"Jos olisin hetken hiljaa
savulohelle haarukassani kasvaisi silmät,
evät, ajatukset
Ja ehkä ei niin äkkiä, mutta kuitenkin
tämä laiva uppoaisi pimeyteen,
hyiseen mereen vajoaisi
mukanaan kala, se elävä kala
Jospa sinäkin olisit
hetken hiljaa?
Jospa taukoamattomat ajatuksesi
joilla minua määrittelet
seisahtuisivat pikkuriikkiseksi
hetkeksi?
Olisiko se valoa?
Vai olisiko se pimeyttä?
Mitä olemme toisillemme
on pelottavaa,
jospa olemmekin yhdessä
vain hoippuvien tunteiden voimalla
Ja jos kaikki kiihkeät kosketukset
ovat vain siksi
että voisimme olla kohtaamatta
häntä jota kosketamme
Meri ympärillämme kuohuu
Oi, jospa antaisimme toisillemme tilaa
tulla ihmisiksi!
Kun ensin kohtaisit itsesi, huomaisit
ajatustesi pinnallisuuden, ehkä
sitten minutkin?
Kun ensin kohtaisin itseni, huomaisin
ajatusteni pinnallisuuden, ehkä
sitten sinutkin?
h a l a u k s i n
y ö s s ä
Kaikki ajatukset virtaavat,
haarukka kolahtaa lautasen reunaan
Ovatko silmäsi siniset vai ruskeat?
Kuusipuussa tuikkiva kynttilöiden serpentiini
sammuu vääntämällä
Epätietoisuus ja syvälle haudatut pelot
vain antautumalla sammuvat,
inhimilliset kohtaamattomuudet
Uskaltaudutaan syvään veteen, kuolemisen kauhuun:
puhutaan kaikki puhumaton, otetaan selvää
Ja pimeimpään yöhön
jota eivät valaise keinotekoiset lyhdyt
syttyy sydämenlämmin majakka
Hapuilevan herkkyys"
***
Omatunto jakelee käskyjä; siis palautan kirjoituksesi postilaatikkoon.
savulohelle haarukassani kasvaisi silmät,
evät, ajatukset
Ja ehkä ei niin äkkiä, mutta kuitenkin
tämä laiva uppoaisi pimeyteen,
hyiseen mereen vajoaisi
mukanaan kala, se elävä kala
Jospa sinäkin olisit
hetken hiljaa?
Jospa taukoamattomat ajatuksesi
joilla minua määrittelet
seisahtuisivat pikkuriikkiseksi
hetkeksi?
Olisiko se valoa?
Vai olisiko se pimeyttä?
Mitä olemme toisillemme
on pelottavaa,
jospa olemmekin yhdessä
vain hoippuvien tunteiden voimalla
Ja jos kaikki kiihkeät kosketukset
ovat vain siksi
että voisimme olla kohtaamatta
häntä jota kosketamme
Meri ympärillämme kuohuu
Oi, jospa antaisimme toisillemme tilaa
tulla ihmisiksi!
Kun ensin kohtaisit itsesi, huomaisit
ajatustesi pinnallisuuden, ehkä
sitten minutkin?
Kun ensin kohtaisin itseni, huomaisin
ajatusteni pinnallisuuden, ehkä
sitten sinutkin?
h a l a u k s i n
y ö s s ä
Kaikki ajatukset virtaavat,
haarukka kolahtaa lautasen reunaan
Ovatko silmäsi siniset vai ruskeat?
Kuusipuussa tuikkiva kynttilöiden serpentiini
sammuu vääntämällä
Epätietoisuus ja syvälle haudatut pelot
vain antautumalla sammuvat,
inhimilliset kohtaamattomuudet
Uskaltaudutaan syvään veteen, kuolemisen kauhuun:
puhutaan kaikki puhumaton, otetaan selvää
Ja pimeimpään yöhön
jota eivät valaise keinotekoiset lyhdyt
syttyy sydämenlämmin majakka
Hapuilevan herkkyys"
***
Omatunto jakelee käskyjä; siis palautan kirjoituksesi postilaatikkoon.
Vastaukset 1
Vanhimmat
on mulla omissa tiedostoissa, kerkesin tallentaa, joten sen puolesta ei ois tarvinnu palauttaa. Kiitos kuitenkin, ajatus oli kaunis.
Pidin alkuperäisestä runostasi!
"Jos olisit hetken hiljaa
savulohelle haarukassasi kasvaisi silmät,
evät, ajatukset.
Ja ehkä ei niin äkkiä, mutta kuitenkin,
tämä laiva uppoaisi pimeyteen,
hyiseen mereen vajoaisi
mukanaan elävä kala."
- - -
Kaikki ajatukset,
seisovan mielen serpentiinit,
näppäimistöllä astioiksi taotaan:
Tarjoilu pelaa
Hopeatarjottimella
ojenna minulle ikuista viisauttasi,
selitä maailma lyyrisin säkein
Niin kuin kyynikko, joka loppukaneettina
runossaan lausuu
Niin muuten, minä en sitten ole kyyninen
Ainoastaan realisti
Beethoven yöastia päässä
baarin rappusilla hyräilee King Kongin melodiaa,
tavaa Nietzchen ja Aku Ankan -
Välipalaksi päärynänmuotoinen nainen?
Hiljaisuutta!
Paljastaessani mitä todellisuus on
en halua paljastua
Todellisuuteeni kääriydyn,
kuin näppäimistö olisi unta ja kirjoittaminen
valhe,
ainoa totuus puhuttu sana
Itsessään tulkinta,
nousevan ja laskevan mieleni mukainen:
vain silloin oikea, hyväksyn
Hik, hyväksyn
- -
HYVÄÄ YÖN JATKOA, XSS.