eli oletteko koskaan törmänneet omassa lapsuudessa tai oman lapsen kanssa eriarvoisuuteen koulussa??, siis "rikkaiden" ja "köyhien" lasten välillä?
jos joku opettaja sattuu tällä palstalla surffaamaan olisi mukava jos rehellisesti vastaisit, vaikuttaako vanhempien rahat/rahattomuus lapsen arvosteluun
sorsitko/suositko?
jos joku opettaja sattuu tällä palstalla surffaamaan olisi mukava jos rehellisesti vastaisit, vaikuttaako vanhempien rahat/rahattomuus lapsen arvosteluun
sorsitko/suositko?
Vastaukset 35
Vanhimmat
Olen ollut opettajana toistakymmentä vuotta. Mietin kysymystäsi. Ensimmäinen ajatus on ihmettely siitä, mistä minä edes tietäisin, millaiset rahavarat missäkin perheessä on. Oppilaan olemuksesta näkee tietysti jotain, mutta se kertoo kyllä enemmän muusta kuin rahasta. Nytkin luokallani on oppilas, jonka kotiolojen tiedän olevan kurjat ja vaatetus on mitä sattuu, mutta rahaa heillä kuitenkin tuntuu olevan käytössä - ainakin herkkuihin ja kännykkälaskuihin ym. Eli paljonhan voi päätellä lapsen puheista ja kavereiden kertomasta, mutta varsinaisesti rahavaroista ei kyllä voi olla tietoa.
Vanhempien ammatti on välillä tiedossa, välillä ei. Voihan se vaikuttaa odotuksiin, esim. matematiikan professorin lapsen luonnollisesti odottaa olevan hyvä matematiikassa, mutta koetuloksethan sitten viimeistään kertovat, onko niin.
Usein on niin, että jotakuinkin samalla koulutustasolla olevien vanhempien kanssa on helpompi olla avoimessa yhteistyössä, keskustella ongelmatilanteissa ja etsiä ratkaisua. Ei tietenkään läheskään aina, ihmisistähän siinä on kyse. Mutta välillä huomaa, että jotkut vanhemmat suhtautuvat opettajaan turhan auktoriteettipelkoisesti tai eivät jostain muusta syystä halua pitää yhteyttä tai keskustella. Se voi joissain tapauksissa vaikuttaa lapsen koulunkäynnin sujumiseen.
Tarkoitit varmaan erityisesti kodin vaikutusta todistusarvosanoihin? Itselläni ainakin arvosanat määräytyvät etupäässä kokeiden ja testien perusteella. (Siksi onkin harmillista kuulla valituksia siitä, että kokeita on liikaa: mitä vähemmän niitä on, sitä enemmän vaikuttaa "pärstäkerroin" eli subjektiiviset käsitykset lapsen osaamisesta tai kyvyistä, miten nuo käsitykset sitten milloinkin muodostuvatkaan.) Tuntiaktiivisuus, yritteliäisyys ja esim. vihkotyön laatu vaikuttavat tietysti myös, mutta eivät niin paljon kuin kokeet.
En siis oikein ymmärrä, miksi ja miten ne rahat voisivat arvosanoihin vaikuttaa. Kotiolojen merkitys on suuri (ja ihan kiinnostava aihe keskusteltavaksi, hyvä jos siitä puhutaan), mutta rahalla tuskin voi olla muuta kuin välillistä merkitystä - siis että jos kotona on rahavaikeuksia, ne heijastuvat lapseen. Siinäkin kuitenkin kyse on siitä, miten vanhemmat noihin vaikeuksiin suhtautuvat, ei siitä miten paljon sitä rahaa on.
Jos opettaja tietää lapsella olevan kotona vaikeuksia, varmaan lähes jokainen opettaja pyrkii häntä auttamaan, tukemaan ja kannustamaan vielä enemmän kuin muita. Mutta se, että vaikeiden kotiolojen takia annettaisiin hänelle parempia numeroita, ei minusta olisi oikeudenmukaista eikä myöskään tämän lapsen etu.
Vaikutat olevan ihan oikea opettaja - toisin kuin moni täällä palstoilla esiintyvistä opeista :)
Lapseni ei vielä ole koulussa, mutta muutama kysymys askarruttaa kovasti:
Älykäs, mutta huonokäytöksinen lapsi. Kuinka todennäköistä on, että koulunkäynnistä koskaan tulee mitään? Millainen nykykäytäntö on, siivotaanko ongelmat pois silmistä?
Kun lapseni osaa kirjoittaa, lukea ja laskea (siis ihan yhteen, vähennys, kerto- ja jakolaskuja - ei kuitenkaan jakokulmaa, päässä ja paperilla, luvuista hallitsee jo sadat, ehkä tuhannetkin, en ole testannut) nyt jo ennen esikouluikää ja on helposti turhautuva, levoton ym, niin miten ihmeessä käy, kun hän aloittaa ekaluokan, jossa opetellaan näitä asioita ihan alkeista?
