Säälitti jouluaattona pienen sukulaistytön hämmennys valtavan lahjavuoren äärellä.
Tähänkö on tultu, että jouluna yritetään lahjoilla korvata vuoden aikaan menetetyt yhteiset hetket? Pieni ystävä ei osannut asettua mihinkään eikä kiinnostunut mistään, kaikkea oli liian paljon. Hyvän elintason kääntöpuoli on arvaamatonta.
Muistuu mieleen lapsuuteni joulut. Ei ollut tavaran paljoutta, mutta oli valtava riemu, kun sai jonkin pitkään kaivatun pikkujutun. Ja ennenkaikkea se tunnelma, ihan kihelmöi vieläkin sitä muistellessa.
"Lapsen lailla jouluun kulje, kuusen luona silmät sulje, muista joulut entiset.
Tiedän, että hymyilet."
Tähänkö on tultu, että jouluna yritetään lahjoilla korvata vuoden aikaan menetetyt yhteiset hetket? Pieni ystävä ei osannut asettua mihinkään eikä kiinnostunut mistään, kaikkea oli liian paljon. Hyvän elintason kääntöpuoli on arvaamatonta.
Muistuu mieleen lapsuuteni joulut. Ei ollut tavaran paljoutta, mutta oli valtava riemu, kun sai jonkin pitkään kaivatun pikkujutun. Ja ennenkaikkea se tunnelma, ihan kihelmöi vieläkin sitä muistellessa.
"Lapsen lailla jouluun kulje, kuusen luona silmät sulje, muista joulut entiset.
Tiedän, että hymyilet."
Vastaukset 3
Vanhimmat
Nykyään on vanhemmilla kiire
mammonan perään, että lapsi unohtuu.
Ei muisteta miten arvokas lahja
lapselle on vanhemmilta saatu aika.
Sitä ei tavaranpaljous korvaa.
Nuorilla vanhemmilla on myös opintovelkoja
maksettavana, ymmärtää silloin sen työmäärän,
mutta niilläkin lahjarahoilla olisi voinut
lyhentää sitä velkaansa ja antaa lapselle
aikaa sen edestä.
katelin minäkin. Lähes 3 vuotiaan pojan riemulla ei ollut rajoja, kun hän löysi paketista pienen, muovisen kuorma-auton ja auton lavalla oli pari pientä metallista autoa. Ei hän muista paketeista välittänyt juuri lainkaan.
Niinpä muut paketit pantiin syrjään ja lapsi leikki uudella kuorma-autollaan melkein koko illan. Paketit pantiin odottamaan seuraavaa päivää. Pukki olikin "unohtanut" osan lahjoista ja niitä riitti sitten vähän joka päivälle.
Me olemme tehneet sellaisen päätöksen, että saa vain antaa yhden lahjan per henkilö. Näin paketteja ei tule monia, eikä koko aattoilta mene pakettien aukomiseen. Jää aikaa seurustelulle ja musisoinnille.
Oikessa olet. Lapsen iloa ja luottamusta ei voi ostaa. Se on ansaittava. Meillä on ilo ja kunnia olla viiden lapsen isovanhempia. Pojan tytöt olivat pienenä meillä erittäin paljon hoidettavana. Nyt heidän ollessa jo varhaisessa teini-iässä he kertovat muistavansa sen kun aina iltaisin,ennen maata menoa,oli ainakin tunnin mittainen juttutuokio. Siinä käsiteltiin monet,vaikeatkin asiat,vastaamalla lasten kysymyksiin totuuden mukaisesti.Lapset kävivät usein myöskin kanssamme metsäretkellä. Ei se retki ollut kuin lähimetsän kalliolle. Eväät piti kuitenkin aina olla mukana. Usein vaimoni kulki hieman edellä. Hän pysähtyi ja alkoi katselemaan jotakin asiaa kiinteästi. Eipä aikaakaan kun lasten mielenkiinto heräsi että mitäpä mummo näkeekään. Siihen saumaan oli hyvä opettaa tai näyttää jokin kiintoisa seikka tai asia,jonka metsä näytti kulkijalle,jos osasi katsoa. Tavarallakin joskus on tullut lahjottua-liikaakin.Myönnän. Lahjat ja lahjukset ovat kuitenkin eri asia,eikä lapsi koe niitä minään muuna kuin itsestään selvyytenä.Jouluna saadaan lahjoja. Nykyisin tytöt muistelevat lämmöllä näitä iltahetkiä.Täytyy,tippa linssissä,itsekin myöntää kaipaavansa,vieläkin, näitä tunnelmallisia iltahetkiä.Näihin iltahetkiin oli lapsetkin päivän aikana tehneet omaa,usein yllättävän taidokasta ohjelmaa,jota he,innosta kihisten,esittivät papalle ja mummolle.Se oli sitä todellista laatuaikaa,ainakin meille isovanhemmille.