Taas meni itsetunto täysin nollille, harvinaisesta syystä tosin.
Olin pyörällä ajelemassa keskustasta poispäin. Ajan jonkun normaalin näköisen noin ehkä 30-40 vuotiaan hepun ohi, ja se yhtäkkiä kirkaisee kovasti, ja sen jälkeen rupee huutamaan jotain sekavaa kovaan ääneen.
Sitä ennen olin pizzeeriassa syömässä kebabbia. Kuulen kun viereisessä pöydässä istujat puhuvat kovaan ääneen, kiroilevat paljon ja puhuvat ärsyttävän pissismäisesti:
-Hei, mä luin lehestä jotain tosi kivaa mutta en nyt muista mitä se oli.
-Hei kato, Jouluna on tapettu 2 ihmistä. Tosi homoa Hahahaaa!
Suunnittelivat siinä samalla itsenäisyyspäivä bileitä ja kertovat jotain seksikokemuksia laivalta.
Kotiin polkiessani sattuu vastaan tulemaan kaksi tyttöä jotka melkeinpä mutkittelevat kadun toiselta puolelta toiselle. Toinen keksii hauskasti huomauttaa kaverilleen että "mikäs homo tuolla polkee". Tästä en kummiskaan ota itseeni, koska pukeutumisessani ei ole mitään erikoista enkä edes tunne heitä.
Matka jatkuu. Kuulen taas kiljuntaa kaukaa takaa. Vähän matkan päästä noin 7 henkinen poikaporukka tulee vastaan täyttäen koko kadun, väistäen kummiskin hieman, ja takaa kuulen kun joku sanoo nimeni hassulla kimeällä äänellä.
Kotiin tullessani kuulen vanhemmilta että joudun viettämään uudenvuoden yksin. Lopulta he sittenkin menevät tanssimaan ennen uuttavuotta, jotta pystyisivät olemaan kotona uutenavuotena.
Nämä vähäpätöiset asiat saivat minut taas miettimään asioita...
Olen ehkä sittenkin iloinen että olen yksinäinen. Minun ei tarvitse kohdata pahaa maailmaa vaan voin olla kotona. Nämä asiat saivat taas minut miettimään miten paskamaisia, petollisia, pahoja ja tyhmiä ihmiset voivat olla. Joskus pienenä jaksoin uskoa ihmisiin, mutta se on hiipumassa. Kipinä onneksi elää aina. Tiedän mitä kaupungissani yöllä tapahtuu niinkuin varmasti muissakin kaupungeissa. Helsingissäkään ei kuulemma uskalla (ainakaan tietyillä alueilla) kävellä yksin tai edes ryhmässä. Miksi? Eikö Suomi ole vapaa maa?
Voi sitä tappojen, pahoinpitelyjen ja raiskausten määrää mitä tällä "sivistyksen" aikakaudella tapahtuu. Vihaan sitä tunnetta kun joudun pelkäämään ja pelkään ehkä liikaakin. Tieto lisää tuskaa, niin sitä sanotaan.
Mutta eniten tässä vihastuttaa tämä kasvatus. Miten kasvatetaan niin kiltiksi ja luetaan mukavia satukirjoja! Totuus tulee julki ennemmin tai myöhemmnin.
Toivon todella että maailmanloppu tulisi. Sen me ansaitsisimme.
Noh minkäs teet yksinäisyydelle. Olen ehkä liian hiljainen, mutta joskus vaikka en olisi hiljainen niin eipä tuolla väliä. En ole mielestäni erityisen ruma, enkä usko että minuun olisi kovin vaikea luoda kontaktia. Silti jotain minusta puuttuu? En voi ainakaan toistaiseksi sanoa itseäni ihmiseksi. Olen fyysisesti ainakin vielä aika heikko (ainakin tuntuu siltä), vaikka parempaan suuntaan treenauksen johdosta on menty. En pysty puolustamaan mitään tai ketään. Mutta olen löytänyt jotain joka pelastaa minut itsetuhoisilta ajatuksilta.
