lapseni lähestyy 1,5-vuoden ikää ja on jo joitakin kuukausia ollut aika hankala. Tai hankala ja hankala... Enimmäkseen kiukuttelu kohdistuu äitiin eli minuun. isän kanssa tavalliset rutiinit sujuvat kivasti. Äidille pitää kiukutella syömisestä, vaipanvaihdosta, päällepukemisesta, pesuista jne. Kova pelko on myös, että äiti lähtee jonnekin. Jos nousen yllättäen sohvalta, alkaa kamala itku ja jalassa roikkuminen.Tyttö on aika vilkas ja sosiaalinen. Viihtyy hyvin muiden lasten kanssa eikä ole mitenkään arka. Jää mielellään hoitoon, mutta päivälläkin kiukuttelee jonkin verran hoitotädillekin. Syyttelen itseäni, että vein liian aikaisin hoitoon (10 kk iässä) ja nyt se kostautuu kiukutteluna ja pahana eroahdistuksena. Tytössä on hirveästi virtaa. Juoksee ja touhuaa koko ajan. Yönsä nukkuu hyvin (11 tuntia) ja päiväunet 2 tuntia. Minkälaisia tämän ikäiset lapset ovat noin keskimäärin? Tämä on esikoisemme, eikä minulla ole kovin paljon kokemusta lapsista. Onko nyt menossa joku uhmaikä? Kestääkö kauankin? Tyttö tuntuu itsekin ahdistuvan äkäisyydestään ja turvautuu mm. tutin ylettömään imeskelyyn (tahtomiseen) ja sylittelyyn. Illat menee yhdessä sylitysten, kotityöt jää tekemättä..
1,5-vuotiaan temput
saara
41107
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
et ole ainoa,joka on vienyt lapsensa aikaisin hoitoon.jokainen äiti kokee syyllisyyttä,joskus ajan puuttesta ym.Lapsi kaipaa päivän jälkeen syliä ja läheisyyttä,ota vaikka tavaksi ennen nukkumaanmenoa lukea lapselle(ellet jo tee sitä).Aikansa touhuta illalla yhdessä ja tehdä kylmästi kotityöt,sillä lapsi opii hyvin äkkiä,että äiti on aina läsnä.Touhuaako miehesi paljon lapsen kanssa?..käykää yhdessä kaikki kävelyillä ja jakakaa kotityöt.Naisen ei tarvitse huolehtia oman ansiotyönsä lisäksi kaikesta kotitöistä yksin.Hanki harrastus,vaikka kerran vkossa yksin tunti omaa aikaa,vaikka kävisit kirjastossa tai kävelyllä tai jumpassa.Vanhenmat ovat lapsia varten,mutta jaksamisen kannalta täytyy olla omaakin aikaa,eikä uhrautua.Näin kaikki voivat parenmin.Hyviä jatkoja perheellesi!
Suorastaan kotoisaa. Meillä äiti hoiti vanhemmankin 1,5 vuotiaaksi asti kotona. Ei sillä taida olla vaikutusta tuohon jalassa roikkumiseen ja syliin haluamiseen. Olen koittanut isänä olla myös aktiivisesti hoitamassa lapsia silloin kun kotona olen. Syliin olen koittanut ottaa niitä aina kun sitä haluavat. Vanhemmat tädit sanovat, että yllättävän äkkiä ne eivät enää tule syliin, vaikka äiti tai isä ottaisikin.
Kyllä lapsia on hyvä totuttaa sille, että aina äiti ei ole paikalla, vaan että isä tai mumma tai joku hoitaa. Jos äidin pitää joskus olla poissa kotoa (yön tai pidempään), niin silloin on hyvä, että sitä on vähitellen harjoiteltu. Ja harjoittelussahan pieni lahjominen (jätski ym.) on sallittua ja suotavaa.
Eikös lapsilla ensimmäinen uhmaikä ole juuri tuossa 1,5 vuotiaana - "Minä itse". Kun siitä on selvitty, niin tulee kolmivuotiaan "äiti on ihan tyhmä" -kapina. Kait siinä ennen murkkuikääkin on vielä joku uhmaikä. Ei ole vielä niistä kokemusta omien lapsien kautta.
Kyllä niitä kotitöitä tahtoo tosiaan jäädä 'rästiin'. Niitä pitäisi tehdä aina, kun lapsi vähänkin aikaa leikkii yksinään. Niitä hetkiä on paljon enemmän ja ne on pitempiä, kun lapsia on enemmän. Niistä on ihmeesti seuraa toisilleen. Ei muuta kun uutta putkeen, jos se on mahdollista ja tarkoitus.
Koittakaa jaksaa.
Niinhän se on, että lapset ovat herran lahja,
mutta pirun moinen riesa. :-)
Meillä on ihan samanikäinen penska kuin teillä ja tuo kuulostaa niin tutulta. Meidän vauva ei ole aiemmin vierastanut ketään ja ei ole pelännyt mitään, mutta nyt kohta puoltoistavuotiaana ruvennut pelkäämään esim. saunaa, muita aikuisia ja kun kävimme tutustumassa päiväkotiin, itki aivan hysteerisesti. Muuten hän on erittäin sosiaalinen, iloinen, vilkas, villi ja kiinnostunut kaikesta ympärillä olevasta. Lapsi on myös ruvennut kiukuttelemaan ruokapöydässä, heittelemään lautasia ja tuttipulloja. Ja vaatteita ei saisi ollenkaan päälle laittaa. Ihan samanlaisia aiheita kuin teilläkin. Lisäksi lapsi on ruvennut menemään "veteläksi" kun ei saa tahtoaan läpi. Kun yrittää ottaa syliin heittäytyy lattialle jäykkänä punaisena itkemään. Ja kun tullaan pihalta kotiin, niin aina itkee ja heittäytyy protestina lattialle. Kohtausta kestää ehkä minuutin verran ja kun siihen ei hirveästi kiinnitä huomiota, hän älyää rauhottua. Meidänkin lapsi haluaa koko ajan kotona olla sylissä tai haluaa huomiota, ulkona muiden lapsien seurassa ei edes muista minua. Meilläkin lapsi nukkuu todella hyvin 12 tuntia ja päiväunet päälle.
Kaipa tänikäiset lapset on just tällaisia. Eiköhän tämä vaihe mene nopeasti ohi. Me mietitään, että uskalletaanko me neljän kuukauden päästä viedä tyttö tarhaan jos tällainen "eroahdistus" on päällä. Meidän vauva on alkanut vasta nyt puolen vuoden sisään syömään tuttia ja siitä ei tule loppua. Jos hän ei saa tuttia silloin kuin haluaa, hän suuttuu ja itkee .
Ei oteta stressiä, tää vaihe on varmaan ihan normaalia, mullakaan ei ole kokemusta mistään vauvoista aikaisemmin. Tsemppiä ja hyvää jatkoa Teille!
Meillä jo yksi vuotias osaa samat temput. Jalassa roikkuu ja kiukkuaa, jos yrittää muuta tehdä. Ja heti huuto, jos nousee tuolista ja käy, vaikka nopeasti jotain tms. Kokoajan kyllä perässä kulkee, vaikka kotona hoidankin.