Kiusataanko yksinhuoltaäitien lapsia isättömyyden vuoksi?
Minulla on myös älykäs lapsi, samanlainen kuin kyselevällä äidillä. Eka luokka oli hänelle lähinnä turhauttavaa istumista, mitään tiedollisesti uutta hän ei juurikaan oppinut. Opettaja oli sellainen neuroottisen pikkutarkka, tärkeintä tuntui olevan kotitehtävissä, että kirjoitus menee millilleen viivojen välissä ja numerot ovat millilleen oikean näköisiä. Lapseni ei kuitenkaan ollut käsistään eikä motoriikaltaan mikään hyvä, joten lapsi sisäisti koulun merkityksen ja opiskelun painopisteen aivan väärin.
Kun ei alusta asti tarvinnut nähdä vaivaa oppiakseen oikeita asioita, ei siihen myöhemminkään enää ollut kykyä /halua.
..että huomio tulee painottumaan epäolennaisuuksiin. Minun lapseni on myös hieman kömpelö, mutta täytynee alkaa harjoittelemaan käsialaa ym. ennen kouluunmenoa.
Tulee varmaan olemaan haasteellista saada hänet motivoitumaan koulunkäynnistä, mutta pitää toivoa, että tulee hyvä opettaja ja kivat luokkatoverit.
että lasta ei ainakaan kannata ennen kouluikää tarkoituksella opettaa lukemaan, laskemaan, ym. koska tällöin saattaa käydä niin, että lapsi ei koskaan opi oppimaan. Toki lapsi voi oppia muutenkin, mutta usein vaan vanhemmat opettavat "meidän NIIN älykästä lasta lukemaan, koska on NIIN älykäs" ja tekevät samalla suuren karhunpalveluksen.
Kouluun mennessä lapsen ei tarvitse osata lukea ja laskea ja muutenkin esikoulun ja ekaluokan tärkeimmät opittavat asia ovat sosiaalisia. Näissä asioissa niillä "älykkäillä" lapsilla on usein todellisia vaikeuksia. Enkä tarkoita tällä sitä, että lapsi ei olisi sosiaalinen, vaan taitoja sosiaalisessa tilanteissa esim. oman vuoron odottaminen ym.
kommentteja. olis hyvä.. Lapseni asuminen muutettiin aikoinaan toiselle vanhemmalle ilman mitään järkevää syytä. Yx kauhistelun syy, että oli aloitettu koulupsykologiset tutkimukset (ja yx kauhistelun syy, ettei niitä ollut aloitettu eskarissa ?? ristiriitaista??). Lapsen asuminen vaihdettiin nk.väkivalloin, seurauksena et lapsi oli ensimmäiseltä luokalta pois about 5 kk. Tämän lapsen vanhempi (kaappaja)on oikein lipevä ja mielistelevä ja seuraukset saattoi arvata. Manipuloi koulun ,alkuperäistä huoltajaa, vastaan, mm. sai myöhemmin tietää (asiakirjoista) et koulu uhkaillut poliisilla (tyypillistä toimintaa manipulaation kohteille, eivät ymmärrä mihin oikeutettuja yms..) Periaatteessa Suomen koulujen opetusta voi seurata kuka tahansa. En ollut edes ollut juurikaan yhteykissä kouluun saatikka jostain riehumisesta kyse. Ala-asteen opettajan haastoin oikeuteen (teemana lapsen koulumenestys, ei mikään valitus) Tuloksena suorastaan hämmentävä käytös oikeudessa (tästä onneksi nauhat olemassa, tietääköhän opet muuten että tod.lausunnot äänitetään oikeudessa). Kertotaulujen ja muut oppimisen ongelmat (joihin yritin ennen kaappausta hakeaapua) johtuivat huonosta äidistä. Myöhemmin lapsi sai toimintaterapiaa mm. hahmotuksen ongelmiin (joista olin puhunut, tulos: huono kasvatus). Ja koska koulu halusi varmistaa asumisen oikeellisuuden niin lapsi päästettiin nk. säälinelosilla läpi (jotta en voisi käyttää luokalle jäämistä todesiteena huoltooik.käynnissä). ja näillä sälinelosilla on menty eteenpäin. Koulu ei lähetä todistuksia ei mitään.....sanovat eteivät ole postinjakelukeskuksia. Ja nyt ollaan tilanteessa että pitäisi mukauttaa (josta tietenkään minulle toiselle viralliselle huoltajalle ole ilnoitettu mitään)................ Että silleen. Seurranaisilmiöt ovat jo aika suuria, siis psyykkiset. Ongelmakäyttäytymistä on ja paljon. Toivon suoraselkäisiä miehiä opettajiksi, jotka keskittyvät opettamiseen eivätkä ala oppilaiden "asianajajiksi" silloin kun ei ole siihen tarvetta. Ehkä he myös paremmin pystyvät vastustamaan manipulaatiota (se on myös hyväksi opettajan oman oikeusturvan kannalta).
siitä unohtui se, mitä otsikossa puhuttiin l. asuin muutos tehtiin neliöiden perusteella. Eli omakotitalo vs. kunnan vuokra-asunto. Ja sitten tarkoitin nk. "säälivitosia" enkä säälinelosia, eli annetaan viitonen vaikka pitäisi antaa nelonen.