En aijo haaskata elämääni itsemurhaan tai loputtomaan itsesääliin (vaikka ehkä siltä tämän tekstin perusteella tuntuu eikö vain?). Aijon elää niinkuin haluan. Toistaiseksi en siihen pysty, mutta tiedän kyllä että ajat muuttuvat esim. täysi-ikäisyys on vasta edessä.
Maapallo ja yhteiskunta menee kokoajan huonompaan suuntaan tiesitkös? Voi olla että kaikki laukeaa vihdoin kerralla (joskus jopa toivon sitä).
-Energia vähenee. Tämän seurauksena KAIKKI kallistuu. Sähkön ja elintarvikkeiden hinta on kokoajan nousussa.
-Ruokaa ei riitä kaikille. Katsoin jotain artikkelia en nyt muista missä, mutta siinä sanottiin että ihmisiä syntyy kokoajan vaan lisää ja jo tässä vaiheessa ruokaa ei riitä kaikille. Aika iso osa joutui pärjäämään ilman.
-Terrorismi. Ennen tuosta ei paljoa puhuttu, kun sitä ei niin hirveästi ainakaan länsimaissa harrastettu mutta nykyään on toisin.
-Psyyke. Jostain luin että nykyään varsinkin nuorilla on todettu enemmän masennusta/muita psyyke vaivoja kuin koskaan.
-Elinikä. Sanottiimpa lehdessä ainakin Suomalaisista että noin puolet vuonna 2007 syntyneistä elää 100 vuotiaaksi asti. Tämä tietää sitä että vanhukset vievät tilaa nuorilta, ja yhteiskunnalta menee yhä enemmän resursseja eläkkeeseen, ja vanhustenhoitoon.
-Kunto. Fyysinen kunto on rapistumassa. Nykyään on paljon enemmän selkävaivoja sunmuita, ja yleensäkkin fyysinen kunto on keskimääräisesti nykysukupolvella heikompaa.
Saati sitten kaikki maailman ilmastonmuutokset jne jne. Tämä ei voi ikuisesti mennä näin. Jossain vaiheessa varmasti tapahtuu jotain ehkäpä juuri se kolmas maailmansota. Raamattukin ennustaa lopun aikoja. Isac Newtonin mukaan "maailmanloppu" tulee vuonna 2060. Silloin tulee siis Harmageddonit sun muut ainakin raamatun mukaan.
Ohhoh! Tuli huomaamatta kirjoitettua kaikennäköistä. Ei kannata ottaa liian tosissaan... Mieliala minulla vaihtelee lähes kokoajan. Ja on minulla enemmän puolia kuin kolikossa :P Jos en olisi näin yksinäinen olisivat asiat minulla paljon paremmin. Monesti mieliala nousee nollasta sataan, puhetta ja naurua riittää... Niin jos on jonkun kaverin kanssa. Tuntuu että minulla olisi niin paljon annettavaa mutta istun vaan nyttenkin täällä kotona. Perjantai yönä miettimässä tälläisiä asioita joita minä muitten kiusaksi kirjoitan heheh.
Kommentoi nyt kun kerta tänne asti jaksoit lukea. Toivottavasti en kadu liikaa tätä tekstiä.. en edes halua lukea kirjoittamaani uudestaan, poistaisin siitä kummiskin monta kohtaa, jos en kaikkea.
Olin pyörällä ajelemassa keskustasta poispäin. Ajan jonkun normaalin näköisen noin ehkä 30-40 vuotiaan hepun ohi, ja se yhtäkkiä kirkaisee kovasti, ja sen jälkeen rupee huutamaan jotain sekavaa kovaan ääneen.
Sitä ennen olin pizzeeriassa syömässä kebabbia. Kuulen kun viereisessä pöydässä istujat puhuvat kovaan ääneen, kiroilevat paljon ja puhuvat ärsyttävän pissismäisesti:
-Hei, mä luin lehestä jotain tosi kivaa mutta en nyt muista mitä se oli.
-Hei kato, Jouluna on tapettu 2 ihmistä. Tosi homoa Hahahaaa!
Suunnittelivat siinä samalla itsenäisyyspäivä bileitä ja kertovat jotain seksikokemuksia laivalta.
