Kivirappuihin jai pieniä sohjokokkareita pienen laihan miehen noustessa kellarin käytävästä A-rapun ovelle. Hän oli tullut sisään viereisen rapun ulko-ovesta ja avannut kellarin oven yleisavaimella. Kellarinportaat alas, ja ohi varastokomeroiden ja saunojen hän käveli nopeasti mutta pehmein askelin kumipohjaisissa toppajalkineissaan. Oli maanantaiaamu, kello lähestyi yhdeksää. Koko kerrostalosta ei kuulunut muuta, kuin käytävän lämmitysputkiston naksahtelu termostaatin kääntyessä päälle. Lapset olivat koulussa, useimmat aikuisista lähteneet töihin, ja emännät paneutuneet aamupäivätorkuille - niin pieni mies arveli, tuhahtaen itsekseen.
Hänen tummansinisten tehtaanmyymäläfarkkujen lahkeiden suut oli käännetty kahdelle leveälle taitteelle odottamaan ensimmäistä kutistavaa pesua ja lyhennystä. Mustat toppakengät ulottuivat melkein polviin. Harmaan villapaidan päällä hänellä oli tummansininen työtakki, ja päässään tiukka musta tupsulakki. Työtakin saumoissa oli sahanpölyä.
Hänen turkoosinsiniset silmänsä olivat valppaat, ja hän oli valmis reagoimaan pienimpäänkin ääneen. Hänen vatsansa kurni, kuten aina silloin, kun häntä jännitti. Ei hän kuitenkaan tietääkseen ollut vaarassa tulla yllätetyksi. Han oli varma, että jos hänet nähtäisiin, häntä luultaisiin sähkömieheksi tai putkimieheksi. Vaikutelmaa vahvisti pieni työkalulaukku, jota hän kantoi mukanaan.
Hän pysähtyi kuitenkin kuuntelemaan hetkeksi, ennenkuin avasi kellarin oven ja astui eteiseen. Hän pehmensi ovijousen napakkaa kiskaisua käsivarrellaan, ja antoi oven sulkeutua äänettömästi. Mistään ei kuulunut ääntäkään. Teppo otti muistilehtiön taskustaan, ja oli tarkistavinaan siitä osoitteen. Joku saattoi kulkea lasisen ulko-oven ohitse, ja olisi parempi, jos hän näyttäisi olevan rakennuksessa ensimmaistä kertaa. Lehtiö ja työkalulaukku kädessään hän alkoi nousta askelmia.
Hänen tummansinisten tehtaanmyymäläfarkkujen lahkeiden suut oli käännetty kahdelle leveälle taitteelle odottamaan ensimmäistä kutistavaa pesua ja lyhennystä. Mustat toppakengät ulottuivat melkein polviin. Harmaan villapaidan päällä hänellä oli tummansininen työtakki, ja päässään tiukka musta tupsulakki. Työtakin saumoissa oli sahanpölyä.
Hänen turkoosinsiniset silmänsä olivat valppaat, ja hän oli valmis reagoimaan pienimpäänkin ääneen. Hänen vatsansa kurni, kuten aina silloin, kun häntä jännitti. Ei hän kuitenkaan tietääkseen ollut vaarassa tulla yllätetyksi. Han oli varma, että jos hänet nähtäisiin, häntä luultaisiin sähkömieheksi tai putkimieheksi. Vaikutelmaa vahvisti pieni työkalulaukku, jota hän kantoi mukanaan.
Hän pysähtyi kuitenkin kuuntelemaan hetkeksi, ennenkuin avasi kellarin oven ja astui eteiseen. Hän pehmensi ovijousen napakkaa kiskaisua käsivarrellaan, ja antoi oven sulkeutua äänettömästi. Mistään ei kuulunut ääntäkään. Teppo otti muistilehtiön taskustaan, ja oli tarkistavinaan siitä osoitteen. Joku saattoi kulkea lasisen ulko-oven ohitse, ja olisi parempi, jos hän näyttäisi olevan rakennuksessa ensimmaistä kertaa. Lehtiö ja työkalulaukku kädessään hän alkoi nousta askelmia.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Hyvin kirjoitettua tekstiä. Miellyttävää lukea. Saisiko jatkoakin, ettei tarvitsisi arvuutella mihin mies on matkalla - varkaisiinko?
Pari ä:n pistettä puuttuu.
jatkaa tuosta, niin siitä vaan. Se oli tuollainen pätkä vain, en ole kirjoittanut enempää. Hänen piti olla matkalla työtoverinsa asuntoon. Hän murtautui sinne ja etsi jotain. Ei hän ole varastamassa mitään. Hän on vaan sellainen kontrollifriikki, joka haluaa tietää kaiken kaikkien yksityiselämästä, jotta voi hallita heitä. Ja hän on myös ihastumassa samaiseen työtoveriin ja harkitsee vaimonsa jättämistä. Sellaiset olivat ajatukseni, mutten ole saanut tuon enempää kirjoitettua.