"Tiilitalossa asuu onnellinen perhe"
Suuri, ellei jopa suurin osa lapsista - oppivat spontaanisti lukemaan jo ennen kouluunmenoa. Tämä ei ole mielipiteeni, vaan olisikohan ollut joku opetusneuvos tms. yle:n haastattelussa, joka näin kertoi nykytilanteesta. Enkä ole opettanut lastani omasta aloitteestani, vaan hän on itse kysellyt ja opetellut.
Hauskaa, että sinäkin haluat lyödä minut heti lyttyyn ja vielä laitat älykkyyden lainausmerkkeihin. Ehkä ei kannattaisi tulla arvostelemaan tietämättä asiasta sen enempää.
Oman vuoron odottaminen kuuluu sitäpaitsi jo 4-5 vuotiaan taitoihin, jos silloin ei osaa, on jotain vialla.
Katsos kun oikeasti älykäs lapsi tarvitsee älyllisiä haasteita, ettei turhautuisi ja masentuisi, sillon niitä ongelmia vasta olisikin. Hänen älykkyytensä ei perustu vain minun luulooni, vaan on kyllä ihan kasvatusalan ammattilaistenkin (muidenkin kuin tarhantätien) toteamaa.
Jos lahjakkaita lapsia olisi niin paljon, kuin vanhemmista tuntuu, niin eipä meillä olisi pulaa tieteen tekijöistä....
Yleensä "poikkeuksellisen lahjakas" lapsi on vanhohkojen vanhempien ainoa lapsi...
Eiköhän se tavaton lahjakkuus ole kadonnut jo ennen ylioppilaskirjoituksia :)
Koulussa ollaan ensimmäisinä vuosina lyhitä aikoja, älykäs lapsi leikkiä koulua opettajan mielikis ja syventää tietämystään taas kotona.
Olet sinä sitten pieni ihminen. Minkälaista tyydytystä saat siitä, että täällä nettipalstalla yrität halventaa muiden lapsia?
Olen sitäpaitsi 3-kymppinen yksinhuoltaja, eikä lapseni lahjakkuus ole minun mielipide, vaan fakta, joka on todettu monelta taholta, niin päivähoidossa kuin tuttavien keskuudessa ja muidenkin ammattilaisten puolesta. Tosin enemmät henkilökohtaiset asiamme eivät sinulle, eikä tänne nettipalstalle kuulu.
Jos sinulla ei ole muuta sanottavaa, kuin yrittää anonyymisti ja mitään tietämättä kertoa minulle, millainen lapseni sinun mielestäsi on - miksi ihmeessä vaivaudut?
Niinpä niin "lapseni on nero, mutta hän on hieman kömpelö, eikä pysty kirjoittamaan kauniisti... ja open neuroottisuus huolellisuuden vaatimuksissa vei oppimishalun!" HALOO!!!
Meinaatko todellakin, että oma neropattisi on niin suvereeni, että hänen ei tarvitse harjoitella huolellisuutta? HUOLELLISUUS ON TAITO, JONKA JOKAINEN VOI OPPIA! Useimmiten se kylläkin vaatii taustalle viitseliäät vanhemmat! Matikan tietoja ja taitoja huomattavasti tärkeämpi taito on se, että oppii tekemään asioita, jotka eivät aina tunnu mukavalta sekä se, että oppii tekemään asiansa huolellisesti!
Eka luokalla oppimisen painopiste on hyvin vahvasti oikeiden työskentelytottumusten oppimisessa, ei niinkään tiedollisissa asioissa. Jos et minua usko, tutustu opetussuunnitelmiin, vai pidätkö itseäsi ylimpänä auktoriteettina senkin suhteen, mikä eka luokalla on tärkeää ja mikä ei?
Oma lapseni ei varmaankaan kohdannut älyllisiä haasteita eka luokalla, vaan harjoitteli koulun käyntiä. Äitinä minä en päästänyt häntä menemään siitä, mistä aita on matalin, vaan vaadin häneltä hyvää ja huolellista työtä. Sekä annoin itse hänelle haastellista puuhaa. Tuloksena on motivoitunut, tehtävänsä loistavasti hoitava ja osaava neljäsluokkalainen. En myöskään koskaan vetänyt mattoa open jalkojen alta arvostelemalla häntä!
Epäilen, että lapsesi tulee kohtaamaan elämässään vielä suurempia pettymyksiä kuin open huolellisuusvaatimukset. Mutta niiden avulla on hyvä harjoitella sitä, että on asioita, joiden eteen todellakin pitää ponnistella. Itse kaipasit haasteita pojallesi, miksi ette ottanut huolellisuutta haasteeksi?