Kotiin polkiessani sattuu vastaan tulemaan kaksi tyttöä jotka melkeinpä mutkittelevat kadun toiselta puolelta toiselle. Toinen keksii hauskasti huomauttaa kaverilleen että "mikäs homo tuolla polkee". Tästä en kummiskaan ota itseeni, koska pukeutumisessani ei ole mitään erikoista enkä edes tunne heitä.
Matka jatkuu. Kuulen taas kiljuntaa kaukaa takaa. Vähän matkan päästä noin 7 henkinen poikaporukka tulee vastaan täyttäen koko kadun, väistäen kummiskin hieman, ja takaa kuulen kun joku sanoo nimeni hassulla kimeällä äänellä.
Kotiin tullessani kuulen vanhemmilta että joudun viettämään uudenvuoden yksin. Lopulta he sittenkin menevät tanssimaan ennen uuttavuotta, jotta pystyisivät olemaan kotona uutenavuotena.
Nämä vähäpätöiset asiat saivat minut taas miettimään asioita...
Olen ehkä sittenkin iloinen että olen yksinäinen. Minun ei tarvitse kohdata pahaa maailmaa vaan voin olla kotona. Nämä asiat saivat taas minut miettimään miten paskamaisia, petollisia, pahoja ja tyhmiä ihmiset voivat olla. Joskus pienenä jaksoin uskoa ihmisiin, mutta se on hiipumassa. Kipinä onneksi elää aina. Tiedän mitä kaupungissani yöllä tapahtuu niinkuin varmasti muissakin kaupungeissa. Helsingissäkään ei kuulemma uskalla (ainakaan tietyillä alueilla) kävellä yksin tai edes ryhmässä. Miksi? Eikö Suomi ole vapaa maa?
Voi sitä tappojen, pahoinpitelyjen ja raiskausten määrää mitä tällä "sivistyksen" aikakaudella tapahtuu. Vihaan sitä tunnetta kun joudun pelkäämään ja pelkään ehkä liikaakin. Tieto lisää tuskaa, niin sitä sanotaan.
Mutta eniten tässä vihastuttaa tämä kasvatus. Miten kasvatetaan niin kiltiksi ja luetaan mukavia satukirjoja! Totuus tulee julki ennemmin tai myöhemmnin.
Toivon todella että maailmanloppu tulisi. Sen me ansaitsisimme.
Noh minkäs teet yksinäisyydelle. Olen ehkä liian hiljainen, mutta joskus vaikka en olisi hiljainen niin eipä tuolla väliä. En ole mielestäni erityisen ruma, enkä usko että minuun olisi kovin vaikea luoda kontaktia. Silti jotain minusta puuttuu? En voi ainakaan toistaiseksi sanoa itseäni ihmiseksi. Olen fyysisesti ainakin vielä aika heikko (ainakin tuntuu siltä), vaikka parempaan suuntaan treenauksen johdosta on menty. En pysty puolustamaan mitään tai ketään. Mutta olen löytänyt jotain joka pelastaa minut itsetuhoisilta ajatuksilta.
En aijo haaskata elämääni itsemurhaan tai loputtomaan itsesääliin (vaikka ehkä siltä tämän tekstin perusteella tuntuu eikö vain?). Aijon elää niinkuin haluan. Toistaiseksi en siihen pysty, mutta tiedän kyllä että ajat muuttuvat esim. täysi-ikäisyys on vasta edessä.
Maapallo ja yhteiskunta menee kokoajan huonompaan suuntaan tiesitkös? Voi olla että kaikki laukeaa vihdoin kerralla (joskus jopa toivon sitä).
-Energia vähenee. Tämän seurauksena KAIKKI kallistuu. Sähkön ja elintarvikkeiden hinta on kokoajan nousussa.
-Ruokaa ei riitä kaikille. Katsoin jotain artikkelia en nyt muista missä, mutta siinä sanottiin että ihmisiä syntyy kokoajan vaan lisää ja jo tässä vaiheessa ruokaa ei riitä kaikille. Aika iso osa joutui pärjäämään ilman.
