Hei!
Olen 1 v 2 kk -tytön äiti ja odotan nyt toista lastani. Vaikka tyttöni on ollut aina vaativa, se ei ollut mitään sen rinnalla, kuinka hankalaksi koin oman lapseni imettämisen.
Heti laitoksella lapseni huusi ja karjui koko ajan, ja epäilin sen olevan nälkää. Maitoa ei todellakaan tullut rinnoistani ainakaan punnituksista päätellen. Lapseni sai siis korviketta - anteeksi vaan - ja se pieni lisä auttoi, kunnes maito nousi 3. päivänä.
Siitä päivästä alkoikin toinen helvetti. Imetys sattui aivan kamalasti! Kipu ei ollut mitään pientä nipistelyä, vaan kirjaimellisesti itkin ja imetin. Rintani olivat hellät kivusta, vaikkei ihokaan mennyt rikki. Lisäksi tyttäreni oli vielä todella kovaotteinen, joten joskus olisi tehnyt mieli heittää pyyhe kehään. Kestihän kipua neljä kuukautta! Kun lapseni on 3-4 kuukautta, aloin antaa hänelle illalla korviketta, jonka tyttö joi ahnaasti. Viiden kuukauden iässä aloitettiin kiinteät ja lopetin rintaruokinnan tytön ollessa 10 kk.
Neuvola totesi, että imetysote oli hyvä. Vaihdoin imetysasentoa. Pidin rintojani lämpimänä. Söin hyvin. En todellakaan voi ymmärtää, mistä tämä kaikki johtui! Imetin paljolti särkylääkkeen voimalla. Itkin, valutin kyyneleitä, kärsin ja kärsin.
Voitte ymmärtää, että tämä huono ja ikävä kokemus on vaikuttanut tosi paljon imetysasenteeseeni. En koe imetystä millään tavalla nautinnolliseksi asiaksi, kun muistankin vain sen paineen, jolla tyttöni repi maitoa rinnoistani. (Tietty voi kysyä, miksi imetyksestä pitäisi nauttiakaan.) Lisäksi asiaa ei helpottanut se yhtään, kuinka mm. anoppini leuhki hänen tyttärensä erinomaisilla imetystaidoilla. Ja mieheni sisko kävi vastaavasti soittamassa minulle suuta laitoksella annetusta korvikkeesta, kun olin herkässä mielentilassa oleva pienen vauvan äiti.
Minua ei ahdista vielä mahdollisesti alkavat pahoinvoinnit, huonot unet, synnytys tai mikään muukaan. Imetys sen sijaan tuntuu aivan ylivoimaiselta asialta. En haluaisi kokea samaa kipuhelvettiä uudelleen!
Minusta olisikin mukavaa tietää, onko muilla samanlaisia kokemuksia? Onko toisen lapsen imettäminen ollut helpompaa? Onko kipu helpottanut toisen kohdalla? Kommentoikaa ja ottakaa kantaa. Tappelukaveria en ole kuitenkaan hakemassa enkä moraalisaarnaa. Olen saanut jo ihan tarpeekseni skebeliä niskaan mieheni suvun naisilta. Tämä on hieman väsähtäneen odottajan avunpyyntö.
Olen 1 v 2 kk -tytön äiti ja odotan nyt toista lastani. Vaikka tyttöni on ollut aina vaativa, se ei ollut mitään sen rinnalla, kuinka hankalaksi koin oman lapseni imettämisen.
Heti laitoksella lapseni huusi ja karjui koko ajan, ja epäilin sen olevan nälkää. Maitoa ei todellakaan tullut rinnoistani ainakaan punnituksista päätellen. Lapseni sai siis korviketta - anteeksi vaan - ja se pieni lisä auttoi, kunnes maito nousi 3. päivänä.
Siitä päivästä alkoikin toinen helvetti. Imetys sattui aivan kamalasti! Kipu ei ollut mitään pientä nipistelyä, vaan kirjaimellisesti itkin ja imetin. Rintani olivat hellät kivusta, vaikkei ihokaan mennyt rikki. Lisäksi tyttäreni oli vielä todella kovaotteinen, joten joskus olisi tehnyt mieli heittää pyyhe kehään. Kestihän kipua neljä kuukautta! Kun lapseni on 3-4 kuukautta, aloin antaa hänelle illalla korviketta, jonka tyttö joi ahnaasti. Viiden kuukauden iässä aloitettiin kiinteät ja lopetin rintaruokinnan tytön ollessa 10 kk.
Neuvola totesi, että imetysote oli hyvä. Vaihdoin imetysasentoa. Pidin rintojani lämpimänä. Söin hyvin. En todellakaan voi ymmärtää, mistä tämä kaikki johtui! Imetin paljolti särkylääkkeen voimalla. Itkin, valutin kyyneleitä, kärsin ja kärsin.
Voitte ymmärtää, että tämä huono ja ikävä kokemus on vaikuttanut tosi paljon imetysasenteeseeni. En koe imetystä millään tavalla nautinnolliseksi asiaksi, kun muistankin vain sen paineen, jolla tyttöni repi maitoa rinnoistani. (Tietty voi kysyä, miksi imetyksestä pitäisi nauttiakaan.) Lisäksi asiaa ei helpottanut se yhtään, kuinka mm. anoppini leuhki hänen tyttärensä erinomaisilla imetystaidoilla. Ja mieheni sisko kävi vastaavasti soittamassa minulle suuta laitoksella annetusta korvikkeesta, kun olin herkässä mielentilassa oleva pienen vauvan äiti.
Minua ei ahdista vielä mahdollisesti alkavat pahoinvoinnit, huonot unet, synnytys tai mikään muukaan. Imetys sen sijaan tuntuu aivan ylivoimaiselta asialta. En haluaisi kokea samaa kipuhelvettiä uudelleen!
