Victor Borge, edesmennyt tanskalaissyntyinen
konserttipianisti-koomikko, jota minulla on ollut ilo saada kuunnella live-esiintymisissä, viimeksi
vuosi ennen hänen kuolemaansa.
Hän eli 91- vuotiaaksi, loppuun asti henkisesti vireänä ja toimintaa täynnä.
En usko että ihmiskunta saa toista samanlaista viihdyttäjää. Hän ehti viihdyttää ihmisiä yli 70 vuotta!
Jo hänen näyttämölletulonsa sai yleisön "hyrisemään" mielihyvästä.
Näyttämö ehkä oli puolipimeä, ainoana valaistuksena pieni valonheitin.
Victor tulee esiripun takaa, hapuilee flyygelin ympäri ja tulee epävarmoin askelin mikrofonin ääreen. Kaivelee taskujaan ja löytää vihdoin viimein povitaskustaan pienen lapun, jonka hän oikoo ja kohottaa valoa vasten paremmin nähdäkseen. Lukee sitten hyvin vakavalla äänenpainolla: Hyvää iltaa!
Menee takaisin flyygelin luo, avaa sen kannen, kysäisee huolehtivaisella äänellä yleisöltä: Vetääkö kovasti?
Ennenkuin hän oli päässyt soittamisen alkuun, oli käytävä läpi monet jutut, laskettava jopa koskettimien lukumääräkin (koska hän sanoi olevansa yhtä vanha kuin on flyygelissä koskettimia).
Hän soitti jumalaisesti, konserttipianisti kun oli. Hänelle musiikki oli totista työtä, mutta hän leikitteli sillä hervottoman hulvattomasti ja "vastapelureilla" ei varmasti ollut helppoa olla samalla näyttämöllä.
Eräässä numerossa hän säesti sopraanoa ja oli säikähtävinään sopraanon korkeata ääntä niin paljon että putosi lattialle pianopallilta.
Mutta ei hätää! Hän otti esille turvavyön jakkaran kätköistä, kiinnitti sen ja jatkoi soittamista niinkuin mitään ei olisi tapahtunut.
Jonkun aarian aikana hän ikävystyi ja otti banaanin jakkaran kannen alta, kuori sen ja syödä mässytti samalla kun hän säesti yhdellä sormella sieltä täältä. Banaanin syötyään hän
imeskeli kuuluvasti ikeniään, mutta näytti eläytyneen kokonaan musiikkiin!
Näitä tilanteita hänen esiintymisistään on jäänyt mieleen vaikka kuinka paljon. Ehkä olette muutkin nähneet hänet esiintymässä, ainakin TV:ssä?
Ehkä on joku muu koomikko joka on kutkuttanut nauruhermoja? Olisi kiva kuulla muittenkin kokemuksia tällaisista hetkistä, kun on voinut nauraa hyrähdellä vielä monena päivänä jälkeenkin päin.
konserttipianisti-koomikko, jota minulla on ollut ilo saada kuunnella live-esiintymisissä, viimeksi
vuosi ennen hänen kuolemaansa.
Hän eli 91- vuotiaaksi, loppuun asti henkisesti vireänä ja toimintaa täynnä.
En usko että ihmiskunta saa toista samanlaista viihdyttäjää. Hän ehti viihdyttää ihmisiä yli 70 vuotta!
Jo hänen näyttämölletulonsa sai yleisön "hyrisemään" mielihyvästä.
Näyttämö ehkä oli puolipimeä, ainoana valaistuksena pieni valonheitin.
Victor tulee esiripun takaa, hapuilee flyygelin ympäri ja tulee epävarmoin askelin mikrofonin ääreen. Kaivelee taskujaan ja löytää vihdoin viimein povitaskustaan pienen lapun, jonka hän oikoo ja kohottaa valoa vasten paremmin nähdäkseen. Lukee sitten hyvin vakavalla äänenpainolla: Hyvää iltaa!
