sinä joukossa ihmisten
edessä hahmoja kasvottomia
minä tunnistan sinut
tukkasi ohran vaalean
mokkatakkisi
sinä katsot minun kasvojeni ohi
tunnistamatta minua
olet siinä
tunnen tuulen tuoman ihosi tuoksun
hengitan sitä
muistot valtaani saa
elän meidän kultaiset hetket mielessäni
jätit portteja salaisuuksiin avaamatta
menit pian uusiin seikkailuihin
käänsit haavat auki
minä jälkeesi uinuin tuskassa menetyksen
olet kaupunkiin tähän palannut
aika selittää onko rakkautesi pursi vielä
valmis viemään minut merelle sen tuulein alla
edessä hahmoja kasvottomia
minä tunnistan sinut
tukkasi ohran vaalean
mokkatakkisi
sinä katsot minun kasvojeni ohi
tunnistamatta minua
olet siinä
tunnen tuulen tuoman ihosi tuoksun
hengitan sitä
muistot valtaani saa
elän meidän kultaiset hetket mielessäni
jätit portteja salaisuuksiin avaamatta
menit pian uusiin seikkailuihin
käänsit haavat auki
minä jälkeesi uinuin tuskassa menetyksen
olet kaupunkiin tähän palannut
aika selittää onko rakkautesi pursi vielä
valmis viemään minut merelle sen tuulein alla
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.