Hei,
Kerronpa tarinani, jotta monet tälläkin sivulla saavat huomata, että jollakin voi mennä vieläkin huonommin...
Tapasin mieheni 90-l puolivälissä, kerroin hänelle suurimman haaveeni olevan saada lapsia. Kerroin hänelle myös, ettei lasten yrittämistä kannata lykätä myöhäiselle iälle, koska aina voi sattua jotain yllättävää. Menimme aikanamme naimisiin ja luulin, että aloittaisimme vihdoinkin yrityksen, mutta ei, mieheni keksi aina jotain tekosyitä yrityksen lykkäämiseen. Täytin 30v eikä mieheni halunnut yrittää vieläkään. Lopulta vuosien odotuksen jälkeen tilanne kärjistyi siihen, että uhkasin lähteä, jos mieheni ei haluaisi yrittää lasta ja etsisin sellaisen, joka haluaisi. Vihdoinkin mieheni suostui, mutta lasta ei kuulunutkaan. Kertaakaan ei tullut plussaa, kuukautiset tulivat aina säännöllisesti ja ajallaan. Uskokaa pois se alkoi olla aika helvettiä, kun koskaan ei tapahtunut yhtään mitään! Päätimme mieheni kanssa lähteä lapsettomuushoitoihin. Ehdin syödä yhden clomikuurin, kun mieheltäni löydettiin pahanlaatuinen aivokasvain. Elämä meni täysin uusiksi. Mieheni selviytyi hoidoista hyvin ja pystyi palaamaan töihin. Mieheni halusi myös jatkaa lapsen yritystä.
Mitä sitten tapahtuikaan? Mieheni löysi uuden naisen ja teki tämän raskaaksi sekä lähti hänen luokseen. Nyt heillä on poika ja minä olen yksin. Olen seurustellut jonkun aikaa yhden miehen kanssa, emmekä ole käyttäneet ehkäisyä, mutta en edelleenkään ole tullut raskaaksi. Syy lapsettomuuteen on selittämätön. Mies, jota tapailen haluaisi lapsia, joten todennäköisesti myös hän jättää minut, koska en vain tule raskaaksi. Ikääkin minulla on jo sen verran paljon, että ilmeisesti haaveeni saada lapsia jää ikuiseksi haaveeksi. Lisäksi joutunen elämään elämäni myös yksin, sillä kuka mies haluaa riesakseen lapsettomuudesta kärsivää naista? Elämä voi olla joskus todella raskasta.
Kerronpa tarinani, jotta monet tälläkin sivulla saavat huomata, että jollakin voi mennä vieläkin huonommin...
Tapasin mieheni 90-l puolivälissä, kerroin hänelle suurimman haaveeni olevan saada lapsia. Kerroin hänelle myös, ettei lasten yrittämistä kannata lykätä myöhäiselle iälle, koska aina voi sattua jotain yllättävää. Menimme aikanamme naimisiin ja luulin, että aloittaisimme vihdoinkin yrityksen, mutta ei, mieheni keksi aina jotain tekosyitä yrityksen lykkäämiseen. Täytin 30v eikä mieheni halunnut yrittää vieläkään. Lopulta vuosien odotuksen jälkeen tilanne kärjistyi siihen, että uhkasin lähteä, jos mieheni ei haluaisi yrittää lasta ja etsisin sellaisen, joka haluaisi. Vihdoinkin mieheni suostui, mutta lasta ei kuulunutkaan. Kertaakaan ei tullut plussaa, kuukautiset tulivat aina säännöllisesti ja ajallaan. Uskokaa pois se alkoi olla aika helvettiä, kun koskaan ei tapahtunut yhtään mitään! Päätimme mieheni kanssa lähteä lapsettomuushoitoihin. Ehdin syödä yhden clomikuurin, kun mieheltäni löydettiin pahanlaatuinen aivokasvain. Elämä meni täysin uusiksi. Mieheni selviytyi hoidoista hyvin ja pystyi palaamaan töihin. Mieheni halusi myös jatkaa lapsen yritystä.
Mitä sitten tapahtuikaan? Mieheni löysi uuden naisen ja teki tämän raskaaksi sekä lähti hänen luokseen. Nyt heillä on poika ja minä olen yksin. Olen seurustellut jonkun aikaa yhden miehen kanssa, emmekä ole käyttäneet ehkäisyä, mutta en edelleenkään ole tullut raskaaksi. Syy lapsettomuuteen on selittämätön. Mies, jota tapailen haluaisi lapsia, joten todennäköisesti myös hän jättää minut, koska en vain tule raskaaksi. Ikääkin minulla on jo sen verran paljon, että ilmeisesti haaveeni saada lapsia jää ikuiseksi haaveeksi. Lisäksi joutunen elämään elämäni myös yksin, sillä kuka mies haluaa riesakseen lapsettomuudesta kärsivää naista? Elämä voi olla joskus todella raskasta.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ymmärrän että sinulla on paha olla lapsettomuus asian kanssa. Itselläni on myös rankka menneisyys, enkä voi luomusti tulla raskaaksi.
