heips kaikki, ajattelin että kysäisen asiaa joka vie paljon voimia minulta, joten juttu voi olla pitkänpuoleinen mutta minun on purettava mieltäni jonnekkin =(
Suhde kyseisen naisen kanssa ei minua kiinostanut ja kerroin sen hänelle suoraan,(mistä tulee mieleen kysymys että SAAKO toiseen ihmiseen ihastua ja sitten tutustua mutta sitten tajuta että ei tästä tule mitään?)Halusin kuitenkin että pysyisimme kavereina, koska viihdyn hänen seurassaan. Kuitenkin hän muistuttaa minua jokaisessa viestissään siitä että hänen mielestään olemme luodut toisillemme. Tämän jälkeen olen alkanut saamaan tekstiviestejä tyyliin kuinka kauniiksi häntä sanotaan joka paikassa, kuinka monet treffit hänellä on viikossa ja kuinka monta kutsua ( Hän aina väitti että hänellä on hyvä itsetunto, ja tämä mielestäni ei kerro ihan sitä vai..) Olen suhtautunut niihin ihmetyksellä (hän tietää minun historiastani ettei minussa ole mustasukkaisuutta niin paljoa että välittäisin tuollaisista hermostua, tulisen luoneeni suuntaan muihin asioihin) mutta enää en jaksa edes lukea vaan poistan häneltä tulevat viestin lukematta (viestejä tulee n.15 päivässä). Niin sitä ihmettelen että miksi ihminen käyttäytyy noin? ja toinen. Hän lähettää minulla jatkoviesteinä muiden (treffiseuralaistensa ilmeisesti tai jotain?) viestejä joissa häntä kosiskellaan ja kehuskellaan..
En ole vastannut hänelle viesteihin koskapa minulla on muutakin tekemistä, ja puhelin on alkanut jäämään kotiin ihan alitajuntaisesti, koska en jaksa enää sen piippausta =( ja nyt minua on ruvennut ahdistamaan ihan toden teolla. Sama koskee myös voice mailia, eli hän tukkii toiminnot puhuessaan vastaajaani kun en vastaa..=(
Joskushan oli puhetta täällä(kö se oli?) ahdistelusta ja minulla tapauksia on sattunut muutamia ja tämä alkaa pian tuntua siltä. Ja numeroa kun on tullut vaihdettua muutaman kerran juuri heidän takiaan, nyt ajattelin laittaa kylmästi estot hänen numeroonsa, ettei minun numeroni ota niitä vastaan.. Jotenkin se taas tuntuu todella pahalta tehdä, se varmasti loukkaa toista, mutta mitä minä enää voin??!
kertokaa minulle ihmiset oikeasti onko teillä ollut tälläisiä tapauksia tai onko joku kokenut saman tai tehnyt samalla tavoin. Minä haluaisin tietää mihin tällä pyritään? Kysyin sitä häneltäkin mutta hän ei "tiedä mistä puhun".
Ja mitä minä olen tehnyt väärin jos mielestänne olen tehnyt. Niin että pystyisin tekemään jotain mikä parantaisi tilanteen?
Pääni räjähtää ajatuksestakin.. Hän sanoo että rakastaa minua ja että ei voi päästää minua pois elämästään.. Tätä on jatkunut nyt puolitoista kuukautta, ja ennen sitä tutustuin häneen pyöreästi tunsimme kaksi viikkoa..
Tuntuu pahalta selittää sitä tänne, mutta en enää itse näe metsää puilta. Enkä tiedä onko aina hyvä peitellä asiat, ja olla kuin ei olisikaan.. Tuntuu jotenkin häiritsevältä kertoa jollekkin läheiselle kun he hermostuvat siitä niin. Sitten aiheesta ei päästä eroon pitkään aikaan.
...