Menee takaisin flyygelin luo, avaa sen kannen, kysäisee huolehtivaisella äänellä yleisöltä: Vetääkö kovasti?
Ennenkuin hän oli päässyt soittamisen alkuun, oli käytävä läpi monet jutut, laskettava jopa koskettimien lukumääräkin (koska hän sanoi olevansa yhtä vanha kuin on flyygelissä koskettimia).
Hän soitti jumalaisesti, konserttipianisti kun oli. Hänelle musiikki oli totista työtä, mutta hän leikitteli sillä hervottoman hulvattomasti ja "vastapelureilla" ei varmasti ollut helppoa olla samalla näyttämöllä.
Eräässä numerossa hän säesti sopraanoa ja oli säikähtävinään sopraanon korkeata ääntä niin paljon että putosi lattialle pianopallilta.
Mutta ei hätää! Hän otti esille turvavyön jakkaran kätköistä, kiinnitti sen ja jatkoi soittamista niinkuin mitään ei olisi tapahtunut.
Jonkun aarian aikana hän ikävystyi ja otti banaanin jakkaran kannen alta, kuori sen ja syödä mässytti samalla kun hän säesti yhdellä sormella sieltä täältä. Banaanin syötyään hän
imeskeli kuuluvasti ikeniään, mutta näytti eläytyneen kokonaan musiikkiin!
Näitä tilanteita hänen esiintymisistään on jäänyt mieleen vaikka kuinka paljon. Ehkä olette muutkin nähneet hänet esiintymässä, ainakin TV:ssä?
Ehkä on joku muu koomikko joka on kutkuttanut nauruhermoja? Olisi kiva kuulla muittenkin kokemuksia tällaisista hetkistä, kun on voinut nauraa hyrähdellä vielä monena päivänä jälkeenkin päin.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Eniten rakastami viihde-koomikko on juuri Victor..Minulla ei ole ollut tilaisuutta häntä nähdä livenä,mutta paljon olen saanut katsoa hänen konserttejään TV kautta.Eikä ole pitkäaika kun oli Documentti hänen Elämänkerrastaan.Hän omas jo kasvot jotka sai hyvällemielelle.Taito soittaa ja hetkessä muuttaa musiikki..aivan ilmiömäistä -nuotteja ei koskaan,paitsi joskus väärinpäin edessä>>>
Tuo viimeinen konsertti Kotimaassaan myös näytettiin,siinä oli jo Jäähyväisten tuntua Victorilla! En muita samanlaisia ole kohdannut kyllä..Yhdistety musiikki nautinto-huumoriin se on jotain erikoista!!
Olen nähnyt kaiken mistä MdK kertoi ja pitänyt yhtä paljon kuin te molemmat. Livenä en ole nähnyt. Eräs Borgemaisen hauska kohta hänen esityksessään oli kun hän soittaessaan liikkui oikealle päin, putosi penkiltään ja ylös noustuaan lyhensi nuotteja saksillaan oikeasta reunasta. Lukihan hän myös tekstejä hauskankuuloisinen välimerkkeineen, jotka hän myös luki ääneen.
Terveisiä tampereelta. nyt pittää taas viikko levätä reissun jälkee. siel ko mäntii tukka suorana, hyvä ko meerin peräs pysyin.
en ois tienny tuon soittajan nimmee, mut niin hyviä kuvauksia sanoit,et heti muistu mieleen. sie vissii jossain ulkomailla oot häntä kuunnellu, ei hää vissii suomes oo käynny.hänel ol aika pitkä konsertti televisiossa jo jonkin aikaa sitte. oli siin taituri pianisti. hää touhus vaik mitä ,jopa siin soittaessaa. tuli mielee et hää tekkee tuon homman unissaakin. en ole lkassillisen musiikin ystävä erikoisemmin , mutta kyl tuota soitto taitoa piti ihmetellä.
