Mä en kohta enää kestä tätä elämää! Olen 13 vuotias ja isäni ja äitini ovat joskus ihan mukavia mutta musta ihan oikeesti tuntuu että ne vihais mua tai jotakin! Keskiarvo todistuksessa oli jotakin 9.1 ja pikkuveljellä paljon huonompi, kun samoin isoveljellä! Heitä kehuttiin, mutta entä minä? Ei mulle mitään kehuja annettu! Nykyäänkin pikkuveljelle ostetaan kaikkea ja jos mä pyydän iskältä jotain PIKKU asiaa, esim. voisikko ladata mulle PIVOTIN koneelle, no ei se käy koska "Mä en osaa".. :(
Mä osaan tehdä pivotilla, sehän on maailman helpoin tikku-ukko animaatioiden teko ohjelma! Ja äiti on sitäpaitsi nähny kun mä teen sillä, mutta tässä keskustelussa äiti sanoo: "Niin sehän on kamalan vaikeaa, ja se vielä vie sulta tilaa koneella!" Eikä edes vie. Mä olen kuulemma tyhmä, itserakas ja kaikkea mutta ainoo itserakas hemmoltu kakara on mun pikkuveli. Se tulee tahaltaan ärsyttään mua ja sitten esim. kun sanon sille että voisko se lopettaa, niin se huutaa "ÄITI ÄITI TOI KIUSAA" Ja mä saan huudot niskoilleni... Pikkuveljeni on muka NIIN lahjakas ja hyvä ja kaikkea. He aina kehuskelevat sukulaisille kuinka Markus (nimi muutettu) osaa ja sillä on NIIIIN hyvä mielikuvitus ja kaikkea! Musta ne aina kertoo kaikki noloimmat asiat ja ei mikään ihme kun kaikki pitää mua tyhmänä ja ett' mulla menis huonosti koulussa. En halua kehuskella itteeni mutta mä olen oikeasti paljon lahjakkaampi kun mitä kaikki musta kuvittelee! Mä en kuulemma osaa mitään. Siitä pivotista vielä sen verran että
yllätys yllätys, kenelle sitten iskä sen latasi? No sille vammaselle pikku nulikalle, mun pikkuveljelle! Mä menin lataamaan sen itte. Mä en kuulemma ees tiiä mitään tietokoneista, vaikka oikeesti tiiän. Sitten iskä tulee joskus ihan tahallaan kiusaamaan mua, että saisin lisää rangaistuksia. Mä olin viime vuonnakin ihan maassa, ja vanhemmat sano läskiksi vaikka olin jotain 149 cm pitkä ja 34 kiloa... Sit tuli kauhein asia: syömishäiriö. Tuntu ettei kukaan välittänyt enkä syöny mitään. Ja kun yritin äidin kaa puhua asiasta se alko huutaan ja sano että meidän perheessä on muitakin asioita kun sun paino! Enää en pidä itteeni kauheen lihavana mutta musta silti tuntuu siltä että kukaan ei välitä. Mä saan pienistä asioista rangaistuksia kun taas isoveli saa painella kavereitten kaa maistelemassa tupakkaa ja sit se tulee joskus kännissä kotiin... Mun on joskus tosiaan mieli tehdä itsari mut emmää sit jälkeenpäin enää oo halunnu. Joskus mun elämässä on tosi hyviä hetkiä, ja on mulla ihmisiä jotka välittää esim. kaverit ja mun täti. Sen kaa voi aina jutella kaikesta. Iskä tuli just äsken ärsyttää ja kysy et mikä nyt taas on ja mä sanoinn ettei mikään. Sit se sano "Jaha kone kiinni!!". :(
Musta tuntuu että mä en enää kestä tätä.
Eikö kukaan oikeesti tajua?