-Terrorismi. Ennen tuosta ei paljoa puhuttu, kun sitä ei niin hirveästi ainakaan länsimaissa harrastettu mutta nykyään on toisin.
-Psyyke. Jostain luin että nykyään varsinkin nuorilla on todettu enemmän masennusta/muita psyyke vaivoja kuin koskaan.
-Elinikä. Sanottiimpa lehdessä ainakin Suomalaisista että noin puolet vuonna 2007 syntyneistä elää 100 vuotiaaksi asti. Tämä tietää sitä että vanhukset vievät tilaa nuorilta, ja yhteiskunnalta menee yhä enemmän resursseja eläkkeeseen, ja vanhustenhoitoon.
-Kunto. Fyysinen kunto on rapistumassa. Nykyään on paljon enemmän selkävaivoja sunmuita, ja yleensäkkin fyysinen kunto on keskimääräisesti nykysukupolvella heikompaa.
Saati sitten kaikki maailman ilmastonmuutokset jne jne. Tämä ei voi ikuisesti mennä näin. Jossain vaiheessa varmasti tapahtuu jotain ehkäpä juuri se kolmas maailmansota. Raamattukin ennustaa lopun aikoja. Isac Newtonin mukaan "maailmanloppu" tulee vuonna 2060. Silloin tulee siis Harmageddonit sun muut ainakin raamatun mukaan.
Ohhoh! Tuli huomaamatta kirjoitettua kaikennäköistä. Ei kannata ottaa liian tosissaan... Mieliala minulla vaihtelee lähes kokoajan. Ja on minulla enemmän puolia kuin kolikossa :P Jos en olisi näin yksinäinen olisivat asiat minulla paljon paremmin. Monesti mieliala nousee nollasta sataan, puhetta ja naurua riittää... Niin jos on jonkun kaverin kanssa. Tuntuu että minulla olisi niin paljon annettavaa mutta istun vaan nyttenkin täällä kotona. Perjantai yönä miettimässä tälläisiä asioita joita minä muitten kiusaksi kirjoitan heheh.
Kommentoi nyt kun kerta tänne asti jaksoit lukea. Toivottavasti en kadu liikaa tätä tekstiä.. en edes halua lukea kirjoittamaani uudestaan, poistaisin siitä kummiskin monta kohtaa, jos en kaikkea.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Minusta sinä näytät katsovan, ainakin tuon viestin perusteella, maailmaa aivan liian synkästi. Olet unohtanut kokonaan nauttia pienistä joskin myös suurista hyvistä asioista ja täten realistisena asettua niiden tarjoamalle "harmaalle massalle". Kerrot mielialasi vaihtelevan valtavasti, joten sinulla taitaa olla loppujen lopuksi vaikeaa siinä?
Itse olen myös yksinäinen, tosin sen laatu vaihtelee. Käyn päivittäin ulkoilemassa pyörällä tai kävellen ja mietin positiivisia mieleisiäni asioita. Joskus metsässä kävellessäni on kaunista vaikkapa katsoa aamuisen auringonvalon heijastusta puiden latvoista pilvettömänä säänä. Sain myös juuri jouluna mp3-soittimen, jolla sitten kuuntelen nykyisin itselleni mieleistä musiikkia kohtuuden rajoissa. Vaikka olenkin varsin köyhistä oloista, en tavoita kuuta taivaalta, vaan pyrin saamaan itseni onnelliseksi pienin teoin/asioin, ja olen onnistunutkin siinä varsin hyvin. Ainoa 'mutta' on se, ettei minulla ole ystäviä ollut moneen vuoteen. Nykyisin se ei minua paljoakaan haittaa, tosin uskon sen häiritsevän minua tulevaisuudessa. Tärkeintä on siis pitää kiinni siitä, mitä itsellään on ja vasta sitten pyrkiä kohti parempaa. Sinun täytyy oppia pitämään kiinni hyvästä olostasi.