70 vuotta ko soittaa niin siin tullee taitoo, kelle on tullaksee, pelleillä ja soittaa samal niin vaikeeta, ja tosi suur taito. siin on piano niin tuttu, et kuuluu melkee sisuskaluhin.
aika vanhaks hää eli ja jos viel terveenäkkii, jospa se musiikki oli hänel sitä elämän eliksiirii. musiikil ku on taivaallinen voima.
muistan yhen semmosen korreen miehen myös joka soitti lfyygelii hää on jo kuollu. hänel oli ain hienot vaatteet jossa mahottomast kimaltelevii jalokivvii. lfyygeli ol ain valkonen. sitä mie kans kattelein , en siit musiikist perustannu, mut oli mukava katsoo kun oli niin korreesti pukeutunu mies, enne ei esiintyjätkää niin erikoisesti pukkeutuneet. sie varmaa tiiät kenest mie puhun.
olisha minul muistois huumori miehii, mut täs puhutaa korkeempi tasosest viihteestä, niin en tuo heit tässä essii.
terveisiä kaikille hei hei.
lyyli kirjoitti pianistista nimeltä Liberace, josta minulla ei kyllä ole myönteistä sanottavaa.
Minun huumorintajuani ruokki hyvin edesmennyt Spede Pasanen. Hänen oivalluksensa huumorin saralla olivat joskus uskomattoman kekseliäitä.
Monta iloista hetkeä saimme Spedeltäkin vaikka hän jakoi kansaa ihailijoihin ja "vihailijoihin". Minä tunnustan kuuluvani ensinmainituihin.
muistelet Liberacea ja sen valkoista flyygeliä.
Liberacen muistoksi on rakennettu museo Las Vegasiin. Jos menet sinne Meerin luo joskus niin voit käydä katsomassa!
Siellä on varmasti hänen vaatteitaan ja muuta rekvisiittaa.
Victor Borgen piti tulla vielä Kööpenhaminaan konsertoimaan, mutta viikko ennen suunniteltua matkaa hän kuoli pois nukkuessaan.
Kuinka moni häntä kaipaakaan koko maailmassa.
Sinulla on varmaankin ollut tiiviitä päiviä Tampereella Meerin kanssa.
Kerroin aikaisemmin, kun keskusteltiin teatterista, että käyn Pyynikin kesäteatterissa jos liikun kesäiseen aikaan Tampereen lähettyvillä. Siitä ei olekaan sitten pitkä matka Vammalaan ja siihen "kuuluisaan" kirjakellariin.
Tampere on kiva kesäkaupunki. Kyllä siellä jalat ehtii väsyä.
Kerro vaan niistä huumorimiehistä. Onhan niitä minunkin mielessä: Spede, Vesku, ketäs ne olikaan jotka huusivat "apuva"?
Minulla on aivan elävästä elämästä tuoreessa muistissa tilanne kun yllätin yhdellä huoltoasemalla äijälauman huutamalla "apuva, apuuvvaa".
Olin työmatkalla ja olin yöpynyt Joroisissa motellissa. Ennenkuin jatkoin matkaa menin läheiselle huoltoasemalle tankkaamaan autoa.
Kun piti lähteä liikkeelle ei auto inahtanutkaan.
Menin huoltoaseman ovesta sisälle pyytämään apua.
Tiskin takana seisoi mies, ilmeisesti huoltoaseman omistaja. "Asiakkaina" kolme äijänturjaketta, kännissä kaikki kolme jo aamutuimaan.
Aloin huutaa "apuva, apuva, aapuuvva" isolla äänellä. Kaikki katselivat minua hölmistyneenä, huoltoaseman omistaja alkoi käsittää mistä on kyse, nosti kätensä ja sanoi: Ota raahallisesti, tarttootko köyttä?
Yksi niistä kolmesta sanoi kättä huitaisten: Anna aaton seistä, männään kaljalle!
Niin he tulivat kaikki neljä työntämään auton käyntiin. Itse nauroin kyyneleet silmissä ja lähdin jatkamaan matkaa.