Huolellisuudesta vielä sen verran, että mietipä esim. haluatko tulevaisuudessa maksaa remonttimiehelle, joka tekee työnsä hyvin vai henkilölle, joka ei nyt suurta painoa laita työn jäljelle, kunhan tulee tehtyä? Vai oletko enemmän kiinnostunut heidän matemaattisista taidoistaan? On todellakin oikein, että ope vaatii huolellisuutta. Hän osaa katsoa asioita hieman kauaskantoisemmin kuin sinä?
Pointtini on myös se, että opettajalla on paljon pienempi merkitys vanhempiin verrattuna sen suhteen, miten lapsi viihtyy koulussa ja miten hän suhtautuu koulutehtäviinsä. Lapset imevät meidän vanhempien arvot ja asenteet, eivät opettajan! Me vanhemmat olemme siinä avainasemassa! Meidän pitää uskaltaa vaatia lapsiltamme hyvää koulutyötä, jos kerran siihen on resursseja. Jos ei sitä viitsi tehdä, voi katsoa peiliin, jos haluaa etsiä syyllistä lapsensa huonoon koulumotivaatioon.
Ei koulu ole mikään viihdekeskus, vaan paikka jossa opiskellaan! Mutta mitenpä lapsi voisi sitä käsittää, jos vanhempikaan ei sitä ymmärrä!
Olisipa mukava kuulla, mitkä sitten ovat mielestäsi niitä "oikeita asioita", joihin eka luokalla pitäisi panostaa, jos kerran huolellisuuden vaatiminen on toisarvoista?
potkimaan palloa,kiipeilemään puihin,kiipeilemään mäkeä ylös ja juoksemaan sitä alas,konkkaamaan yhdellä jalalla,siis liikkumaan,pyörimään hangessa (siis jos teillä on luinta) tai pyörimään sisällä...siis opeta käyttämään vartaloaan,siinä sulle parasta motoriikka-harjoituista!
Ei tässä nyt sentään motoriikkaongelmasta voi puhua. Isokokoinen, pitkä lapsi ja vähän köntys, niinkuin isot monesti on. Ihan normaali 5-vuotias kuitenkin :)
Hei Kyselyikäinen äiti!
Kannattaisi aloittaa ihan uusi viestiketju omalla otsikollaan, kun aihe vaihtuu. Silloin voi saada enemmän lukijoita ja vastaajia, ja alkuperäinen keskusteluketju säilyisi helpommin seurattavana.
Yritän vastata kysymyksiisi, vaikka en itse opeta ihan alimpia luokkia (vaan luokkia 3-6). Opettajankoulutuksessa paneudutaan eriyttämiseen, ja kaikille opettajille varmaan on teoriatasolla selvää, että oppijoille pitäisi tarjota edes jossain määrin oman tasoisiaan haasteita. Erilaisille oppilaille erilaisia tehtäviä - ihan mahdollista yhdellä tunnilla tai joskus, mutta päivästä toiseen isossa luokassa, huh huh. En minä ainakaan jaksaisi. Toisaalta on hyvin tärkeää oppia myös tekemään joskus tylsiäkin asioita, eikä harjaannus jo opitun suhteen yleensä tee pahaa kenellekään. Usein lapset myös rakastavat tehdä sitä, minkä jo osaavat. Levottomuus ja keskittymättömyys ovat sitten vähän toisenlaisia ongelmia. Suosittelen, että juttelet avoimesti oman lapsesi opettajan kanssa, sekä koulun alkaessa (tai jo ennen sitä) että pitkin kouluvuotta siitä, miten asiat ovat alkaneet sujua ja miltä ne sinusta kotoa katsoen näyttävät, turhautuuko lapsi jne. Tärkeää on, että suhtaudut opettajaan reilusti, varo antamasta vaikutelmaa että vaadit ja syytät. Lapsen etu on teidän molempien yhteinen tavoite - kuitenkin niin, että opettajan on koko ajan ajateltava myös muiden, kenties yli 20 tai lähes 30 muun lapsen etua. Ja omia voimiaan! Kannattaa muistaa myös, että opettaja on ihan tavallinen ihminen, jolla on muukin elämä kuin työ: hänellä voi jollain hetkellä olla vaikka mitä työssä jaksamiseen vaikuttavia asioita, jotka eivät kuitenkaan oikeuta sairaslomaan: läheisen kuolema, lapsen sairaus, ihan mitä vain sellaista, josta ei ulkopuolisten tarvitse tietää, mutta silti voisi inhimillisesti ymmärtää, että aina ei voi olla täydellinen.
