Joulu on pettymys

Mulle arki on työntäyteistä aikaa. Siksi kaikki juhlapyhät menee lepäämiseen ja voimien keruuseen.
Pyhien aikana jo ulkoilu päivässä riittää "harrastukseksi". Loppu aika lueskellaan tai muuten vaan ollaan. Ei ole tarvinnut vielä koskaan suunnitella ohjelmaa Jouluksi. Sitä löytyy aivan kuin itsestään.
Ihmisen pitäisi osata nauttia hetkestä.

kelit tosiaan ei niin Jouluiset. Mutta säätiloille emme voi mitään. Ei olisi voinut pentuaikana 70-luvulla vielä kuvitellakaan, että joulukuussa vielä "kesäkelit". Vaikka sillloinkin oli väliin lumettomia jouluja.
Paatilla voisi ajella pitkin Saimaata täysiään, vielä näin joulukuun lopulla. Pitäisi vain olla jokin helppohoitoinen peltipaatti, jonka saa nopeasti vetäistyä rannalle, kun se talvi sitten lopulta tulee ( arvaus, että tammikuun toisella viikolla ).
YouTube-nettisivuilta (www.youtube.com ) löytyy ohjelmaa joka makuun; musiikkivideoita, parhaat pätkät suosikkielokuvista ym... loputtomasti.
Näitä tuli katseltua nyt joulunpyhinä. Joka päivä kuitenkin 2h lenkillä. Se pitää osaltaan mielen virkeenä ...

perheelle. kannattaa tosiaan katsoa peiliin, jos kaikilla on ollut tylsää.

Hyvää uuden vuoden vaihdetta kaikille !

Tämä on hyvin tuttua varmaan jokaiselle, ei aina voi olla sitä samaa tunnetta ja lämpöä mitä lapsena koettiin.
Ajattelin sitä että onkohan se että odottaa ulkoisilta tekijöiltä sitä tunnetta ja harmoniaa mitä joululta odottaa oikeaa.
Lapsena eletään siitä paljon mitä saadaan ja odotus on kova ja jännittävä.
Nuorukaisina saamme tyydytystä ja elämän tarkoitusta siitä mitä meillä on jo ulkonaista, ja koemme sen hyvin mielekkäänä ja tunnemme jopa mielihyvää siitä.

Nyt aikuisiässä me ei enää elä näistä asiosta, ehkä hetken uutuuden viehätys jostakin uudesta tavarasta.
Kuusi on vain kuusi, joulu on vain joulu, ei löydy oikein sisimmästä vastinetta sille juhlalle.
Eli etsimme sitä tunnetta.

Niin tulisiko jo meidän aikuisten elää siitä mitä me olemme, mitä me omistamme henisesti.
Onko meidän sisimpämme rikas vai huokuuko se tyhjyyttä.
Kasvatimmeko me vain ulkonaista minäämme ja ympärillä olevaa ja unohdimme ruokkia sisäistä ihmistämme.

Ulkonainen ei anna enää vastausta, odotamme vain tunnetta siitä ihanasta joulusta jota niin hartaasti odotimme lapsena.
Tunnemuisti on siellä muistuttamassa niistä ihanista tunteista joita me koimme silloin joskus ja nyt ne ei vain saavuta meitä.
Ja nyt me mittaamme siitä minkälainen joulun tulis olla.

No mikä avuksi, aletaan syöttään sitä sisäistä ihmistä asiolla joka tekisi sen rikkaaksi.
Selvitetään itsellemme kuka minä oikeen olen, minkälainen minä olen, mitä minä haluan , mikä on elämän tarkoitus, mistä sen löyytää, mistä minä sitä etsin,mitä ne asiat on josta tulisin sisäisesti rikkaaksi ja johokin määrään asti tyydytetyksi.

Olen nähnyt ihmisiä joilla on aina joulu sydämmessään, satoi tai paistoi, oli lumi maassa tai ilman lunta.
Mitkään olosuhteet eivät ole sitä tyytyväisyyttä ottaneet pois, korkeintaan hetkeksi.

Pitäisikö olla kateellinen tälläisille ihmisille vai lähdenkö itse etsimään sitä onnea tai mitä se on sitten kenenki kohdalla.

Kaikille parempaa uutta vuotta, olisi se ollut vaikka kuinka hyvää aikasemminkin, ensivuosi tuo uutta tullessaan jokaisen kohdalla.