Into hiipuu
laskeudun lepäämään
suojaan itseni
väännän liekin pienemmälle
Illalla ei riisuttavaa
Päivällä kuin robotti
Olen kulkenut niin kauas
parantajaa ei enää löydy
laskeudun lepäämään
suojaan itseni
väännän liekin pienemmälle
Illalla ei riisuttavaa
Päivällä kuin robotti
Olen kulkenut niin kauas
parantajaa ei enää löydy
Vastaukset 3
Vanhimmat
Niin yksinäinen runo-minä..
.. että haluaa lohduttaa..
Kyllä parantaja löytyy! Aivan varmasti!
Se on hyvä,, - kun se kulkee sinne asti!
Siitä tiedät...
*Muru puhaltaa haavoja* ei mene kauaa... ;}
Elämän tiellä sielä,
sen sydän on palanu.
Tuon hyvin ymmärrän,
"hiipuva into".
Elämän eväät annettu ja
punnittu, sittenki jatkaa.
Valtavirran metelistä,
sivutielle minne ei kukaa eksy.
kaaru. esliinaani kääräsin nisuu ja
aattelin jospa vaikka Sinulle maistuis.
Lämmin ajatus koskettakoon sieluas.Liisa
en tiedä, missä tulee raja vastaan vai tuleeko
sitä koskaan. Mutta kyllä tämäkin on upea -
kaivosi lienee pohjaton.
No, mukavaa illan jatkoa kuitenkin ja kiitos taas
lukuelämyksestä.