Yksinhuoltajuus on nykyisin niin tavallista, ettei siitä varmasti ketään kiusata. En tiedä onko kiusattu ennenkään, itse kävin koulua isättömänä 60-70-luvulla, mutta ei minua siitä koskaan kiusattu. Kateutta voi tietysti itse tuntea niitä kohtaan, joilla isä on.
opettamisen lapsellesi? Vai odotatko muiden tekevän sen puolestasi?
ainakin osittain, kuten kaikki tiedämme. Mutta silti kukaan ei osaa määritellä älykkyyttä tyhjentävästi. Onko se kykyä omaksua tietoa, onko se kykyä ratkaista ongelmia vai onko se nykypäivän sosiaalista älykkyyttä.
Sosiaalinen älykkyys noussee tulevaisuudessa entistä tärkeämpään asemaan, eikä minun mielestäni sitä voi väheksyä. Ilmeisesti sinäkin kirjoittaja olet tätä mieltä. Harmi vain, että minun mielestäni kirjoituksestasi loistaa sen puute ja sosiaalisen älykkyyden sijaan jostain rivien välistä on luettavissa oman itsensä korostaminen jopa toisten kustannuksella. Myös lapsenkin korostaminen, tietenkin tässä tapauksessa.
Mainitsemasi "tarhantädit" ovat usein ammattiinsa vakavasti suhtautuvia, lapsesta ja hänen kehityksestään hyvin perillä olevia varhaiskasvatuksen asiantuntijoita, joiden arvokasta työtä ei tulisi väheksyä. Nämä ammattilaiset ovat usein nähneet monien ikäryhmien kasvavan ja osaavat siksi sekä käytännön kokemuksensa että kasvatustieteen pohjalta kertoa lapsesta hyvinkin paljon. Lisäksi heillä on usein aikaa lapselle paljon enemmän kuin monilla nykypäivän vanhemmilla. joten heidän näkemyksensä on arvokas siinä kuin mainitsemiesi muiden kasvatusalan ammattilaisten. Ehkä vain joku näistä tarhantädeistä ei sitten ollut kanssasi samaa mieltä, joten ei kai sellaista ammattiryhmää sitten voi arvostaa, jolla on sinun kannastasi eriävä mielipide.
ja kyllä sitten koulun puolella ne oikeasti älykkäät lapsetkin saavat haasteita, vaikka kylmä tosiasia on, että ensimmäinen kouluvuosi on koulunkäynnin harjoittelua, johon kuuluu myös se vuoronsa odottamisen harjoittelu, mikä ei todellakaan ole taito, mikä opittaisiin jo neljän tai viiden vuoden iässä. Siellä koulussakin ne kasvatusalan asiantuntijat kyllä yleensä osaavat eriyttää niin, että oikeasti lahjakas lapsi saa haastetta. ja jos ei onnistu, niin kyllä sitten viiimeistään lapsensa erinomaisen älykkyyden huomannut äiti pitää huolen ja tulee esimerkiksi vanhempainiltaan suurella äänellä kiinnittäen kaikkien huomion kertomaan kuinka meidän sakuliisa tarvitsee jo seuraavan luokkatason matematiikan kirjan, kun on niin lahjakas ja laskee niin nopeasti. Tässä kohtaa opettaja sitten miettii, miten tuollekin vanhemmalle selittäisi nyt sitten kauniisti että mekaaniset laskut kyllä sujuvat erittäin hyvinkin, mutta se soveltaminen ontuu pahasti. Eli pointtina oli siis se, että lahjakkaillakin lapsilla on niitä kehitettävuä puolia, joihin koulussa voidan panostaas, eikä useikaan koulussa olevassa lapsesta nähdä kotona realistisesti sitä, miten koulussa oikeasti sujuu. Ja toivon, että et esitä mielipiteitäsi tarhan tädeistä etkä muistakaan kasvatusalan ammattilaisista lapsesi kuullen, koska sinun tulee tukea lapsesi koulunkäyntiä parhaan kykysi mukaan, ja tällainen vie taatusti tuelta pohjan pois.
Lapsen lahjakkuus on monipiippuinen juttu. Liian "viisas" lapsi oppii siihen, ettei hänen tarvitse tehdä numeroiden eteen mitään ja monesti alaluokilla "lahjakas" lapsi keskinkertaistuu yläluokilla ja lukio meneekin sitten nippa nappa läpi.
Tämä on ikävä kyllä koettu omaltakin kohdalta ja nähty niin usein, varsinkin, jos lapsi on alkanut pitää itseään poikkeuksellisen älykkäänä.
Minusta nämä tämäntyyppiset kysymykset kertovat eniten kysyjän omasta arvomaailmasta ja ihmiskuvasta. Koulussa pidetään kokeita ja testejä juuri siksi, että arvosanat voidaan antaa osaamisen perusteella. Kukaan opettaja tuskin ainakaan lähtökohtaisesti haluaisi antaa epäreiluja arvosanoja. Haluavatko kokit tehdä tahallaan huonoa ruokaa? Leikkaako parturi rikkaan asiakkaan tukan paremmin kuin köyhän?