Suhde kyseisen naisen kanssa ei minua kiinostanut ja kerroin sen hänelle suoraan,(mistä tulee mieleen kysymys että SAAKO toiseen ihmiseen ihastua ja sitten tutustua mutta sitten tajuta että ei tästä tule mitään?)Halusin kuitenkin että pysyisimme kavereina, koska viihdyn hänen seurassaan. Kuitenkin hän muistuttaa minua jokaisessa viestissään siitä että hänen mielestään olemme luodut toisillemme. Tämän jälkeen olen alkanut saamaan tekstiviestejä tyyliin kuinka kauniiksi häntä sanotaan joka paikassa, kuinka monet treffit hänellä on viikossa ja kuinka monta kutsua ( Hän aina väitti että hänellä on hyvä itsetunto, ja tämä mielestäni ei kerro ihan sitä vai..) Olen suhtautunut niihin ihmetyksellä (hän tietää minun historiastani ettei minussa ole mustasukkaisuutta niin paljoa että välittäisin tuollaisista hermostua, tulisen luoneeni suuntaan muihin asioihin) mutta enää en jaksa edes lukea vaan poistan häneltä tulevat viestin lukematta (viestejä tulee n.15 päivässä). Niin sitä ihmettelen että miksi ihminen käyttäytyy noin? ja toinen. Hän lähettää minulla jatkoviesteinä muiden (treffiseuralaistensa ilmeisesti tai jotain?) viestejä joissa häntä kosiskellaan ja kehuskellaan..
En ole vastannut hänelle viesteihin koskapa minulla on muutakin tekemistä, ja puhelin on alkanut jäämään kotiin ihan alitajuntaisesti, koska en jaksa enää sen piippausta =( ja nyt minua on ruvennut ahdistamaan ihan toden teolla. Sama koskee myös voice mailia, eli hän tukkii toiminnot puhuessaan vastaajaani kun en vastaa..=(
Joskushan oli puhetta täällä(kö se oli?) ahdistelusta ja minulla tapauksia on sattunut muutamia ja tämä alkaa pian tuntua siltä. Ja numeroa kun on tullut vaihdettua muutaman kerran juuri heidän takiaan, nyt ajattelin laittaa kylmästi estot hänen numeroonsa, ettei minun numeroni ota niitä vastaan.. Jotenkin se taas tuntuu todella pahalta tehdä, se varmasti loukkaa toista, mutta mitä minä enää voin??!
kertokaa minulle ihmiset oikeasti onko teillä ollut tälläisiä tapauksia tai onko joku kokenut saman tai tehnyt samalla tavoin. Minä haluaisin tietää mihin tällä pyritään? Kysyin sitä häneltäkin mutta hän ei "tiedä mistä puhun".
Ja mitä minä olen tehnyt väärin jos mielestänne olen tehnyt. Niin että pystyisin tekemään jotain mikä parantaisi tilanteen?
Pääni räjähtää ajatuksestakin.. Hän sanoo että rakastaa minua ja että ei voi päästää minua pois elämästään.. Tätä on jatkunut nyt puolitoista kuukautta, ja ennen sitä tutustuin häneen pyöreästi tunsimme kaksi viikkoa..
Tuntuu pahalta selittää sitä tänne, mutta en enää itse näe metsää puilta. Enkä tiedä onko aina hyvä peitellä asiat, ja olla kuin ei olisikaan.. Tuntuu jotenkin häiritsevältä kertoa jollekkin läheiselle kun he hermostuvat siitä niin. Sitten aiheesta ei päästä eroon pitkään aikaan.
...
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kyllä tämä kertomasi on ihan tuttua minulle.
Ystäväpiirissä tapahtuu tätä aina välillä ja itselleni myös.
Minua "vainonnut" nainen on jättänyt minut rauhaan ainakin toistaiseksi.
Mitähän minä oikeastaan tein, että tilanne muuttui ja hän hellitti otettaan.
Kirjoitin hänelle, että elämääni on tullut romantiikkaa ja kerroin asiasta myös hänen ystävälleen. Asiaa puitiin vähän aikaa, muutama päivä. Tapahtui erilaisia kommervenkkejä ja tulistuneita viestejä, mutta sitten astui rauha maahan. Hän on soittanut minulle jo ihan asiallisia puheluita.
