* 27 12 2007 *
istun kynttilän valossa
katsoisinko vain liekkiä
sulkisin silmäni häilyviltä varjoilta
ja pimeältä joka itseensä lyyhistyneenä
kätkee mustat möykkyni
huoneen etäisimmissä nurkissa
väijyvät kauhut
ja varjot lepattavat
istuessani kynttilän valossa
en pelkää
hymyillen ojennan käteni,
tulkaa mieleni nurkista kaikki etäiset kasvot
jotka silvotte sieluani
niin kuin sahalaitaiset veitset kirkkaana aamuna
valon yltäessä
sinne missä kätketyt salaisuudet
asuvat
kyynelvana juoksee poskellani
sormet pöydän reunaan tarrautuneina
ja kun kipu helpottaa
tuntuu kuin sieluni olisi pesty
juoksevassa vedessä
en murskautunut pelkojeni alle
syyllisyyteni alle
kaipuun ja ikävän alle
en murskautunutkaan
ja nurkissa ei enää väijy
kohtaamattomia, kauhistuttavia hahmoja,
voin katsoa valoon
epäröimättä
varjot tanssivat kauniisti
niin tuttavallisesti
pimeän läpi
liikkuu ja soljuu
sama läsnäolon laulu
tyyni ja lempeä hyvyys
ei vailla kipua
ei tuskattomana, ei, mutta
elämänmuotoisena
istun kynttilän valossa
kiitollisena tämän joulurauhan
syvyydestä
jokaisen myrskyn keskellä on aivan tyyni
levollinen kohta
sielun autuas lepopaikka
istun kynttilän valossa
katsoisinko vain liekkiä
sulkisin silmäni häilyviltä varjoilta
ja pimeältä joka itseensä lyyhistyneenä
kätkee mustat möykkyni
huoneen etäisimmissä nurkissa
väijyvät kauhut
ja varjot lepattavat
istuessani kynttilän valossa
en pelkää
hymyillen ojennan käteni,
tulkaa mieleni nurkista kaikki etäiset kasvot
jotka silvotte sieluani
niin kuin sahalaitaiset veitset kirkkaana aamuna
valon yltäessä
sinne missä kätketyt salaisuudet
asuvat
kyynelvana juoksee poskellani
sormet pöydän reunaan tarrautuneina
ja kun kipu helpottaa
tuntuu kuin sieluni olisi pesty
juoksevassa vedessä
en murskautunut pelkojeni alle
syyllisyyteni alle
kaipuun ja ikävän alle
en murskautunutkaan
ja nurkissa ei enää väijy
kohtaamattomia, kauhistuttavia hahmoja,
voin katsoa valoon
epäröimättä
varjot tanssivat kauniisti
niin tuttavallisesti
pimeän läpi
liikkuu ja soljuu
sama läsnäolon laulu
tyyni ja lempeä hyvyys
ei vailla kipua
ei tuskattomana, ei, mutta
elämänmuotoisena
istun kynttilän valossa
kiitollisena tämän joulurauhan
syvyydestä
jokaisen myrskyn keskellä on aivan tyyni
levollinen kohta
sielun autuas lepopaikka
Vastaukset 4
Vanhimmat
Huominen päivä on taas levollisempi
vähemmän taistelua luurankoja vastaan.
Välillä on hyvä kaapit tuulettaa
nurkat putsata,
kohdata vihollinen silmästä silmään.
Sen jälkeen pelkää vähemmän
ja tuntee enemmän.
Armahtaa itseään ja muita.
Ja syvällä kuplii nauru.
Vapaan ihmisen ilo.
"Sen jälkeen pelkää vähemmän
ja tuntee enemmän.
Armahtaa itseään ja muita."
Juuri näin ajattelen.
Kiitos.
Runo ei syntynyt käsilläolevasta tilanteesta, joten siinä mielessä se on fiktio. Kuitenkin faktaa sikäli että kirjoittamishetkellä oikeasti eläydyin kuvatunlaiseen tilanteeseen. Tuollaisia hetkiä on tullut joskus koettua, varsinkin joulun aikaan kun on istunut yksin hiljaisissa huoneissaan, ne on upeita hetkiä. Vaikka ei kokonaan helppoja. Siinä kun saa olla kaiken kanssa mitä sisältä nousee. Olen vakaasti sitä mieltä, että tuollaisten hetkien pakeneminen on virhe, sillä ihminen todella tarvitsee sisäisen kivun ja joskus myös syyllisyyden kohtaamista ja kun huomaa, ettei siihen hajoa, sitten on helpompi taas hengittää, nimittäin jos asiat saa käsiteltyä.
Oikein hyvää ja kaunista vuotta 2008 _Usva_
Voi hyvin!
elämänmuotoiseksi, niin tuskallista kuin se joskus onkin. Toivottavasti nyt on parempi!
Levollista yötä,
t.ticole
:)
On. Olen vakuuttunut että ilman tätä olisi huonompi, paljon huonompi. Nyt on oikein hyvä. Tuollaiset hetket on tarvittu.
erittäin hyvää vuotta 2008, ticu!