Yhteiskunnallisen kehityksen suunta näyttää minusta sinulla olevan hakoteillä. Hamasta historiasta saakka yhteiskuntien kehitys on mennyt pohjimmillaan parempaan suuntaan. Varhaiskulttuurien orjayhteiskunnista ollaan nykyaikaan mennessä päästy demokratiaa ja tasa-arvoa kunnioittavaan länsimaiseen kulttuuriperintöön. Toki kaikki asiat ei nykyisinkään ole hyvin, mutta uskon kehityksen jatkuvan samaan malliin. Pieniä takapakkeja tulee aina, mutta se mikä ei tapa se vahvistaa. Ainoina kehityksen vastarattaina pidän mahdollista "meteoriitin iskusta aiheutuvaa joukkosukupuuttoa", "kolmannen maailmansodan ydinlaskeumaa" tai "isoa pahaa ilmastonmuutosta" (Heh!). Pelokkeihin täytyy aina suhtautua varauksella, mutta kuitenkin pitää valmius, että jos sittenkin. Pääasia on kunkin ihmisen elämässä tehdä ensiksi itsensä onnelliseksi ja vasta sitten parantaa maailmaa.
Myönnän silti, ettei kukkaisasioiden pohtiminen tee ihmistä realistiseksi. Lausuit kuitenkin jo sen verran huonoja puolia maailmastamme, että en näe tarvetta keskustella niistä, vaikka kantaa niiden aitoudesta voisikin ottaa.
Otan vielä hieman kantaa sinun mielialasi tanssahteluun. Sinun täytyy löytää itsestäsi asiat, joita arvostat ja rakastat ja toteuttaa niitä. Kun olet nämä löytänyt on sinun parasta vasta pohtia, kuinka hankkia ystäviä ja niin edelleen asioita, joita sinulla ei ole. Ellet kykene nauttimaan seikoista, joita sinulla jo on, ei sinulla ole myöskään perustaa onnellisuudelle. Suuri hyöty olisi myös kääntää ei-myönteiset aiheet myönteisiksi. Esim. itse suhtaudun varsin ironisesti yhteiskuntamme huonoihin puoliin, kuitenkaan menettämättä asioiden varsinaisia todellisia merkityksiä. En tiedä, antaako ns. synkkä toisinajattelu oman viehätyksensä, mutta olettaisin sen kuitenkin olevan jonkinlainen keino vain purkaa pahaa oloa.
Olen puhunut.
"Minusta sinä näytät katsovan, ainakin tuon viestin perusteella, maailmaa aivan liian synkästi."
Se on vain ensivaikutelmaa. Jos kirjoittaisin kaikki ajatukseni tähän hyvistä huonoihin, niin voisi saada ehkä realistisemman kuvan mitä mielessäni liikkuu, paitsi että sen kirjoittamiseen menisi ehkä kolme kertaa enemmän tekstiä? Tuo olotila ainakin minulla yleensä johtuu vaan siitä minkälaisia aineita aivot tuottaa. Sen kyllä huomaa että toisena päivänä sitä on parempi olo ilman mitään syytä ja toisena taas ei. Mielialan vaihtelu voisi myös selittyä sillä että olen jättänyt masennuslääkkeet ottamatta nyt 2 viikon ajan. Pitäisi ostaa uusia, mutta kadotin reseptin ja nyt on viikonloppu, nii ei voi mitään.
"Käyn päivittäin ulkoilemassa pyörällä tai kävellen ja mietin positiivisia mieleisiäni asioita."
Minäkin tähtään siihen että ulkoilisin ja kuntoilisin tietokoneella istumisen sijasta, ja olen siinä onnistunutkin
"Sain myös juuri jouluna mp3-soittimen, jolla sitten kuuntelen nykyisin itselleni mieleistä musiikkia kohtuuden rajoissa. Vaikka olenkin varsin köyhistä oloista, en tavoita"
Minä sain vuosi sitten mp3:sen synttärilahjaksi ja se musiikin kuuntelu piristää tosi paljon. Elän myöskin köyhässä perheessä. Kaikki ruoka ostetaan lidlistä koska siellä on niin halpaa, sähkön kulutusta valvotaan, ajellaan halvalla 300 euron Tojotalla ja jos joskus harvoin syödään ulkona niin se tapahtuu 6 euron pizzapaikassa. 40 euron puhelinlasku kuukaudessa on jo liikaa (jopa 20 euron laskusta mainitaan). Isäni oli jopa niin pihi että kun kerran puhelinlaskuni oli 40 euroa niin irtisanoi liittymän. Nyt kyllä äitini maksaa sitä... Köyhyys ei silti rajoita minun elämääni. Minä olen pystynyt hankkimaan paljonkin. On akvaario, 2 mopoa, 26 tuuman telkkari, xbox, tietokone, mp4 jne... Kaiken olen joutunut ostamaan itse, telkkaria lukuun ottamatta. En kuitenkaan saa edes viikkorahaa. En ostanutkaan mitään vanhempien rahoilla, vaan jaoin lehtiä, ostin tavaroita halvalla ja myin voitolla jne.
