Minä, lempeä tappaja
päätän kuka saa elää
ja kuka kuolee.
Kuin Sarajevon sala-ampuja
joka katselee alas kaupunkiin
ja miettii sytyttääkö tupakan
vai tappaisiko jonkun varomattoman.
Vai nauttisiko vallasta,
melkein Jumalan kaltaisesta,
että antaakin ohikulkijan
onnestaan tietämättömän,
vielä elää.
Tällaista tulee mieleen,
kun annan tiaisille talipallon
- ja hetki sitten myrkkyä hiirille.
Olisinko huonompi ihminen,
jos antaisin myrkyn tiaisille
ja ruokkisin hiiriä -
samoja luojanluomia kaikki?
Minä niin mielelläni
otan Jumalan tehtävät,
Annan,ainakin pitkitän elämää
ja otan sen pois,
jos se minua häiritsee.
- Olen suuri luonnonystävä.
päätän kuka saa elää
ja kuka kuolee.
Kuin Sarajevon sala-ampuja
joka katselee alas kaupunkiin
ja miettii sytyttääkö tupakan
vai tappaisiko jonkun varomattoman.
Vai nauttisiko vallasta,
melkein Jumalan kaltaisesta,
että antaakin ohikulkijan
onnestaan tietämättömän,
vielä elää.
Tällaista tulee mieleen,
kun annan tiaisille talipallon
- ja hetki sitten myrkkyä hiirille.
Olisinko huonompi ihminen,
jos antaisin myrkyn tiaisille
ja ruokkisin hiiriä -
samoja luojanluomia kaikki?
Minä niin mielelläni
otan Jumalan tehtävät,
Annan,ainakin pitkitän elämää
ja otan sen pois,
jos se minua häiritsee.
- Olen suuri luonnonystävä.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Näitä Sinun runojasi on aina nautinto lukea.
Mutta noinhan se on, toiset saavat elää ja tois-
ten pitää kuolla. Meillä on valta päättää siitä
luontokappaleiden kohdalla, ja niin ikävää kuin
se onkin - myös sodissa.
Minä tiedän Sinun rakkautesi luontoon, ja niin
varmaan moni muukin täällä - se näkyy runoissasi.
Niinhän se on, jonkun on päätettävä toisen kuolemasta; ei suurta eroa eläimen tai ihmisen kohdalla.
Ja valitut erot tapettavien ja jätettävien tai suorastaan hellittävien lajien tai yksilöitten kohdalla ovat nekin melko sattumanvaraisia. Euroopassa koiria hellitään, muslimimaissa potkitaan ja Kiinassa syödään. Jonkin lajin kohdalla voi asia taas olla toisinpäin.
Kyllä meissä jokaisessa, on kaksi tai useampiakin puolia.
Jos kokisimme hiiret hyödyllisiksi,
emmme loukuttaisi niitä tai antaisi myrkkyä..
Metsästäjä, lempeä, tai karski, huolehtii
omalla tavallaan luonnon ns. tasapainosta.
Sinä.. Sarajevon tarkka-ampuja?
Vertaus on hyvä, olisiko liian hurja.
Runosi kulki hienosti, se oli jämäkkä alusta loppuun, jossa minua odotti yllätys...
tee.
Minä pidin tästä
Kiitos kommentistasi, se oli lohdullinen. Itsensä tuntee syylliseksi, teki kuinka tahansa. Siitä runon itseironia.
Terve suhtautuminen luontoon hukkuu helposti informaatiotulvaan. - Ja tiedon puutteeseen.
Hyvin sattuu ihmisen ironia
Juniorin ja minun jokajouluinen maailmanparannuskeskustelu jota vaimot yrittävät välillä hillitä
Jota me aina hämmästelemme
Olemmehan periaatteessa samaa mieltä
Hyvä jos osui - sitä kai runolta toivotaan. Mutta uskon, että nämä kysymykset koskettavat monia, eikä vähiten sukupolvien välillä. Elämänkokemukset ovat niin erilaisia.
"Lapsi, katso haukkaa.
Näetkö?
Niin pieni lintu kaukana
yksin Jumalan kädessä".
Kiitos viestistäsi. Se oli kaunis, kuin runo. Ehkä olikin.
Katselin joskus jo vuosia sitten Sarajevon vuorille - passillani. Enkä nähnyt mitään muuta mahdollisuutta kuin jalostaa näkemystäni sodankäynnistä.
Oli aikoja, kun viha täytti pääni.
Enpä olisi uskonut, että runoni, jossa on viittaus Sarajevoon, lukee ihminen, jolle Sarajevo on ollut veristä todellisuutta. Maailma on pieni.