Olen 26-vuotias nainen,enkä ollut tähän astiseen elämääni mennessä koskaan kyseenalaistanut seksuaalista suuntautumistani.Olen seurustellut noin 8 vuotta mieheni kanssa.Mieheni on ensimmäinen vakava suhteeni,joten kokemuksia muista ei minulla ollut ennen seurusteluamme,enkä niitä ole koskaan aikaisemmin kaivannutkaan.Noin kaksi vuotta sitten suhteemme ajautui jonkinlaiseen umpikujaan,kumpikaan emme olleet enään varmoja tahdosta jatkaa yhteistä elämäämme,mutta puolen vuoden tauon jälkeen palasimme yhteeen(tuona aikana minulla ei ollut suhdetta kenenkään kanssa)ja aloitimme ns puhtaalta pöydältä alusta.Vaihdoin työpaikkaa tauon aikoihin,jossa uudessa työpaikassani tutustuin erääseen ikäiseeni naiseen,johon heti ensi tapaamisesta lähtien tunsin selittämätöntä vetoa..ystävystyin hänen kanssaan ja hän kuunteli ja oli olkapäänä ja kainalona tuona vaikeana tauon aikana.Hän seurusteli miehen kanssa näihin aikoihin.Ystävyytemme jatkui mieheni ja minun palatessamme yhteen,mutta jonkinlaista surumielisyyttä olin silloin aistivinani ystäväni osalta,mutta ajattelin sen johtuvan siitä,että ystäväni ajattelisi minulla jäävän hänelle vähemmän aikaa.Noin vuosi sitten olin ystäväni kanssa viikon ulkomaan matkalla,jossa erään illan päätteeksi (kumpikin humalassa) suutelimme ja ajauduimme samaan sänkyyn yöksi..asiasta ei loman jälkeen puhuttu.Ei sanallakaan.Ystävyytemme muuttui,mutta jatkui edelleen.Miehelleni en tuolloin pystynyt asiasta kertomaan.Tapahtuneen jälkeen mietin paljon tuota asiaa ja näin paljon unia hänestä ja usein yllätin itseni ajattelemasta häntä ja hänen lähellä ollessani tunsin halua koskettaa tai suudella.Tilanne hämmensi erittäin paljon,koska samanlaista tunnetta en naista kohtaan ole koskaan tuntenut tai edes voinut kuvitella tuntevani!
Muutama kuukausi sitten ollassani viihteellä ystäväni kanssa sama tilanne uusiutui ja aamulla hänen luota herätessäni keskustelimme ja hän kertoi rakastavansa minua.En tiennyt mitä teen tai tunnen,välillä nauratti ja välillä itketti ja teki mieli juosta karkuun omaa elämää.Kerroin miehelleni kaiken ja hän halusi unohtaa tapahtuneen ja vaati minua katkaisemaan ystävyyteni ja ajatteli minun vain hakevan "kokemuksia,joita en ole nuorempana saanut"
Keskustelimme ystäväni kanssa sanoin hänelle etten voi päättää suhdettani "kokeillakseni mitä haluan" ja ajattelin itsekkin tapahtuneiden asioiden unohtuvan jos ystävyytemme loppuisi.Ja niin ystävyys loppuikin,mutta tunteet eivät.En tiedä mitä tekisin,työskentelen edelleen samassa paikassa hänen kanssaan ja näkeminen tekee KIPEÄÄ ja ikävä repii palasiksi ajatukset kiertävät vain yhtä kehää,että haluan hänet.Haluan viettää jokaisen loppuelämeni hetken hänen kanssaan,mutta pelkään torjutuksi tulemista,pelkään jättää mieheni,pelkään läheisteni reaktioita,mutta eniten kaikesta pelkään,että millaiseksi tämä vielä menee jos en kohta löydä jotain ratkaisua asialle.
Että tällainen soppa..jos jollakin heräsi jotain ajatuksia niin mielellään niitä lukisin ja kiitokset jos jokunen loppuun asti pääsi ja jotain selkoakin vuodatuksesta sai.=)
Muutama kuukausi sitten ollassani viihteellä ystäväni kanssa sama tilanne uusiutui ja aamulla hänen luota herätessäni keskustelimme ja hän kertoi rakastavansa minua.En tiennyt mitä teen tai tunnen,välillä nauratti ja välillä itketti ja teki mieli juosta karkuun omaa elämää.Kerroin miehelleni kaiken ja hän halusi unohtaa tapahtuneen ja vaati minua katkaisemaan ystävyyteni ja ajatteli minun vain hakevan "kokemuksia,joita en ole nuorempana saanut"
Keskustelimme ystäväni kanssa sanoin hänelle etten voi päättää suhdettani "kokeillakseni mitä haluan" ja ajattelin itsekkin tapahtuneiden asioiden unohtuvan jos ystävyytemme loppuisi.Ja niin ystävyys loppuikin,mutta tunteet eivät.En tiedä mitä tekisin,työskentelen edelleen samassa paikassa hänen kanssaan ja näkeminen tekee KIPEÄÄ ja ikävä repii palasiksi ajatukset kiertävät vain yhtä kehää,että haluan hänet.Haluan viettää jokaisen loppuelämeni hetken hänen kanssaan,mutta pelkään torjutuksi tulemista,pelkään jättää mieheni,pelkään läheisteni reaktioita,mutta eniten kaikesta pelkään,että millaiseksi tämä vielä menee jos en kohta löydä jotain ratkaisua asialle.