"Yhteiskunnallisen kehityksen suunta näyttää minusta sinulla olevan hakoteillä. Hamasta historiasta saakka yhteiskuntien kehitys on mennyt pohjimmillaan parempaan suuntaan."
Onhan se mennyt parempaan suuntaan ja mielestäni nytten eletään ns "parasta aikaa" joten kannattaa ottaa siitä kaikki irti. Mutta nuo mitä sanoin on totta. Jos niihin ei keksitä mitään ratkaisua, esim uutta energian lähdettä, niin silloin kaikki alkaa menemään huonompaan suuntaan. Ennen ei energia pula ollut ongelmana ainakaan tulevaisuuden kannalta koska öljyä vielä riitti. (ja riittää yhä mutta kuinka kauan?)
Pienellä avulla minua voisi auttaa suuresti. En löydä mistään sopivaa kunto-ohjelmaa itselle. Jos jotain löytyykin nii se on täyttä hepreaa minulle. Kunto-ohjaaja salipassi maksaa 80 euroa kuukaudessa, mikä on aivan liikaa. Tarvitsisin myös itsekuria. Olen yrittänyt vaan piiskata itseäni mutta onhan se vähän vaikeaa, tarvitsisin jotain uusia konsteja miten esimerkiksi jaksaisin lukea läksyjä tai olla syömättä mitään karkkia ja sipsejä. Kohta kun alkaa uusivuosi niin meinaan testata itseäni miten selviydyn.
Kuitenkin masennus kalvaa aina, teitpä mitä tahansa. On vaikka minkälaisia esteitä kaikista lapsuuden traumoista lähtien ja petyin pahasti kun psykoloogit eivät pystyneet auttamaan mihinkään. Aina joutuu vaan itseään auttamaan :( en enää pysty nauttimaan kaikesta niinkuin ennen. Mielialan vaihtelu ei näy siinä että olisin vihainen muille, vaan siinä miten ajattelen.
no et nyt sentään ajattele ihan identtisesti kun mä kuhn tutkin näitä viestejä.
mäkin joudun nyt kyllä sanomaan että olet pessimistin puolella, ja kuulostat vähän siltä että olet vihainen itsellesi tai jotain sinneppäin.
no mikään mitä mä sanon ei ainakaan voi sua auttaa, se mikä on vialla sun pitää ite tajuta. kuitenki noiden sun viestien perusteella mitä laitoit tonne aiemmin en usko sen tuottavan sulle paljoa pään vaivaa.
olet toiminut ihan oikein jos multa kysytään. jos vanhempasi eivät ole rikkaita tai jos eivät anna rahaa sinun ei pidä tulla foorumille valittaa että HITTOO PERKELE KUN VANHEMMAT ON KÖYHIÄÄÄÄ!!!!
niitäkin on nähty mut sä ainakin teit asialle jotain, vaikka nyt et vissiin ole ihan parhaissa mahollisissa oloissa kasvanut nii osaat hoitaa omat asias. hatun nosto kyllä sulle siitä.
koitas päästä eroon masennuksestas, kyllä siitä on muutki päässy, allekkirjottanu ainakin
*kop kop* ootko viel siel? Jos sulla ois antaa sähköposti osotetta, ois vähä asiaa... En olettanutkaan että tätä viestiä muuten näkisit mutta voisin luulla että saat automaattisesti sähköpostiisi viestin kun sinun viestiisi vastataan.