Minä en edes tiedä useimpien oppilaideni huoltajien ammatteja varallisuudesta puhumattakaan enkä todellakaan muista osoitteitakaan tai ole käynyt katsomassa, onko siellä päin vuokrakasarmeja vai omiksia. Ei suoraan sanottuna kiinnosta pätkän vertaa niin kauan kuin oppilaan koulunkäynti sujuu normaalisti.
Opettajilla nääs on yleensä ihan omakin elämä. Töissä taas ei juuri ole aikaa keskittyä muuhun kuin työhön eli opettamiseen. Miksi ihmeessä käyttäisin energiaani ja aikaani sen miettimiseen, että onko pikku simopetterin isillä millaiset vuositulot. Noh, ehkä sitten on tällaisiakin ihmisiä. Ja luulen, että ne, jotka vakaasti uskovat tämmöisen ongelman olevan yleinen ja täällä pohdiskelevat aihetta, ovat juuri niitä, joille itselleen nämä asiat ovat paisuneet kohtuuttoman tärkeiksi.
varmaankin provo, tuo aloittaja.
Lapsi on lapsi. Se millainen on, ratkaisee arvioinnissa, ei siinä rahalla ole mitään tekemistä.
Ihmettelen, mistä moinen ajatus, jos ihan tosissasi olit, on tullut.
ollut provo, minulla itselläni on kokemusta kyseisestä asiasta. opettajana oli vanhempi nainen joka suosi hyvätuloisten lapsia ja muita kohteli alempiarvoisina. siksi kysäisinkin onko muilla kokemuksia vai oliko kyseessä ainutkertainen tapaus.. enkä tarkoittanut sitä että vaikuttaako hyvätuloisuus arvioinnissa,numeroissa jne. vaan lähinnä tarkoitin yleistä kohtelua..
mistä sellainen käsitys on tullut, että kodilla olisi jotain merkitystä lapsen arviontiin. Mutta kun lukee opettajien ja yleensä koulusta kertovia viestejä ja kirjoituksia, niissä lähes kaikissa viitataan aina kotioloihin ja vanhempiin. Yleensä moittivassa sävyssä. Joskus ihan hämmästyttää kun opettaja vain on äänessä, jos vaikka kirjoittaa vaikka koulun remontista, niin kummasti hän löytää siihenkin aasinsillan kotiin ja vanhempiin ja miten siellä avuttomuus vain lisääntyy kasvatuksessa.
Opettajen koulutuksessakin opetetaan "luulemaan ja olettamaan" jokaisen lapsen kotia, millainen sen kasvatus ja vanhemmat ovat.
Kun lapsi tulee kouluun hän muuttuu nopeasti koululaiseksi, eli kouluyhteisö ja kaverit muokkaavat hänestä nopeasti erilaisen lapsen kuin mitä koti on kasvattanut. Kouluympäristö muokkaa myös lapsen käytöstä täysin uusiksi. Sitten opettajat luulevat, että se on kodin kasvatuksen tulos, vaikka se onkin koulun muokkaamaa.
Opettajat ovat varmaan niin aivopestyjä, että eivät edes tajaua omaa ammatti-identiteettiään ja sen vaikutusta oppilaisiinsa.
Eli ei tuo alkuperäisen kysely ihan turhaa ole.
että opettajat on myös vanhempia ja katselevat tätä asiaa ikään kuin kahdelta tuolilta.
"Opettajen koulutuksessakin opetetaan "luulemaan ja olettamaan" jokaisen lapsen kotia, millainen sen kasvatus ja vanhemmat ovat. "
Lainausmerkeissä oleva teksti on aivan höpötystä. Tai sitten jäi nuo osiot suorittamatta.
Koko tämä opettajat/vanhemmat -vastakkainasettelu on ihan naurettava. Miksi sinä haluat ruokkia sitä? Järkyttävää kyllä, suurimmalla osalla opettajista on itselläänkin lapsia. Kyllä me jotakin sitäkin kautta asioista ymmärrämme. Olemme useimmat istuneet vanhempainilloissa, miettineet todistusten arvosanoja, keskustelleet opettajan kanssa oman lapsemme käyttäytymisestä ja opintojen sujumisesta jne.
Minä vanhempana olen vankasti sitä mieltä, että minun ja perheemme vaikutus lapsiini on huomattavasti suurempi kuin koulun. Minä puolisoinenihan olen lapsemme kasvattanut. Jos lapseni törttöilee tai menestyy huonosti, en todellakaan ensimmäisenä ala pohtia, mikä vika on opettajassa ja koululoissa. Koulu ei varmaankaan ole täydellinen paikka, mutta minun tehtäväni on auttaa lasta kasvamaan sellaiseksi, että hän pystyy sopeutumaan siihen, että tunnilla on joskus tylsää tai että opettaja ei ole täydellinen jne.
En muuten usko, että olet opettaja. Ainakin olisin kovin kiinnostunut tietämään, missä yliopistossa järjestetään näitä "arvaile ja luulottele lapsen kotioloja" -kursseja. Itse en opiskeluaikoinani tai muulloinkaan ole onnistunut moiseen törmäämään.
