että miksi meidän 4kk narttu pentu tekee ruokailun jälkeen taikka muuten kun se NÄKEE että ollaan pihalle menossa niin lähtee pää ja korvat luimussa toiseen huoneeseen tai niinkuin juuri äsken ja kusi omalle pedille kun siihen meni tai sit muulloin lattialle..? mistä johtuu? pihalla kehumme joka tarpeen jälkeen ja palkitsemme useinmiten..tämä on todella hermoille käyvää ja tätä on kestänyt jo n. vajaan viikon. Miksi siis pentumme tekee näin? Muuten sisäsiisteys alkaa olemaan kohdillaan.vaikka pieniä lipsahduksia on. Auttakee! Kiitos etukäteen vastauksista ja Hyvää tulevaa uuttavuotta!
T:me ja pentu
T:me ja pentu
Vastaukset 4
Vanhimmat
Pennulla on 13-16 viikkoisena (eli noin 4kk:n paikkeilla) uhmaikä. Se etsii paikkaansa elämässä ja on epävarma ja ailahtelevainen. Aremmat pennut saavat ujouskauden, vähän kaikki pelottaa ja on kummallista, ihan kuin olisivat vasta huomanneet tututkin asiat. Pelkävät jopa varjoaan. Dominoivat pennut käyttäytyvät uhmakasti, rehentelevät, murisevat leluistaan ja luistaan. Mikään ei tunnu pelottavan ja toimivat kuin olisivat maailman napoja.
Teidän pentu vaikuttaa olevan tuollainen arempi, ja tarvitsee kannustavaa ja ymmärtävää suhtautumista. Sen mielestä ulkona on nyt kauheasti pelottavia juttuja, jotka se vasta on huomannut. Omalle pedillekin pissaaminen liittyy tähän. Pennulle ei pidä olla ankara vaan kannustava ja ymmärtävä. Tilanne helpottuu kun sen ikä lähenee puolta vuotta. Siitä tulee oppivainen, reippaampi ja yhteistyökykyisempi.
Itselläni on 5kk:n ikäinen pentu, ja silläkin on ollut mennossa tuollainen kausi. Monta iltaa on seisoskeltu yhdessä pimeällä pihalla, ja juteltu rauhoittavasti kaikista kauheista möröistä, joita se luulee näkevänsä. Nukkupeitolle se on pissannut ja se on vaan hyvin kuivattu, jos sen pesee, pissaa se siihen todennäköisesti heti uudelleen.
Pidemmille lenkeille pentua kannattaa viedä vasta puolenvuoden iässä. Täydelliseen sisäsiisteyteen päästään vasta vuoden iän paikkeilla. Pentu tarvitsee kärsivällistä ja ymmärtävää suhtautumista. Sillä on menossa kova kasvunkausi, joka kuohuttaa sen mieltä. Murrosikä tulee sitten 7-12 kk:n välillä ja silloin pentu on jälleen "vaikea". Nartupentu saa ekat juoksunsa ja urospentukin on hormoonikuohussa. Saattavat jälleen taantua pissailemaan satunnaisesti sisälle jne.
Edellinen vastaus oli tosi hyvä ja kannustava. Sitä voisitte kyllä kokeilla, ettette huomioi pisuja mitenkään. Ei siis myöskään namuja tai kehuja ulos tekemisestä - sehän on vaan luonnollista toimintaa. Jos pentua torutaan (vaikka vain yksi perheenjäsen "vahingossa" karjaisee EI) sisällä ja kehutaan ulkona, menee se hämilleen ja alkaa pissata piilossa. Älkää siis kiinnittäkö koko asiaan enää mitään huomiota, antakaa pissiä rauhassa ulos ja rauhassa myös vahinkolirautella sisälle. Kyllä se siitä pian loppuu kuitenkin. Pentunne saattaa olla herkkää sorttia, joten käyttäkää vastaisuudessakin ns. pehmeitä keinoja: harhauttamista ja omaa nokkeluutta. Vaikka pikainen ärjyminen on usein nopein ja ensimmäinen vaihtoehto, monelle herkkikselle sopii lempeämmät keinot. Näin suhde ja luottamus kasvaa paremmaksi.
niin että ne eivät ole vahinko pisuja. vaan taas teki niin että ruoka laitettiin että syödä ja sit pihalle niin otti ja meni kuselle.. ja se tekee aina sen jomman kumman vieressä ja niin että näemme!
Kyllä se on ihan tavallista uhmaikää, eli kokeilee omaa tahtoaan. Ei ole vahinko, tekee sen todella tarkoituksella. Paras rangaistus sille on se, ettei se saa teollaan teitä mitenkään siihen reagoimaan. Toruminenkin on sille palutetta epätoivotusta toiminnasta.
Aikanaan oma toyvillispentu teki samaa tuon ikäisenä, eli hyppäsi vielä minun sänkyyni ja pissasi sinne. Tuijotti vielä minua silmiin, ettäs näätkö mitä meikä tekee. Pari kertaa pesin kaikki sänkyvaatteet moisen tempun seurauksena. Sitten päätin olla huomaamatta koko pentua vuorokauteen. Tietysti ruokin sen, käytin ulkona, mutta en rapsutellut sitä, enkä leikkinyt tai ottanut syliin, enkä jutellutkaan sille. Siihen loppui sänkyyn pissiminen, kyllä se jääkausi sitä selvästi harmitti, ja kun sen heti siitä sängynsotkemisesta aloitin, vaikutti se tietävän mistä niin tylyksi kävin. Vaikeaahan se itsellekin oli, olla niin tyly pienelle murulle.