Pelottaa, että joudun siihen samaan helvettiin uudelleen. Mutta samalla myös se pelon tuoma tunne rakastuu muhun yhä uudelleen ja uudelleen...
Olen 19-vuotias tyttö.
Ollessani 17-vuotias sairastin anoreksiaa. Olin hurjan laiha, mutta myönnän... näin itseni täysin karmeana, löllyvänä ihrakasana vaikka olin alipainoinen. Vihasin itseäni. Kaikki ystävätkin sain karkotettua läheltäni, en kaivannut vierelleni ketään... Halusin kärsiä yksin. Odotin aina iltaa, jolloin voisin yrittää laskea kylkiluitani ja kaikkea niin sairasta, etten tahdo niitä kertoa...
PARANNUIN!
OIKEASTI PARANNUIN!
Parannuin, koska mun oli jaksettava käydä koulua. Tiesin sen. Tahdoin olla hyvä oppilas ja olinkin sitä. Olin paras. Keväällä sain koulusta stipendin ja kesäloma koitti... Menin kesätöihin ja sain paljon uutta ajateltavaa.
Kesä oli ihanaa
Olen 19-vuotias tyttö.
Ollessani 17-vuotias sairastin anoreksiaa. Olin hurjan laiha, mutta myönnän... näin itseni täysin karmeana, löllyvänä ihrakasana vaikka olin alipainoinen. Vihasin itseäni. Kaikki ystävätkin sain karkotettua läheltäni, en kaivannut vierelleni ketään... Halusin kärsiä yksin. Odotin aina iltaa, jolloin voisin yrittää laskea kylkiluitani ja kaikkea niin sairasta, etten tahdo niitä kertoa...
PARANNUIN!
OIKEASTI PARANNUIN!
Parannuin, koska mun oli jaksettava käydä koulua. Tiesin sen. Tahdoin olla hyvä oppilas ja olinkin sitä. Olin paras. Keväällä sain koulusta stipendin ja kesäloma koitti... Menin kesätöihin ja sain paljon uutta ajateltavaa.
Kesä oli ihanaa
Vastaukset 3
Vanhimmat
hommaa ihmeessä apua :s
Se voi olla vaikeaa, mut usko pois, se kannattaa.
Voimia
Muista tämä! Ihminen ei voi aina olla iloinen. Tulee hyviä ja huonoja aikoja. Jotenkin aavistelen että et ole antanut itsesi surra, riehua, suuttua, itkeä eli viettää pahaa päivää. Olet vain viettänyt iloista aikaa. Anna siis nyt itsellesi ainakin yksi päivä joilloin teet äsken luettelemiani asioita. Sitten seuraavana päivänä käyt puhumassa jollekin sinulle tärkeälle ihmisille tai asiantuntialle anoreksiastasi. Se on tarpeen. Tunnen monta ihmistä jotka ovat sairastaneet anoreksiaa, ja olen oppinut heiltä sen että siitä ei selviydytä noin vain. Se on kuin vuoristorataa. Juuri kun luulit selviytyväsi siitä niin se odottaakin sinua jo seuraavan oven takana. Muistele sitä iloisuutta ja tyytyväisyyttä, ja anna sen rohkaista ja kannustaa sinua paranemaan!
Samaa mieltä kuin edelliset, mene juttelemaan jollekin joka voi sua auttaa. Anoreksia on vakava juttu ja sun täytyy hakea apua, jotta voisit taas joskus olla yhtä iloinen kuin olit vähän aikaa sitten :)