Yksin olen jo tottunut olemaan ja kuvittelen jopa olevani onnellinen. Olenkin, mutta olen kuitenkin välillä yksinäinen.
Olisi ihana jakaa edes jokin osa elämästäni toisen ihmisen kanssa. Olisi mukava käydä joskus lenkillä keitellä kahvit lenkin jälkeen ja saisi joskus laittaa toiselle kaikkia ihania jouluherkkuja. Olen koristellut kotini, mutta harmittaa kun kukaan ei sitä näe ja silti sen koristelen vuosi toisensa jälkeen.
Ristiriitaista, hyvä on olla ja silti kaipaan jotain, onko se sitten se toisen ihmisen läheisyys ja lämpö.
Suloista joulun aikaa kuitenkin teille kaikille.
Olisi ihana jakaa edes jokin osa elämästäni toisen ihmisen kanssa. Olisi mukava käydä joskus lenkillä keitellä kahvit lenkin jälkeen ja saisi joskus laittaa toiselle kaikkia ihania jouluherkkuja. Olen koristellut kotini, mutta harmittaa kun kukaan ei sitä näe ja silti sen koristelen vuosi toisensa jälkeen.
Ristiriitaista, hyvä on olla ja silti kaipaan jotain, onko se sitten se toisen ihmisen läheisyys ja lämpö.
Suloista joulun aikaa kuitenkin teille kaikille.
Vastaukset 14
Vanhimmat
juokset vaan tai kävele jonkun miehen vierellä joka on myös lenkillä, helppoa. pyydät huoltomiehen korjaamaan lavuaarin tukkoisuuta ja keität kahvit ja taas kuvittelet. näin se pelaa vaikka hautaan asti. mutta jos tahdot seuraavalle asteelle otat puheeksi vaikka kioskilla että olis hyvät kahvit tarjolla. näin se toimii.
mutta taidan nyt aloittaa oikein juoksu harjoitukset, jotta kestän niiden miesten perässä. Taidan vaan olla aika ujo, joten taitaa ne aloitukset jäädä tekemättä minun osaltani. Mutta toivossa on hyvä elää...
Jos jotain haluaa, niin täytyy olla itse valmis myös antamaan. Olemalla avoimempi tälläkin palstalla voi hyvinkin löytyä todellisia kontakteja, joista on iloa harmaaseen arkeen. Sanoo nimimerkki: Kokemusta on !
ketään koskaan löytänyt jos en nyt oikein ole etsinytkään. Muutaman elämässä koetun pettymyksen jälkeen sitä on vain tullut niin varovaiseksi ja varautuneeksi.
Mutta mukava kuulla , että täältäkin voi löytyä jotain mukavaa.
...asia mielestäni on niin, että ei ihmistä yksin ole tarkoitettu kulkemaan, vaan Rakkaansa kanssa=)
Alfa-pari ylitse muiden, viisaudessaan??
Mutta tietysti poikkeus vahvistaa säännön:)(
Kaikkea Hyvää, huolimatta...
ole se poikkeus säännöissä.
Olen kyllä jo asunut kymmenen vuotta yksin, joten taitaa minullakin olla sopeutumista jos nyt joskus jonkun löydän. Näillä näkymin haluaisinkin vain löytää kaverin jolla voisi myös olla oma elämä.
...että olet, kun itse niin totesit=)
Varmasti löydät "jonkun", kaikki löytävät ajallansa, jos tod. tahtovat:)
Hyvä ja "varma" asia on haluta "kaveri" jolla on oma koti ja elämä, edetä "varovasti"..hiljalleen..kiirettä pitämättä=)
Tosin minulle se ei sovi, haluan kaikki äkkiä ja mahdollisimman nopeasti..heh..leikkiä laskin...
niin, minäkin olen tähän asti elänyt tunteella ja metsään meni, joten olen ajatellut kokeilevani sitten järjellä, mutta on todettava ettei se ole niin kivaa kuin se rakastuminen isolla R
harmoniaa ole yhdessä eläminen parisuhteessakaan,kun joka päivä sattuu näköjään jotain,kun leti lukee,niin sen huomaa.
Aikamoisen riskin ottaa sillä ei koskaan tiedä miten siinä tulee käymään.
lehtien lööpeissä tuoda esiin ainoastaan ne muutamat kymmenet tai (sadat, tuhannet?) epäonnistumiset ja väkivallanteot ym.
Voi voi, kuinka paljon on meitä taviksia, jotka emme otsikoihin ja uutisiin päästä = jouduta?
Ja miksi? Taviksen tarinat ei myy, jos ei tapahdu jotain todella ikävää.
Paljon enemmän on aivan normaaleja hyviä parisuhteita kuin niitä, joissa elämä toisen keralla ei ole ihmisarvoista tai että se olisi epämiellyttävää.
Tiedottaminen ja uutisointi antaa melkoisen yksipuoleisen kuvan ihmiskohtaloista, sekin pitää muistaa!
Olen kuullut että nykyään nuoret ei mene enää yhtä hanakasti naimisiin, kuin mennä vuosina.
Mikä ihme se on, kun erotaan kuitenkin vuoden päästä. Tulee kyllästyminen niin äkkiä, ei jakseta selvittää elämässä vastaan tulevia ongelmia.
Olen myös sitä mieltä että on paljon tavallisia ja hyviä parisuhteita.
Ihminen on luotu jakamaan asioitaan toisen kanssa. Rohkeutta etsimiseen ja suhteen löytämiseen.
Sen olen myös omassa pesueessa laittanut merkille, siis avioliittoon menemisen vaikeuden.
Itsekin elin avoparina viis ja puoli vuotta ennen tuomarin vahvistusta.
Vanhin tytär meni kihloihin kuustoista vee, vuonna -96 jouluna.
Asuu edelleen (saman) kihlattunsa kanssa, on yhteinen ok-talo, muttei lapsia. Se on harmi, sillä olen luvannut, ettei hoitopaikasta, ym. olisi pulaa.... mutta, mutta ei auta mitkään maanittelut!
Hyvän parisuhten yksi perusedellytys on 'hyvän laatuinen' itsetunto ja toisen hyväksyminen ylsilönä omine mielipiteineen ja ihmisarvoineen.
Muut asiat on enempi neuvottelukysymyksiä ja omien ja toisen vahvuuksien hyväksikäyttöä yhteisen hyvän eteen.
Kuin onnelinen tyttölapsi saankaan olla,alla siniristilipun vapaana kulkemaan sekä nauttimaan joka solulla.
Äläkä hyväksy ketään kakslahkeista siihen rinnallesi ruikuttamaan ja oottelemaan koska sitä srokanoffia tulee pöytään,vaan nauti siististä ja komiasta huushollista ja kutsu vain harvat ja valitut sydänystävät illalliselle*****IHANAA ELÄMÄÄ****JIIPII
sai hymyn karehtimaan huulilla. Oikeassa olet miksi sitä ehdoin tahdoin tahtoisi toista passata, mutta joskus iskee tälläinen ikävä ja laittaa kirjoittamaan, liekö vika näissä pitkissä juhlapyhisssä. Minä rupeankin niitä ystäviä pyytämään kylille ja nauttimaan talon tarjoilusta. Sitten siinä on se hyvä puoli että ystävät lähtee koteihinsa ja minä saan jäädä nauttimaan kotini rauhasta, mies saataisi haluta jäädä tänne asumaan.
PS. mutta olisi se ihana rakastua...