Minulla oli koira ja kissa,kissa elossa vieläkin.Kissa tuli taloon 8 1/2 vuotta sitten,koiran olessa 5vuotias.Kissan olessa pentu,koiran äidin vaistot (narttu) heräsivät,se hoivasi pentua kuin omaansa.Kissan aikuistuessa,koiran mielenkiinto hävisi.Kissa kuitenkin osoitti kiintymystään usein "kiehnäämällä" koiraa,joka ei ollut moksiskaan.Ne siis eivät nukkuneet yhdessä,eikä muutenkaan ollut muuta kuin nuo kissan pienet kiintymyksen osoitukset.Nyt syyskuun puolessa välissä 13 v koirani piti lopettaa vaikean sairauden takia.Muutama viikko koiran "häviämisen" jälkeen alkoi kissani outo käytös.Varsinkin öiseen aikaan se meni ulko-ovelle (sisäkissa) ja "huusi suoraa huutoa".Tätä saattoi jatkua tuntikaupalla.Aluksi en ymmärtänyt mikä sitä vaivasi (kissa on leikattu) kunnes tulin johtopäätökseen että se suri kumppaninsa "häviämistä".Tähän väliin kerron,että ne olivat elämänsä aikana olleet erossa toisistaan jopa muutamia kuukausia,eikä samanlaista käytöstä esiintynyt silloin.Tämä kissani käytös kesti kesti noin 3 kk.Nyt se on loppu,jäljellä on ainoastaan valtava hellyyden tarve.Kissa ei ole koskaan viihtynyt sylissä,eikä nytkään,mutta hakeutuu viereen kaivaten silitystä ja rapsutusta.Minua on syvästi liikuttanut tämä kissani reaktio koiran kuolemaan ja siihen miten kauan tuo suru kesti.Tai onko se ohi vieläkään?Minä tietenkin suren koirani menetystä omalla tavallani.
Haluan kertoa
Kissani surusta
2184
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kaipuu on varmasti kissallakin kova. Ehkä jossain vaiheessa saatte sille kaverin joko kissasta tai koirasta.
Liikuttavaa. Kyllä kissat ymmärtävät, mitä on tapahtunut.
Itse emme kestäneet katsoa kissamme surua viikkoa pidempään, vaan hommasimme sille uuden ikätoverin. Silloin 11-vuotias tyttökissamme suri eutanasian saanutta kolliamme kuljeskellen etsien sekä kaksi kertaa myös todella kovaan ääneen ulvoen. Se ei ollut milloinkaan ennen pitänyt sellaista ääntä, kuin nainen vollottaisi.
Ensimmäisen kerran se tapahtui heti kollimme kuoleman jälkeen. Tyttönen hyppäsi ikkunalaudalla olevan luonnollisen kokoisen ja näköisen kissapatsaan viereen ja kiersi sitä ympyrää ja huusi. Patsas on musta, kuten oli kollimmekin. Toisen kerran tyttönen alkoi huutaa unissaan.
Nyt sillä on uusi kolli kaverina ja tämä Pömppönen onkin osannut lohduttaa tosi hyvin niin tyttöstä kuin meitäkin. Voit käydä katsomassa kotisivuiltamme: www.freewebs.com/kissoista
Suosittelen kaverin hankkimista kissallesi. :)