Hei vaan kaikille!
Mä oon nyt 25 ja mieheni on 31. Mentiin just naimisiin ja ollaan tai minä olen ehdotellut lähinnä pillereiden jättämistä pois. Harmittaa eniten, että mieheni ei ole yhtä paljon samaa mieltä tästä lapsiasiasta. Hän näkee asian niin, että nyt pitää matkustella ja vaikka mitä ennen kun se lapsi tulee. Mutta olen yrittänyt sanoa, ettei se lapsi niin vaan tule! ja varsinkaan heti voi mennä vuosikin ihan hyvin ja saisipahan mun kehokin olla ilman ylimääräisiä hormooneja :)
Eli mikähän siinä on, että miehet vaikka naimisiinkin mennään niin tuo lapsi asia on osalle noin kummallinen käsite? Itse en nyt tiedä, että jätänkö popsimatta vai en. En minä miestäni mihinkään halua loukuttaa, mutta olemmehan me jo naimisissa ja reissata voi myös lapsenkin kanssa.
Onko kellään saman tapaisia ajatuksia? Ja miten lopulta kävi?
T.Taru
Mä oon nyt 25 ja mieheni on 31. Mentiin just naimisiin ja ollaan tai minä olen ehdotellut lähinnä pillereiden jättämistä pois. Harmittaa eniten, että mieheni ei ole yhtä paljon samaa mieltä tästä lapsiasiasta. Hän näkee asian niin, että nyt pitää matkustella ja vaikka mitä ennen kun se lapsi tulee. Mutta olen yrittänyt sanoa, ettei se lapsi niin vaan tule! ja varsinkaan heti voi mennä vuosikin ihan hyvin ja saisipahan mun kehokin olla ilman ylimääräisiä hormooneja :)
Eli mikähän siinä on, että miehet vaikka naimisiinkin mennään niin tuo lapsi asia on osalle noin kummallinen käsite? Itse en nyt tiedä, että jätänkö popsimatta vai en. En minä miestäni mihinkään halua loukuttaa, mutta olemmehan me jo naimisissa ja reissata voi myös lapsenkin kanssa.
Onko kellään saman tapaisia ajatuksia? Ja miten lopulta kävi?
T.Taru
Vastaukset 3
Vanhimmat
...pitäisi hankkia lapsi? Eikö niitä ole riittävästi jo muutenkin tässä maailmassa?
Voisi luulla että olet minun näppäimistöllä juttusi kirjoittanut!
Me emme ole naimisissa, mutta kävimme samanlaisia keskusteluja mieheni kanssa kaksi vuotta sitten: "Katsotaan muutaman vuoden päästä kun on saatu taloa maksettua ensin hieman pois..." jne. oli mieheni kommentti kun puhuin pillereiden syönnin lopettamisesta. Puolenvuoden keskustelemisen jälkeen (minulla aina huono omatunto, koska en myöskään halunnut häntä "pakottaa" isäksi) mieheni huomasi kuinka tärkeää minulle olisi että saisimme lapsen, joten itse ehdotti että josko nyt olisi aika haikaran tulolle. Vaan kuinkas kävikää: nyt olemme tuota nyyttiä odottaneet puolitoista vuotta, tuloksetta. Kummassakaan ei mitään rakenteellista vikaa ole lääkäritkään löytäneet, kaikille se vauva ei tule kuin elokuvissa!
Lippu pidetään silti korkealla ja suhteemme ei kaadu jos sitä nyyttiä ei tulekaan, rakkautemme ei siihen lopu toisiamme kohtaan!
Luulempa että se sinunkin miehesi ajanmyötä "innostuu" asiasta ja myöntyy ajatuksiisi!!! Miehillä kun tuntuu (ei saa tietenkään yleistää!) tuo perheenperustamis vietti heräilevän meitä naisia myöhemmin! Tsemppiä ja jaksamista sekä parempaa uutta vuotta!!!
Joo ajattelinkin ihan pidättyä tässä asiassa ja nyt sovittiin, että pillerit jää pois =)Katsotaan nyt sitten miten käy.
T.Taru