Mä osaan tehdä pivotilla, sehän on maailman helpoin tikku-ukko animaatioiden teko ohjelma! Ja äiti on sitäpaitsi nähny kun mä teen sillä, mutta tässä keskustelussa äiti sanoo: "Niin sehän on kamalan vaikeaa, ja se vielä vie sulta tilaa koneella!" Eikä edes vie. Mä olen kuulemma tyhmä, itserakas ja kaikkea mutta ainoo itserakas hemmoltu kakara on mun pikkuveli. Se tulee tahaltaan ärsyttään mua ja sitten esim. kun sanon sille että voisko se lopettaa, niin se huutaa "ÄITI ÄITI TOI KIUSAA" Ja mä saan huudot niskoilleni... Pikkuveljeni on muka NIIN lahjakas ja hyvä ja kaikkea. He aina kehuskelevat sukulaisille kuinka Markus (nimi muutettu) osaa ja sillä on NIIIIN hyvä mielikuvitus ja kaikkea! Musta ne aina kertoo kaikki noloimmat asiat ja ei mikään ihme kun kaikki pitää mua tyhmänä ja ett' mulla menis huonosti koulussa. En halua kehuskella itteeni mutta mä olen oikeasti paljon lahjakkaampi kun mitä kaikki musta kuvittelee! Mä en kuulemma osaa mitään. Siitä pivotista vielä sen verran että
yllätys yllätys, kenelle sitten iskä sen latasi? No sille vammaselle pikku nulikalle, mun pikkuveljelle! Mä menin lataamaan sen itte. Mä en kuulemma ees tiiä mitään tietokoneista, vaikka oikeesti tiiän. Sitten iskä tulee joskus ihan tahallaan kiusaamaan mua, että saisin lisää rangaistuksia. Mä olin viime vuonnakin ihan maassa, ja vanhemmat sano läskiksi vaikka olin jotain 149 cm pitkä ja 34 kiloa... Sit tuli kauhein asia: syömishäiriö. Tuntu ettei kukaan välittänyt enkä syöny mitään. Ja kun yritin äidin kaa puhua asiasta se alko huutaan ja sano että meidän perheessä on muitakin asioita kun sun paino! Enää en pidä itteeni kauheen lihavana mutta musta silti tuntuu siltä että kukaan ei välitä. Mä saan pienistä asioista rangaistuksia kun taas isoveli saa painella kavereitten kaa maistelemassa tupakkaa ja sit se tulee joskus kännissä kotiin... Mun on joskus tosiaan mieli tehdä itsari mut emmää sit jälkeenpäin enää oo halunnu. Joskus mun elämässä on tosi hyviä hetkiä, ja on mulla ihmisiä jotka välittää esim. kaverit ja mun täti. Sen kaa voi aina jutella kaikesta. Iskä tuli just äsken ärsyttää ja kysy et mikä nyt taas on ja mä sanoinn ettei mikään. Sit se sano "Jaha kone kiinni!!". :(
Musta tuntuu että mä en enää kestä tätä.
Eikö kukaan oikeesti tajua?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Ei se viestisi perusteella ole ollenkaan sun syytä, että vanhempasi ovat enemmän sisaruksiesi puolella.
Onko sulla ketään sukulaista, jonka tunnet oikein hyvin, ja joka on kuin äiti/isä sulle? Auttaisiko jos kertoisit hänelle nämä asiat, mitä kerroit viestissäsi, ehkä vanhempasi kuuntelisivat häntä?
lerropa koulusi terkkarille tai kuraattorille. kuiteskii jollekki aikuselle. ei tollanen oo reiluu, ja sitäpaitsi sinua kohdellaan viestisi perusteella tosi epäreilusti!!!!! Tsemppiä ja rohkeutta kertomiseen!
Vanhempasi ovat tosi epäoikeudenmukaisia. Kerroit, että tätisi on ihminen, jolle voit puhua, joten siis kerro hänelle tästä! Ja tietty voit myös koulussa mennä terveydenhoitajan tai kuraattorin juttusille. Kannattaa kertoa jollekin tuosta tilanteesta, sillä se on tosi epäreilu! Miksi vanhempasi käyttäytyvät noin? Ei vanhemmilla saisi olla lellikkejä..
t. tyttö15v
mä järkytyin kun luin tätä tekstiä. oon kuullu myös niistä että jos perheen pienimmällä on jotai erikoisii kykyjä, ni vanhemmat suojelee häntä ylikaiken koska pienin on tärkein ja ne kyvyt korostaa sitä. toki jokasessa perheessa on oma kulttuuri ja säännöt
Olen perheemme nuorin. Minua kohdellaan, ja on jo vuosia kohdeltu kun jotain ylimääräistä. Vanhempani eivät välitä vaikka olisin yön pois kotoa, sillä he tuskin edes huomaisivat. He eivät ikinä kysy minulta mitään (ellei minua syytetä jostain) ja jos kerron jotain he eivät kuuntele. Vanhempani eivät varmaan koskaan ole edes kysyneet mitä minulle kuuluu. Kärsin masennuksesta ja sen myötä unettomuudesta ja stressistä, kukaan ulkopuolinen sitä ei ole minulle todennut, mieli on koko ajan maassa. kukaan koulussakaan ei kysy mikä minulla on, sillä eivät he välitä/huomaa.
tunnen olevani olematon ja turha.
