Sen verran totisesti olet velkaa
että vielä kerran viinisi juot
Ja rehellisin, avoimin mielin
sanot mitä pohjimmiltasi olet
Sillä muuten emme pääse eteenpäin
ja paikallaan pysyminen hirvittää
Tarkoitus varmaan on jatkaa
matkaa jaksaa lasi kohottaa
Sekasorto entropia järjen kadottaa
suuntaa etsii, himoa ja vetovoimaa
Pelkää että pikkuhiljaa katoaa
haalistuu ja reunoilta jo sumenee
Ajan valitsee ja turhaan haaveilee
kirkkain silmin uskoo menneeseen
Etkä unisena enää tunnu osaavan
puhua, kuinka muutat maailman
Ja se on hyvä se
Yksin loppuun juon.
että vielä kerran viinisi juot
Ja rehellisin, avoimin mielin
sanot mitä pohjimmiltasi olet
Sillä muuten emme pääse eteenpäin
ja paikallaan pysyminen hirvittää
Tarkoitus varmaan on jatkaa
matkaa jaksaa lasi kohottaa
Sekasorto entropia järjen kadottaa
suuntaa etsii, himoa ja vetovoimaa
Pelkää että pikkuhiljaa katoaa
haalistuu ja reunoilta jo sumenee
Ajan valitsee ja turhaan haaveilee
kirkkain silmin uskoo menneeseen
Etkä unisena enää tunnu osaavan
puhua, kuinka muutat maailman
Ja se on hyvä se
Yksin loppuun juon.
Vastaukset 2
Vanhimmat
tuossa runossasi on sitä jotakin.
Kuka oletkin, ja mitä viiniä
nautitkin ;)- lasin kohotan
minäkin runosi kunniaksi ja
totean vain: SALUTE!! :)
kaunis runo.