Että tällainen soppa..jos jollakin heräsi jotain ajatuksia niin mielellään niitä lukisin ja kiitokset jos jokunen loppuun asti pääsi ja jotain selkoakin vuodatuksesta sai.=)
Vastaukset 6
Vanhimmat
Hmmm... tuntuu aika klassiselta dilemmalta: tietää kyllä, mitä haluaa, mutta pelkää toisaalta mahdollisen muutoksen mukanaan tuomia juttuja. Eikö sitä sanota, että pitää uskaltaa hypätä, jos haluaa lentää... Itse kuitenkin teet valintasi ja olet niistä vastuussa. Suhteessakin voi elää niin monenlaisin perustein eikä se ruoho useinkaan ole vihreämpää aidan toisella puolen... Eipä tainnut auttaa yhtään ;)
sydän sanoo, rakkaudessa on oltava rohkea...
Olet vasta 26. Täyttä tuhlausta, jos et voi elää ja olla sen ihmisen kanssa jonka oikeasti haluat. Olet onnellisessa asemassa, koska nainen jota rakastat on sanonut rakastavansa myös sinua. Suhteen päättäminen ei ole koskaan helppoa, mutta elämä palautuu uomilleen... Muuttuva seksuaalisuus hämmentää, mutta ajattele niin, että rakastat ihmistä et sukupuolta. Vanha sanonta: "Kuuntele sydämesi ääntä" on totta -- taas, jälleen kerran
Onko mitään hyvää koskaan seurannut siitä että tekee elämänratkaisut perustuen pelkoihin?
Kuuntele pelkojasi, pelkää hylkäämistä ja elämää. Kuulostaa nurinkuriselta.
Poista yhtälöstä kaikki mikä pelottaa. Jos pelkäät jättää mies, jätä se niin ei tarvitse pelätä enää.
Olen aina ollut sitä mieltä, että ei se toisella kerralla tule paremmaksi. Eli jotain on aina vialla, jos eroa edes mietitään ja jos ero toteutuu, se on sitten The End. Jokin ei ole miehesi ja sinun suhteessa kohdallaan, jos olette kerran eronneet ja olet suhteen aikana pettänyt miestäsi. Rakastunut sitoutunut ihminen ei pysty pettämään, eikä edes ajattele eroa.
Seuraa sydäntäsi, elä nyt ja tässä hetkessä, ei mennyttä saa takaisin, eikä tulevaa voi ennustaa. Tuleva suhteesi naiseen, joka rakastaa sinua, voi olla elämäsi juttu ja kun suhde ja rakkaus vahvenee, et enää pelkää tai edes ajattele sitä mitä muut siitä ajattelevat. Muuta ystävyys rakkaudeksi ja parisuhteesi ystävyydeksi. Aika paljon haastetta, mutta varmaan antaa paljon myöhemmin, kun pöly on laskeutunut.
Tilanteesi tuntuu monella tapaa tutulta. Ystävystyin reilut vuosi sitten naisen kanssa. Seurustelimme tuolloin molemmat tahoillamme (miehen kanssa) ja ystävyytemme kannatteli meitä molempia vaikeissa parisuhteissa. Aluksi en edes ymmärtänyt mistä on kyse, mutta näin jälkeenpäin ajateltuna kaikki on ihan selvää. Tahdoin viettää kaiken aikani hänen kanssaan. Minun oli hyvä olla hänen seurassaan. Olin kohdannut ihmisen, joka ymmärtää minua tavalla, jolla kukaan muu ei tunnu ymmärtävän. Tunsimme molemmat voimakasta yhteenkuuluvuuden tunnetta ja oivalsin, että en voi jatkaa entisessä suhteessani. Se suhde oli ollut jo pitkään viileä ja tyhjä, mutta en ollut osannut siitä irrottautua, sitä kai vain oli niin tottunut olemaan. Olisi kuitenkin ollut väärin jatkaa suhteessa kun samalla tiedosti, ettei suhteella ole tulevaisuutta.
Tässä vaiheessa en edes tiennyt miten minun käy. Olin juuri eronnut ja keskityin erosta selviytymiseen. Ystäväni oli tässä tärkein tukeni. Myöhemmin ymmärsin haluavani muutakin kuin ystävyyttä, mutta halusin myös kunnioittaa hänen päätöstään jatkaa suhteessa miehen kanssa. Yllättäen hän kuitenkin kertoi eroavansa. Hänelle ero oli erityisen vaikea, koska asia kosketti myös hänen lapsiaan. Kaikkien vaiheiden jälkeen olemme nyt yhdessä. Seurustelen maailman ihanimman naisen kanssa =) Ja tämä on kyllä naiseni rohkeuden ansiota. Minä olen kokoajan ollut meistä se varovaisempi. Hän on uskaltanut tehdä aloitteen, hän ei välitä muiden mielipiteistä ja itseasiassa olemme saaneet pääosin pelkästään positiivista palautetta, joten huoleni on ainakin tähän saakka ollut turhaa. Toisaalta olemme nyt siinä vaiheessa, että läheiset tietävät ja muutamat muut, mutta vielä emme elä julkisesti yhdessä.
Se mitä yritän tarinallani kertoa on se, että tulevaisuudesta ei tiedä koskaan. Elämä on täynnä valintoja, jotka vaikuttavat tulevaan. Jokainen on kuitenkin oman onnensa seppä. Elämme vain kerran ja pahinta olisi ajatella vanhana, että kunpa silloin olisin uskaltanut. Läheiset sopeutuvat kyllä, ystäviltä saa ymmärrystä ja niiltä joilta ei saa, eivät ole todellisia ystäviä. Jokaisella on oikeus onneen. Kun teet omaan tulevaisuuteesi ja onneesi liittyviä valintoja, ajattele itseäsi, älä muita tai muiden reaktioita.
Toivottavasti tästä saa jotain tolkkua ja toivottavasti tästä on myös jotain apua mietinnöissäsi ja kerron mielelläni lisää, jos siitä sinulle on apua.