Mutta sinun tilanteessasi, oletteko käyneet lapsettomuuspolilla jo? Voisiko sinun tilanteessasi auttaa esim. ivf?
Jos miehesi todella välittää sinusta, hän ei sinua lapsettomuuden takia jätä. Jos olette nelikymppisiä, en tiedä mutta jos miehesi olisi lapsia todella halunnut, miksi hän ei ole niitä saanut jo?
Ja jos tosissaan niin käy, että eroatte niin ei maailma kaadu vielä siihenkään. On monia keski-ikäisiä eronneita miehiä, joilla on lapset tehtynä, eivätkä he enää halua "iltatähteä". Mutta he kuitenkin haluavat itselleen elämänkumppanin, joka ei heti ole vaatimassa vauvaa. Elämästä voi nauttia myös ilman lapsiakin. Voi matkustella ja keksiä kaikkia uusia juttuja elämässään.
Olen joutunut näitä juttuja itsekin pohtimaan, ja todennut epätoivoni keskellä että ei kaikki voi loppua siihen kun lasta ei vaan tule.
Mulla kävi niin, että odotin liian kauan ja luulin etten edes halua lapsia kunnes 32- vuotiaana kohdattuani elämäni miehen kaikki oli liian myöhäistä. Hormonitoimintani oli lakannut....eli ei kuukautisia eikä minkäänlaista elämää sillä puolella. Hormonitoiminta varmaan lakkasi kun mulla oli raju endometrioosi ja sitä hoidettiin lopettamalla vuodot keltarauhashormonipiikeillä, kun en halunnut toistuvia leikauksia. Kas kun ei enää saa uudelleen käynnistettyä vaikka mitä estrogeeniä söisi. Tekisi mieli haastaa koko gyne oikeuteen asian takia. Kyllä on ollut surkea olo asian takia, mutta yritetään kyllä vielä jos jotain tapahtuisi. Kaveripiirissä kaikki saivat vauvan tänävuonna, itsellä tosi tyhjä olo. Asiaa auttaa pieni kummipoika joka kuuluu elämääni antaen toivon kipinää omasta vauvasta. Koitan keksiä itselleni uusia haasteita ja muuta sellaista kipeiden lapsettomuusjuttujen tilalle. Välilläonnistuu, välilläei kun itkettää ihan kamalasti. Mutta jaksamista ja parempaa uutta vuotta sinulle, muista että aina on muitakin jotka kokevat samoja asioita.
Hei kohtalotoveri,
Kiitokset vastauksestasi! Ei ole sinullakaan ollut helppoa. Elämä on niin yllätyksellistä, että aina voi sattua jotain sekä hyvään että pahaan suuntaan. Joskus toivoisi, että omistaisi taikasauvan, jolla voisi auttaa ihmisiä, joilla on paha olla. Ainakin sinulla on rinnallasi hyvä mies, joka ei ole sinua hyljännyt huonoina päivinä. Pieniä ihmeitä sattuu aina välillä, joten toivottavasti sellainen sattuisi teillekin.
Entisen mieheni kanssa kävimme sairauden aikana parissa inseminaatiossa (ovulaatioinduktio), mutta ne olivat tuloksettomia. Menkat alkoivat aina kuin kello parin viikon päästä ovulaatiosta. Mies koki, että koska hänellä on vakava sairaus ja elämä voi olla hyvinkin lyhyt, niin hän ei halua kuluttaa elämäänsä lapsettomuushoitoihin. No hänen ei tarvinnut, vaan sai lapsen "luonnonmenetelmin" vaihtamalla naista.
En ole IVF:ä kokeillut. Lääkäreiden kommentti oli, että koska lapsettomuuden syy on selittämätön kannattaa ensin yrittää luonnonmenetelmin (jos vaihtaa miestä), mutta koska ikää on (muutama vuosi vaille 40), niin kannattaa lähteä hoitoihin jo reilun puolen vuoden yrityksen jälkeen. Nykyisellä kumppanillani on jo yksi lapsi edellisen kumppaninsa kanssa, mutta hän haluaisi toisen lapsen. Lapsettomuushoidot ovat raskas prosessi sekä miehelle että naiselle. Olen tuntenut nykyisen kumppanini loppujen lopuksi niin lyhyen aikaa, että häntä asia arveluttaa. Onhan niitä naisia, jotka tulevat raskaaksi helpommallakin. Katsotaan kuinka tässä käy? Jos kumppania ei minulle löydy, niin on kai vain alistuttava lapsettomuuteen. Toivotaan, että asiat vain järjestyisivät tavalla tai toisella...?
voimia! onko sinut siis tutkittu ettei vikaa ole? silloinhan sinulla on vielä hyvät mahdollisuudet tulla raskaaksi, ainakin hoitojen avulla. Mikäli siis nykyinen miesystäväsi niihin lähtee..tai voithan mennä niihin yksinkin.voihan vika olla vaikka hänessäkin. Hassua että jätetään toinen sen takia ettei voi saada lasta..eihän sitä ikinä tiedä missä lopulta vika on tai löytääkö ikinä sellaista ihmistä jonka kanssa se onnistuu. voimia!
Yhteystiedot ovat profiilissani.