Nii-in! Nykynuoret eivät osaa käyttäytyä. Ei ole mukavaa nuorten miesten enää kävellä kadullakaan, kun homotellaan ihan kevyistä syistä (esim. siitä, että suunsoittajalla itsellä on huono päivä!). Toisekseen, maailma on menossa huonoon suuntaan. Tämä laskee itseluottamusta, osut ihan naulan kantaan. Jos olisin sinä, en poistaisi yhtäkään kohtaa tekstistäni. Hyvin oli kirjoitettu.
Riippuu aika paljon omastakin olosta, mitä ympäristössä näkee.
Ennen kun minulla meni todella huonosti, en nähnyt hyvinvoivia ihmisiä. Nekin, jotka olivat hyvällä päällä, selitin mielessäni, että eivät nuo onnellisia voi olla, vaan tällä hetkellä hetken iloisia. Aina kun joku sanoi jotain, että ihan tylsää tämä elämä niin ajattelin että taas sen huomaa että oikeastaan kaikilla menee huonosti (vaikka se "ihan tylsää" oikeasti ei ollutkaan kuin sen pienen hetken olotila). Kuulin todella paljon niitä huonoja asioita ja ne hyvät asiat meni sillä tavalla ohi, että ajattelin, että kohta sen huomaa, ettei oikeasti tuo menekään hyvin. Eli kaikki hyvät ja positiiviset torjuin jotenkin mitättöminä ja huonot mielessäni vahvistin, että noin se tietenkin on. Ja samalla kuvittelin, että niiden huonojen asioiden pohjalla on vielä paljon lisää huonoa.
Ja silti mielestäni olin suht positiivinen ihminen, joka yritti nähdä maailman mahdollisimman hyvin, mutta se ei vaan onnistunut, koska oli niin paljon kaikkea huonoa. Lisäksi ajattelin hieman tyytyväisenä, että masentuneet ihmiset näkee asiat realistisemmin-joo, ehkä jonkun verran masentuneet, mutta ei se ainakaan ole realistista nähdä, että kaikilla elämä menee huonosti. Onhan tietenkin kaikilla jotain huonoja asioita elämässä, mutta ei niin, että niiden elämä tuntuisi enemmän huonolta kuin hyvältä. Tai että ei olisi elämään tyytyväisiä ja onnellisia ihmisiä. Tai sellaisia, jotka kokee elämänsä todella mielekkääksi.
Nyt kun näenkin niin paljon hyvää, niin tiedän että silloin olin kyllä aika väärässä. Vaikka tietenkin myös huonoa on koko ajan. Silloin kun oikein huonosti meni, en pystynyt ajatella, miten muka pystyy olla onnellinen. Tai miten elämä pystyy olla kiinnostavaa. Omassa mielessäni en pystynyt keksimään kokemisen arvoisia asioita. Edes ulkomaan matkat, lottovoitot ei tuntunut sen arvoisilta. Ei niistä kestäisi kuin pieni hetki iloa. Mutta silti ajattelin, että ehkä joskus voi tuntua mukavalta elää ja elämä voi tuntua elämisen arvoiselta, vaikka en mitenkään voi kuvitella miten se voisi olla totta. Mun haave oli, että joskus olisi mukavaa elää. Tuntuisi mukavalta. Tai sellaiselta, että joka aamu ei ole ihan turha herätä. Joltain sellaiselta, mitä en pystynyt tuntea, mutta tiesin, että sellaistakin voi olla. En muistanut että mulla olisi sellaista ollut koskaan. Mutta tällä hetkellä musta tuntuu, että ehkä mulla sittenkin oli joskus mukava elää, joskus ajat sitten , mutta ainakin nykyään on:) Mun haave on toteutunut.
