Eli siis,
Saitteko apua/tukea vielä hoitoihin pääsyä odotellessa esim. alaikäisyyden vuoksi?
Olen 15-vuotias, tänä päivänä täysin tietoinen sukupuolestani ja tunnen olevani aivan yksin. Tuntuu että kukaan ei jaksa välittää aidosti asioistani, enkä halua puhua sellaisten ihmisten kanssa. No, olen siis kertonut transsukupuolisuudestani kouluni terveydenhoitajalle kun olen ollut muutenkin yhteydessä häneen, mutta mitään ei näytä tapahtuvan. En tiedä oliko oikein kertoa asiasta hänelle, mutta toisaalta lähellä olevalle ihmiselle kertominen helpotti. Jotenkin jäi sellainen mielikuva, että terkkari järkyttyi melkoisesti asiasta, vaikka hän on jutellut kanssani monesti. Joka tapauksessa nyt on kulunut muutamia viikkoja tapauksesta, eikä ole kuulunut mitään, vaikka kerroin että tunnen oloni asian kanssa yksinäiseksi ja itken sen vuoksi paljon. Alan myös eristäytyä muista ihmisistä, mikä ilmenee esim. koulusta lintsaamisena ja kotiin sulkeutumisena. En halua tavata ihmisiä, joille joudun esittämään 24/7 jotain muuta kuin olen. Ajoittain olen myös itsetuhoinen. Puhelimessa olen koittanut puhua asiasta "enemmän ammattilaisten kanssa" mutta se on vaikeaa, koska ihminen tuntuu olevan niin kaukana. Perheeni kanssa en ole vielä valmis puhumaan, he kyllä tuntevat minut, ja ovat varmasti tietoisia transsukupuolisuudestani, mutta eivät pysty käsittelemään sitä. Pienellä paikkakunnallani ei tunnu olevan mitään avun lähdettä. Olen paininut tämän asian kanssa yksin jo kauan.
EEeliel
Saitteko apua/tukea vielä hoitoihin pääsyä odotellessa esim. alaikäisyyden vuoksi?
Olen 15-vuotias, tänä päivänä täysin tietoinen sukupuolestani ja tunnen olevani aivan yksin. Tuntuu että kukaan ei jaksa välittää aidosti asioistani, enkä halua puhua sellaisten ihmisten kanssa. No, olen siis kertonut transsukupuolisuudestani kouluni terveydenhoitajalle kun olen ollut muutenkin yhteydessä häneen, mutta mitään ei näytä tapahtuvan. En tiedä oliko oikein kertoa asiasta hänelle, mutta toisaalta lähellä olevalle ihmiselle kertominen helpotti. Jotenkin jäi sellainen mielikuva, että terkkari järkyttyi melkoisesti asiasta, vaikka hän on jutellut kanssani monesti. Joka tapauksessa nyt on kulunut muutamia viikkoja tapauksesta, eikä ole kuulunut mitään, vaikka kerroin että tunnen oloni asian kanssa yksinäiseksi ja itken sen vuoksi paljon. Alan myös eristäytyä muista ihmisistä, mikä ilmenee esim. koulusta lintsaamisena ja kotiin sulkeutumisena. En halua tavata ihmisiä, joille joudun esittämään 24/7 jotain muuta kuin olen. Ajoittain olen myös itsetuhoinen. Puhelimessa olen koittanut puhua asiasta "enemmän ammattilaisten kanssa" mutta se on vaikeaa, koska ihminen tuntuu olevan niin kaukana. Perheeni kanssa en ole vielä valmis puhumaan, he kyllä tuntevat minut, ja ovat varmasti tietoisia transsukupuolisuudestani, mutta eivät pysty käsittelemään sitä. Pienellä paikkakunnallani ei tunnu olevan mitään avun lähdettä. Olen paininut tämän asian kanssa yksin jo kauan.
EEeliel
Vastaukset 5
Vanhimmat
"Alan myös eristäytyä muista ihmisistä, mikä ilmenee esim. koulusta lintsaamisena ja kotiin sulkeutumisena. En halua tavata ihmisiä, joille joudun esittämään 24/7 jotain muuta kuin olen."
Samoin minä tein sinun iässäni. Asuin myös pienellä paikkakunnalla ja silloin ei ollut nettiä tms. niin en edes oikein tiennyt mikä on "taudinkuvani". Sama paska jatkuu vieläkin reippaasti yli kolmekymppisenä, yksinäinen ja suhteellisen eristäytynyt. En ole päässyt edes edes niin pitkälle kuin sinä nyt.
Mitä olet jo tehnyt ja miten mielessäsi asiaa käsittelet on ihailtavaa ainakin kun vertaan millainen minä olin sinun iässäsi, ihan idiootti oikeastaan. Enkä kovin älykäs toki ole vieläkään.
Uskon, että sinulla on hyvä elämä edessäsi! Tiedät kuka olet ja mitä haluat, se on paljon se. Kärsivällisyyttä, ehdit kyllä vielä elää ja kokea paljon omana itsenäsi. Vaikka nyt tuntuisikin, että jumittaa. Aika on puolellasi vielä.
En voi antaa Sinulle vertaistukea koska olin onnekkaasti haluamaani sukupuolta jo syntyessäni. Kuitenkin hoitoalan ihmisenä haluan kertoa Sinulle että terveydenhoitasi on ammattitaidoton ja väärässä työpaikassa. Muista myös tämä:MIKÄÄN miltä tuntuu 15-vuotiaana ei ole itsetuhoisuuden arvoista. Vaihda ne ajatukset toivoon tulevaisuudesta mikä Sinulla on edessäsi. Asut jossain tuppukylässä?Lähin paikallinen Seta on ilmeisesti kaukana..?
Elämä muuttuu kun kasvaa ja saa itse päättää missä asuu, mitä tekee, siihen asti, karsi "esittäminen" mahdollisimman vähään, en tarkoita ulkomuotoasi siellä pikkukylässä, vaan persoonaasi, kiinnostuksen kohteitasi, ole henkisesti lähellä omaa sukupuoltasi.
En tiedä onko hyvä tai paha tuntea itsensä, että mikä ja kuka on. Itse tiesin aina mikä olen ja tiesin myös mitä pitäisi tehdä. Mutta siinä maailmassa ei hoitoja ollut.
No se on hyvä jos lähin seta on kaukana ja kaukana siitä kannattaa pysyäkin. Seta kuten kaikki pienet "hörhö"ryhmät, olivat ne sitten uskonnollisia tai seksuaalisuuteen liittyviä ovat hyvin suvaitsemattomia ja vihamielisiä muita kohtaan. He eivät suvaitse kuin omat ajatuksensa ja teilaavat kaikki jotka ovat toista mieltä.
Transasiassa voi edetä ilman setoja, ei kannata hakeutua sellaisiin porukoihin joissa eristäydytään ahdasmielisiin kuppikuntiin.
Harvassa paikallissetassa ymmärretään transihmisiä. Transtukipiste on se mihin kannattaa ottaa yhteyttä.