Olen todella helpottunut!
Sinun tapauksesi on vaativampi siinä suhteessa, että olit jo ihastunutkin kyseiseen naiseen. (Minä olen ollut koko ajan vain kaveri ja korostanut tätä seikkaa useasti.)
En tässä osaa muuta sanoa kuin että nämä hylkäämiset ottavat joskus todella koville. Hylätty käy läpi koko tunneskaalansa.
Tekeytyy suosituksi ja halutuksi. Ne ovat niitä viimeisiä kolhaistun itsetunnon palasia, joilla korjataan ja eheytetään loukattua minää.
Kyllä hylkääjällä on vastuu. Pitää vaan jotenkin yrittää sietää toisen metkut ja yrittää kokea myötätuntoa. Asettua toisen ihmisen asemaan ja miettiä, mitä itse tekisi, jos joku ihastuttava henkilö äkkiä hylkäisi ja sanoisi, ettei tästä nyt tulekaan mitään..
Uskon, että asiat ajan kanssa palautuvat. Aika parantaa haavat. Mutta mitään rajuja vastahyökkäyksiä en suosittele, sillä hylätyn asema on aina todella rankka.
Minulla on kokemuksia sekä hylätyksi tulemisesta että siitä, että olen joutunut hylkäämään jonkun.
Kumpikaan rooli ei imartele.
Olkaamme pitkämielisiä toisiamme kohtaan.
Venyttäkäämme pinnaamme mahdollisimman pitkälle..
Lämmöllä ja määrätietoisuudella kasvatetaan lapset, koirat ja tulevat, olevat ja menneet rakkkaat.
Voihan sitä ottaa ja jättää, mutta sillä voi olla seurauksensa. Kaikkia ihmisiä en niin vain oteta ja jätetä.
Niin ja eikös se tietenkin ole niin että opettaahan tämä tietenkin aina jotain uutta.
Ainakin oppii olemaan vielä enemän varovaisempi, ja vielä enemän tarkkaavaisempi.
Seuraukset - niitä en ole koskaan paennutkaan. Ja pitänee vain sitten kerätä vielä kärsivällisyyttä. Mutta en minäkään mahdottomia jaksa, mutta ehkä hetken vielä.
=)
Esimerkiksi minä voin olla todella hankala kun minut jätetään. No, täytyy myöntää että tuollaiseen en kuitenkaan ole sortunut, mistä alkuperäisen viestin kirjoittaja kertoo...
ja tilanne on vieläkin päällä..
Tästä taitaa tulla jo puolisen vuotta täyteen, tai enemmänkin.
Asia meni näin, että ihastuin ja hän ihastui. Sitten en enää ollutkaan ihastunut, mutta hän rakastui. Erottiin ja hän sen hyväksyi. Päätimme olla ystäviä.
Soiteltiin miltei päivittäin, koska olin siihen niin tottunut. Tämä johti siihen että hän rakastui minuun enemmän.
Pitkään jatkuneen häiriköinnin jälkeen, päätin soittaa hänelle ja kertoa ystävällisesti että en halua olla enempää kuin ystäviä. Ota tai jätä.
Hän suuttui.
Tuli taukoa soitoista ja ajattelin että nyt se sitten rauhoittui..
Viimisin soitto tuli viime viikonloppuna ja se päättyi jälleen kerran riitaan...
Vaihdoin jo tuossa välissä numeroani (en hänen takiaan), mutta hän sain sen jotain kautta selville.
Kaiken kukkuraksi..hän aloitti jo ajat sitten uuden suhteen, mutta pitää yhteyksiä minuun.
Vetää hiljaiseksi. En osaa tehdä mitään tai sanoa mitään, mikä saisi hänet lopettamaan.
Kaipa se sitten menee ohi kun on mennäkseen.
Sitäpä minä vaan, että et ole yksin!!