Minusta olisikin mukavaa tietää, onko muilla samanlaisia kokemuksia? Onko toisen lapsen imettäminen ollut helpompaa? Onko kipu helpottanut toisen kohdalla? Kommentoikaa ja ottakaa kantaa. Tappelukaveria en ole kuitenkaan hakemassa enkä moraalisaarnaa. Olen saanut jo ihan tarpeekseni skebeliä niskaan mieheni suvun naisilta. Tämä on hieman väsähtäneen odottajan avunpyyntö.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Hei! Lukiessani kirjotustasi siinä alkoi tuntua jotain tuttua. Iselläni imetyksen alku oli yhtä helvettiä. 3. pv maito nousi rintoihin ja se ei ollutkaan mitään pientä, vaan suorastaan räjähti. Tissit kasvo B kupista E:n. Itsellä se imetys oli yhtä tuskaa, mutta johtui siitä että nännit eivät olleet tottuneet siihen imuun ja ne halkes ja oli täynnä haavoja. Jokainen vauvan imu viilsi selässä asti. Ottaessani käyttöön rintakumen jolloin vauvan suu ei ole kosketuksessa nänniin, alkoi imetys helpottua. Tällähetkelläkin imetän kumen kanssa. Vauva on siihen tottunut, ja äiti on tyytyväinen kun ei satu.
Mun toinen poika iski kans tissiin kiinni kaikilla voimillaan, ja se kyllä tuntui!
Järkyttävää kipua kesti sen kolme kuukautta ennenkuin nännit karaistui tai poika vähän hellitti otetta. Todella pelkäsin imetystä, ja etenkin sitä kun vauva nappaa kiinni.
Huonon alun jälkeen imetin kuitenkin 1v 6kk.
Kun sulla ei noiden lasten välillä kuitenkaan ole montaa vuotta, niin uskon että tisut eivät ole enää niin herkillä kuin tuon ensimmäisen kanssa.
Toivottavasti saat nyt helläotteisemman vauvan ;)
kaksi lasta ja itkien imetin ensimmäistä sairaalassa, kunnes sain rintakumen, päivä parikin meni niin voi sitä helpotusta kun ei käy kipeää..toisen lapsen kohdalla otin suosiolla heti kumen käyttöön kun alkoi tuntumaan siltä..
ei ap:n kannata kuitenkaan mokata itseään juttelemalla neuvolassa ja laitoksella rintakumesta. Suosittelen rintakumia.
Joo, minustakaan sanassa kumi ei ole astevaihtelua. Se on nyt kuitenkin toissijainen juttu.
Joka tapauksessa, kiitokset vastauksista. (Lisääkin luetaan.) Kokeilin rintakumia neidin kanssa, mutta hänellepä se järjestely ei kelvannut. Alkoi huutaa, jos tissiä ei ollut tarjolla luomumuodossa. Tutin ja tuttipullon kanssakin oli aikamoista kakomista, ja neiti suostui juomaan lopulta vain sairaalan pullosta.
Onneksi elokuuhun on vielä aikaa...
Vauvan imemisote voi näyttää hyvältä ulospäin, vaikkei se olisikaan hyvä. Emmehän me näe mitä vauvan suun sisäpuolella tapahtuu. Jos äiti tuntee kipua vauvan imiessä rintaa, jotain ON pielessä.
Enää tässä vaiheessa ei voi kuin arvailla syitä kipuun. Ehkä taustalla oli imemisoteongelma (pieni ote; kieli hankaa; tms) , vauvan kireä kielijänne, jokin seikka vauvan imemistekniikassa (vauva tekee kielellään epätavallisia juttuja; puristaa leuoillaan; tms), sammas, epätavallinen suun anatomia (korkea suulaki esimerkiksi) tms.
Jos haluat ja jaksat lukea :) , imetystukilistan kotisivuilla on runsaasti FAQ-tekstejä, joista saattaa olla hyötyä paitsi tulevaisuutta ajatellen - JOS tulevankin pienokaisen kanssa sattuisi olemaan hankala alku (toivottavasti ei!) - mutta myös ensimmäisessä imetyksessä koetun kivun syiden selvittämiseksi (joskus stressi helpottaa, kun huomaa, että ahaa, asia x saattoikin johtua tästä tai tuosta).
Tutustumisen arvoisia FAQ-tekstejä löytyy muun muassa näillä hakusanoilla:
Alkuaika, Ensi-imetys, Imemisasento, Imetys sattuu, Imuoteongelmat, Rinnalle auttaminen
Se it-listan Aakkos-FAQ löytyy täältä:
http://imetystukilista.net/sivut/index.php?option=com_content&task=view&id=14&Itemid=97
Ja varsinainen imetystukilista eli postituslista täältä:
http://lists.oulu.fi/mailman/listinfo/imetystukilista
Asia on sinulle kipeä, ja tulevan imetyksen aloitus stressaa, mutta toivotaan, että seuraavan pienokaisen kanssa ongelmia ei tulisikaan :)
Minullakin oli imetys alussa tuskaa, kun poika imi rintaa jatkuvasti ennen maidonnousua, ja rinnat kipeytyivät. Rintakumit kuitenkin auttoivat samoin LilyPadz:n silikoniset liivinsuojat (suojaavat rinnanpäitä vaatteiden hieronnalta, eivätkä takerru rintoihin kuten tavalliset liivinsuojukset). Käytin rintakumeja, joissa aukot vauvan nenän kohdalla, jotta hän haistaa äidin ihon, jolloin kumillinen rinta hyväksytään helpommin. Rintakumeja ei tarvinnut käyttää kuin alkuun ja osittaisella luopumisella sai karaistua rinnat kestämään imun.