Äitinikin vain hössöttää toisen siskoni tulvia häitä ja toisen opintoja. Isä taas on ostelemassa toiselle siskolle kannettavaa tietokonetta, levyjä, ohjelmia yms.
Toivoin joululahjaksi yhtä levyä, ja sen jälkeen joskus siskoni sanoi toivovansa sitä samaa. Sitten äiti rupesi minulle valittamaan että enhän MINÄ voi toivoa samaa levyä, kun siskoni. Ja itetty siskoni sai sen levyn lahjaksi enkä minä. Tuo oli vain pieni esimerkki, mutta kuitenkin. tuntuu niin epäreilulta.
Ymmärrän sinua täysin, ja ymmärrän miltä tuntuu. Välillä päätän etten enää puhu vähään aikaan vanhemmille, mutta ei se oikein onnistu. (ikävä kyllä).
En voi ymmärtää miksi noin keskenkasvuiset ja epäkelvot ihmiset hankkivat lapsia, varmaan vain toteuttaakseen joitain sairaita kostoviettejään. Harmi kun teille sattui noin huonot vanhemmat. Ette ole ainoita. Yrittäkää lähteä purkamaan asioita vaikka suoraan kusipäisten vanhempienne naamoille, ehkä he jossain vaiheessa aikuistuvat ja ymmärtävät huonoutensa ihmisinä.
Olen myös tyttö 13 v ja äitini kohtelee minua huonoiten meidän perheestä. Saattaa kysellä joskus jotakin mutta hän tekee kaikki asiat kaksoissiskolleni, josta kaikki meidän perheen jäsenet tykkää. Siis äiti, isä ja isosisko. Isoveljeni on ainoa joka oikeasti välittää siksi oidän hänestä tosi paljon. Aina jos siskoni kiusaa minua, ja sanon esim. äidilleni, hän kysyy mitä hän teki, silloin siskoni sanoo että ''toi alotti'' vaikken ollut tehnyt mitään ja silloin saan huudot. Minulla on ihana ''poikaystävä'' vaikuttaa tosi ihanalta on aina kiltti ja jne. Mutta siskoni yrittää kyllä iskeä häntä 24/7. Luotan häneen, vaan en siskooni. Onneksi siskoni ei siinä onnistu. Hän ei ole kovin suosittu poikien keskuudessa koska hänellä on naama täynnä finnejä ja on hieman.. no aika erinäköinen kuin minä. Moni ihmettelee ''täydellistä'' ihoani jaa kauneuttani että se lisää kyllä itsetuntoa. :D Isäni on myös joskus ihan kiva minulle, mutta ei puutu ikinä milloinkaan mihinkää. Minulla on myös kavereita suht. hyvin koulussa. Kokeilin viiltämistä jos se helpottaisi epäreilujen tilanteiden jälkeen, mutta sehän ei todellakaan ole järkevää, vaikka kyllä se auttoikin. En tehnyt kuin yhden viillon ja siihen se jäi, en tahdo että saisin ''mielisairaan'' maineen. Mutta äitini ja isosiskoni ovat kaikista pahimmat he ovat aina ja kaikkialla minua vastaan, vitsailevat aina kustannuksellani ja jos kysyn äidiltäni että ''saanko..'' äitini on että ''EI'' et saa nyt mitään. Jos siskoni kysyy että saanko, mahdollisuus on 90 % että saa. Tilanteita on liikaa että minua kohdellaan epäreilusti! niiini ärsyttävää kommentoikaa pliis myös minun tarinaani :(
Yksi asia minkä tahdon korjata, et kai lopettanut viiltelemistä siksi ettet saisi "mielisairaan" mainetta, vaan oikeasti siksi että se on typerää ja huono keino purkaa mieltä??? Luokitteletko sitten muut "mielisairaiksi" jos he viiltelevät? Viiltely kertoo pahasta olosta ja siitä että kohdellaan huonosti, eikä siinä ole mitään tekemistä minkään maineen kanssa, älä siihen takerru, tuo vaikuttaa jo rasistiselta....
Ja ymmärräthän myös ettei itsetunto saa perustua pelkästään hyvään ulkonäköön? Siskollasi voi olla huono itsetunto, (eikä finninen naama kauheasti auta) ja hakee turvaa äidistäsi, joka kohtelee sinua huonosti joten hänen itsetuntonsa kohenee. Yritä keskustella perheenjäsentesi kanssa, ja muista että heilläkin voi olla ongelmia.