", kuului huudahdus, ja kiharatukkainen tyttö kiidähti Jannan luo,ja he alkoivat juttelemaan. Toisella tytöllä oli ruskeat puolipitkät hiukset, ja hän vaikutti eksoottiselta. Ruskeat, ovaalin muotoiset silmät, ja punaisella maalatut huulet tekivät vaikutuksen minuun.
Tunsin kateutta tyttöjä kohtaan, sillä heidän kauneutensa tuntui äkkiä valtaavan kaikkien toista sukupuolta olevien huomion, ja minä olin päättänyt tänä vuonna pyydystää kyseistä lajia olevan yksilön.
Eksoottisen tytön nimi oli Jasmin, enkä voinut ajatella muuta, kuin että nimi sopisi hänelle täydellisesti. Kolmas tyttö näyttäytyi pian. Hänellä oli punainen minihame ja musta paita päällään. Lisänä oli kaikennäköisiä yksityiskohtia, ja hänkin oli aivan yhtä täudellinen oman tyylinsä kautta. Julialla oli punainen polkkatukka, ja hän käytti tekoripsiä, joka sai hänen siniset silmänsä näyttämään entistä lumoammilta.
"Nyt ne tulee", Emilia sanoi negatiivisella äänellä, kun kolmikko ensi kertaa lähestyi meitä. Minut peitti puolustautumis-vietti ja mietein jotain näsäviisasta sanottavaa, sillä kolmikko oli suuri uhka, ja olin varma että tytöillä oli jotain pahaa sanottavaa tälläisistä ujoista, keskiverto tytöistä, jotka eivät tienneet muodista mitään. He yllättivät minut.
"Moi, tää on ihan tyhmä kysymys, mutta missäköhän täällä on vessa", Juulia kysyi ystävälliseen sävyyn.
"Me ei uskalleta mennä kysymään noilta pojilta tuolla, ja te vaikutitte paljon kiltimmiltä", Janna sanoi iloisesti ja loi leikkimielisen kauhun katseen jätkien suuntaan.
"Se on vissiin tuolla ihan perällä", mä sanoin ja tunsin ääneni karuksi kolmikon rinnalla.
"Kiitti, nyt me ehkä selviydytään taas vähän aikaa", Jasmin sanoi ja veti Jannaa ja Juliaa mukanaan.
"Jos teillä on joku ongelma niin me autetaan kyllä", Janna huusi vielä perään ja ihmettelin, että onko moisia olentoja olemassakaan.
Emiliakin muutti käsitystään kolmikosta, ja juttutuokiot heidän kanssaan ryhdistivät kenen tahansa itsetuntoa. He tekivät kaikkea hullua. Lauloivat koulun käytävillä, pelasivat lautapeliä välitunnilla, ja oppitunnitkin saatiin kulumaan nopeampaan kolmikon avulla. Yksi asia jäi kuitenkin vaivaamaan mieltäni. Tytöt eivät seurustelleet, vaikka koulun ihanimmat jätkät roikkuivat heissä. He vaan nauroivat ja juttelivat jätkien kanssa, ja pussailivat poskelle, tai jotain leikkisää, mutteivat ikinä aloittaneet mitään vakavampaa suhdetta.
"Essiii", kuulin kun mun nimee kailotettiin. Oli kulunut pari viikkoa ja Julia huhuili muo. Mä istuin käytävällä ja huikkasin kädelläni. "Täällähän sä oot! Niin, mä kuulin et sul on jotain vaikeuksii matikassa", Julia sanoi kysyvästi näyttäen hieman huolestuneelta. "Joo, no mä oon aika huono siinä", mä sain sanottua, kun Julia jo tarjos apuaan. "Ei ku ihan totta, täs on mun osote, pidät varmaan muo ihan tyhmänä kun oon kirjottanu sen paperille, mut tuut lauantaina meille, ni mä voin opettaa suo" Mä katoin hölmistyneenäni lappua, jossa oli isolla käsialalla kirjoitettu osote, ja puhelinnumerokin vielä vieressä. "Joo, okei", mä sanoin ja olin oikeesti tosi ilonen, kun voisin vihdoin tajutakin jotain matikasta. Hetken päästä Julia liihotti jo toisen ihmisen luo, ja sitten toisen, ja toisen, ja lopulta kolmikko löysi toisensa ja liihotti käytävillä kuin kevyt tuulahdus.
Olisin niin halunnut päästä kolmikon in-side ryhmään. Kuvittelin mielessäni, kuinka he viettivät vapaa-aikaansa makoillen sohvilla,siemaillen virkistävää juomaa samalla jutellen pojista. Nauru helähtelisi ja hauskaa olisi.
Emilia harppoi kohti minua, ja ajattelin, kuinka tylsää meillä kahdella aina oli. Yleensä katsoimme vaan jotain elokuvaa ja söimme rasvaisia ruokia.
Niinpä niin. Tytöt olivat kuin taikaa. He päästivät lähelleen, mutta eivät silti omaan ryhmäänsä. He olivat kuin ripaus iloa, jota kukin pääsi hetken ajan maistamaan.
"Moi, valmiina ruottintunnille?", Emilia kysyi synkkään sävyyn, ja nyökkäsin apeasti. Emilian negatiivinen asennekin alkoi ripomaan mieltäni,ja halusin jotain suurempaa elämääni. Lukion alussa aioin vielä metsästää poikia, mutta Emilian kanssa emme puhuneet edes niistä, ainakaan siihen sävyyn, että olisimme kiinnostuneita metsästykseen. Emilia ei ainakaan ollut.
^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^
(jatkuu jos jatkuu)
Vastaukset 3
Vanhimmat
Toivottavasti jatkuu!!!
Miksi ei jatkuisi? Mä ainakin haluisin kuulla sen loppuun!
MOI oikeesti toi on tod. hyvä.. itte en osaa kirjottaa noin hyvin.. KUMPA osaisinkin.. No teiän tyylisiltä kirjottajilta voi oppia.. :) Te ootte hyviä.. :) No ainakin mun mielestä..