Vanhemmat/opettajat vastakkainasettelu on todella naurettavaa, mutta silti se on yleistä. Aineenope voisi havainnoida sillä silmällä omaa työpaikkaansa.
Puolisoni on opettaja. Aina silloin tällöin hän ihmettelee kotona, kuinka taas pohdittiin jonkun oppilaan ongelmia ja päällimmäisenä oli keskustelu kodista. Mietitään ja pohditaan, mitä siellä kotona onkaan tapahtunut, kun lapsi on niin kauhea vastarannan kiiski koulussa. Ja jos vanhemmat eivät mene opettajien puolelle lastaan vastaan, he ovat koulukielteisiä.
Eräskin opettaja sättii ja moittii julkisesti jatkuvasti erästä poikaa, joka on lapsesta saakka ollut muista poikkeava motoriikaltaan. Puolisoni tunnilla hän on todella innokas ja aktiivinen opiskelija. Kyllä tämän vanhemmat on käyty läpi monta kertaa neuvotteluisssa ja opettajanhuoneessa, kun eivät saa kuria lapselleen.
En tiedä opettajien koulutuksessa luulojen ja olettamusten opiskelua, mutta kyllä se paistaa opettajista läpi niin selvään, että sen tyhmempikin huomaa. Mistä kummasta he ovat sen saaneet?
Tottakai aineenope osaa kasvattaa lapsensa koululaiseksi, koska hänellä on tietoa kouluelämästä. Tavallisella vanhemmalla koulun arjesta ei ole tietoa, siksi he eivät osaa aina opastaa lastaan elämään suuressa ikäistensä laumassa. Eikä heillä ole tietoa opettaja-oppilassuhteista luokkatilanteessa.
Lapsella ei myöskään ole vielä kykyä kertoa koulussa olevista ongelmista ja esim. opettajien väärästä kohtelusta niin, että vanhmmat sen tajuavat,mistä todella on kyse. Puolisonikin joskus miettii, että pitäisikö hänen mennä tuon mainitsemani oppilaan kotiin kertomaan opettajan sättimisestä ja huutamisesta. Lapsiparkaa vaan heitellään terapiasta toiseen eikä tuota opettajaa laiteta vastuuseen siitä.
siis on opettaja. Onko häntä koulutuksessa opetettu luulottelemaan? Onko hän sitten samanlainen kuin kuvaamasi stereotypia? Voisiko olla mahdollista, että jonkun opettajan ominaisuudet ovat hänen omiaan, eivätkä koko ammattikunnan? Täällä meitä on kyllä kokonainen opettajainhuone, jossa ketään ei kiinnosta oppilaiden kotielämästä luulotteleminen. Suosittelen vaimollesi työpaikan vaihtoa! Ja sinulle luopumista tavasta leimata ihmisiä tietynlaisiksi ammatin perusteella. Joka porukassa on ihmisiä moneen junaan.
Ei ole opetettu luulottelemaan, siksi se hänestä tuntuukin niin kummalliselta, että täytyy oikein kotona sitä ihmetellä ääneen.
Jonkun opettajan ominaisuudet ovat toki hänen persoonallisia ominaisuuksiaan. Mutta se ei tarkoita sitä, että hän käyttää kaikkia ngatiivisia ominaisuuksiaan työssään ja vielä kohdistaa niitä alaikäisiin lapsiin, jotka ovat täysin suojattomia hänen edessään. Eivät edes vanhemmat pääse lastaan puolustamaan kouluun työpaikoiltaan.
Jos esim. poliisi rupeaisi luonteensa äkkipikaisuuttaan käyttämään työssään ja antaisi sanan säilän tai nyrkin heilua, hän olis pian entinen työntekijä. MUtta lasten kanssa saa näköjään kuka tahasa aikuinen tehdä mitä vaan. Lapsi sentäs viettää suurimman osan elämästään koulussa. Ja jos lapsi kieltäytyy menemästä kouluun tuollaisen hirviön luokkaan, häntä rangaistaan siitä.
Sitten olen sitä mieltä, että tuo ope ei ole taatusti ainoa laatuaan Suomessa, vaan hänenlaisiaan on useita satoja.
Voi ollakin, että joissain koulujen opettajanhuoneessa on keskustelunaiheet välituntisin muita kuin lasten kotielämä. Mutta jos on sellaisia ongelmaoppilaita, joiden kanssa koulu on nostanut kädet ylös, niin mukaan tulevat huoltoryhmät ja terveysihmiset. He eivät koskaan rupea miettimään sitä, että oppilaan ongelmat johtuisivatkin koulun sisäisestä vuorovaikutuksesta, vaan kaikki syy onkin kodissa. Silloin opet mielihyvin lähtevät mukaan tähän lauluun koska silloin ei tarvitse katsella omaa pesää.
Mutta ei tarvitse mennä edes näin pitkälle, kun näitä luulottelijoita istuu pilvin pimein ympäri Suomea.