Mulla on tosi huono itsetunto mutta erilainen ku muilla yleensä ihmisillä on huono itsetunto parisuhteen tai ulkonäön takia mut mun huono itsetunto johtuu siitä että luulen et haisen koko ajan jollekki pahalle vaikka en sitä itse haistakkaan. Tuntuu et kaikki niiskuttelee mun vieressä kokoajan ja se ahdistaa. Ja myös siitä et huomaan et ihmiset kattoo mua kokoajan ja se ahdistaa suunnattomasti ja en tajua miks kaikki kattoo mua tai sitte vaan itse kuvittelen liikaa. ja tuntuu et ihmiset puhuu must kauheesti pahaa vaik en oo tehny mitään sellasta minkä takia pitäs musta juoruta. Tän takii en tykkää olla kauheesti ihmisten lähellä. Mulla on paljon kavereita ja poikaystäviäkin on ollu mut en nyt pitkään aikaan oo ollu kenenkään kanssa just tän huonon itsetunnnon takia. Olo mul on tosi usein alakuloinen vaik stä muut ei huomaakkaan.Mua ahdistaa kans se et mihin tää maailma on koko ajan menossa aina vaan tapahtuu jotain kauheeta ja sen takii en kauheesti tykkää seuraa uutisia. En tiiä miten voisin kohentaa mun isetuntoa ?
Siis et tos sun jutus on todellaki paljonki ajtust ja ihan järkee. Mut eikö olis järkee ruveta ite paremmaks ihmiseks, ja yrittää säästää luontoo ja kaikkee sellast.
Joo mulla on vähän samanlainen olo kun sulla välillä. Eilen mulla oli ihan huippukivaa kaverin kanssa, mutta tänään.. Tieto tosiaan lisää tuskaa, niin se vaan on. Äiti sen kerran mulle lausui ja tottahan se on joka sana. Mitä enempi tietää kaikesta (maailman asioista jne) sitä enemmän murehtii. Ilmastonmuutos, köyhyys, lapsisotilaat, lapsityöntekijät, ihmistenmyynti, eläinten tavattoman huono kohtelu, itsemurhat, murhat, raiskaukset jne jne. Kaikki on kamalia ja raivostuttavia asioita, mutta niille ei vain voi mitään vaikka kuinka haluaisi. Yksi lause kuuluu että: Jumala, auta minua tyynesti hyväksymään asiat, joita en voi muuttaa ja rohkeasti muuttamaan mitä voin ja viisautta erottaa nämä toisistaan.
Voi olla jotain omituista tossa en muista tarkalleen sitä enkä jaksa ajatella oliko se noin koska olen väsynyt.
mä oon myös melko yksinäinen, muutama kaveri/ystävä mulla on. Useimmiten mietin asioita yksinäni kotona. Tuntuu välillä että ajattelen liikaa.. Kaikenlaista.. Joskus tulee sellainen tunne, että mitä mä täällä kotona istun, elämä eletään vaan kerran (tai mistä senkään varmuudella tietää..) ja siitä pitää ottaa kaikki irti. Mutta mitä on se että ottaa kaiken irti? Tekee kaikkea päätöntä ja hölmöä? Onko se sittenkaan niin järkevää? Ja lopulta jään kotiin.
Taidan olla taas liikaväsynyt.. Silmät ainakin on ihan kipeät.. Taidan kans olla kattomatta mitä kirjotin, en jaksa nyt korjailla mitään.
Ei kaikkia Maailman murheita tarvitse ottaa päällensä sillä muuten tulee hulluksi.
Jos haluaa vaikuttaa asiohin niin pitää ottaa pieniä askelia ja pyrkiä vaikuttamaan omalla tavallaan ja osaltaan.
Ihmiskunta on pelastamisen arvoinen :)
Haluisitko meses jutel enemmän?
Joo postia saa lähettää aina. Sähköpostin löydät mun profiilista. Kyllä se mesetyskin käy vaikka en sitä erityisesti harrasta. Kyllä juttuseura kelpaa lähes aina.
en osaa ihan varmaks sanoa miks mutta kun tein tohon uude artikkelin se on näennäisesti ihan eri asiaa mutta on siinä musta ainakin lähes samaa asiaa toistettu kun en tätä ensin jaksanut lukea. olis ehkä pitäny poistaa toi oma mut en nyt jaksa. adminit poistakoon jos nyt tykkää.
tääl palstal on ainakin joku jolla ajatus kulkee vähän samaan suuntaa mun kanssa.