Kuka täällä on sitten sanonut, että opettajat saavat käyttää väärin valtaansa? En minä ainakaan. Ja mitä tulee esimerkiksi poliiseihin, vartijoihin tai portsareihin, niin kyllä siellä niitä on, jotka ovat alansa valinneet nimenomaan päästäkseen pätemään ja toimivat työssään kymmeniä vuosia. Opettajat eivät eroa muista ammattikunnista yhtään mitenkään. Joka paikassa on niitä, jotka ovat väärällä alalla, eivätkä suhtaudu työhänsä eettisesti. Luonneviat eivät ole opettajien yksinoikeus.
Varmasti aika harva opettaja on kuvaamasi kaltainen hirviö. Minä en ole tavannut koskaan hirviöopettajaa. Kaikki omat opettajani ovat olleet ihan normaaleja ihmisiä hyvinen ja huonoine puolineen, kuten ovat myös kollegani. Miksi te haluatte vasten parempaa tietoanne luoda ja ruokkia tällaisia stereotypiota ja vastakkainasettuluja?
koulussa eriarvoisuutta lasten välillä,on ollut ennen ja on nykyisinkin ja kysytäänhän se vanhempien ammattikin niissä papereissa,kun kouluun menee tai vaihtaa koulua!
Ai kysytään vai? Ei sitä tietoa ainakaan opettajalle asti tule. Olen opettanut toistakymmentä vuotta kolmessa eri kaupungissa ja opetusharjoittelut päälle, enkä ikinä ole vanhempien ammatteja saanut tietooni (paitsi mitä lapset tai vanhemmat itse oma-aloitteisesti suullisesti kertovat). Joskus se voisi kiinnostaakin, esim. miksi lapsi on niin kovin yleissivistynyt tai tietäää jostain asiasta erityisen paljon. Ja joskus olisi kiva saada vanhempi luokkaan kertomaan omasta ammatistaan tai omasta erityisalastaan. Mutta että sillä olisi merkitystä suhtautumisessa lapseen - höpöhöpö. Pääasia että lapsi käyttäytyy asiallisesti ja oppii, silloin on samantekevää mitä vanhemmat päivisin tekevät. Tai vaikka öisin.
kysyminen on laitonta. Sitä tosiaan usein kysytään, mutta tietosuojalain mukaan tieto ei ole tarpeellinen ja siksi sen kysyminen on laitonta. Kaikki vaan eivät tunnu asiaa tietävän!
lasten koulunalkamisista niin kauan ole,etten muistaisi papereissa olleen "vanhempien nimi,osoite,ammatti" jne ja etteikö se tieto tulisi opettajalle asti,höpöhöpö! ;)
oppilaskortteihin, jos jäävät, sillä läheskään kaikissa kouluissa niitä ei sinne kirjata vaikka kysyttäisiin. Sitä paitsi, minulla on tähdellisempääkin tekemistä työni puitteissa kuin lukea ja kirjata vanhempien ammatteja ja oletettuja tuloja ylös.
taisi se "kalikka kalahtaa" :D :D :D
Olen ja en ole. Itse olen kotoisin pienestä maalaiskunnasta, jossa isojen maalaistalojen ja politiikkojen lapsukaisille piti antaa numerot vähintään kaseja, lähinnä ala-asteella ja yläasteella vähän opettajakohtaisesti.
Mutta nyt asun kaupungissa ja poikieni luokissa en tätä ole havainnut. Jotkut ovat valittaneet toisen poikani opettajasta, että suosii joitain, mutta en osaa sitten sanoa, minun mielestäni oli aika oikeudenmukainen. Itse asiassa meidän pojalla, joka on ollut ns. hyvä oppilas yläasteella numerot nousi. Täytyy sanoa, että yhden opesta valittajan lapsukainen oli oikeasti aika villi kun kävi meilläkin, ainoa oman lapseni kavereista jota täytyi joskus komentaa.
Se,ettei ole tavannut koskaan hirviöopea, on ihan normaalia. Ei heitä todellakaan ole joka paikassa. Ei minunkaan koulussa sellaista ollut.
Mutta lasteni koulussa sellainen oli. Kaksi lastani kolmesta joutui hänen luokkaansa. Kumpikin on oireillut, toinen jopa kieltäytyi menemästä kouluun.
Olemme siis vanhemmat hyvin opiskelleet ja perillä lasten kouluongelmien "muka hoidosta" psykiatriassa. Ja kun sieltä ei mitään apua varsinaiseen ongelmaan tullut, eikä lapsi siis saanut apua, huostaanottohan ja lapsen siirtäminen pois kotoa se hoitoketjun päässä häämötti.
Huostaanottoa alettiin puuhaamaan nimenomaan siksi, kun psykiatrinen hoito ei osannut auttaa. Jotenkin lapsi piti saada pois heidän kirjoistaan.
Onneksi vältyttiin tältä kun lapsi siirtyi toiseen kouluun ja kaikki oli taas os.