Mitenkäs te olette totutelleet koirianne ampumiseen?
Luonteeltaan minun jämtti ei ole mitenkään säikky eikä pelokas, ei pelkää halon hakkuuta eikä yllättäviä äkillisiä ääniä.
Ampumista ollan harjoiteltu siten että toinen leikkii koiran kanssa ja kiinniittää huomion pois minusta kun kävelen kahden kolmen sadan metrin päähän ja sitten ammun pois päin.. Tämä sujuu lähes ongelmitta mutta kuinka nopeasti uskaltaa tulla lähemmäs ettei koira saa mitään elinikäistä traumaa.. Minkälaisia keinoja te olette käyttäneet? Koira on nyt 4 kk vanha
Kiitoksia vastauksista jo etukäteen!
Luonteeltaan minun jämtti ei ole mitenkään säikky eikä pelokas, ei pelkää halon hakkuuta eikä yllättäviä äkillisiä ääniä.
Ampumista ollan harjoiteltu siten että toinen leikkii koiran kanssa ja kiinniittää huomion pois minusta kun kävelen kahden kolmen sadan metrin päähän ja sitten ammun pois päin.. Tämä sujuu lähes ongelmitta mutta kuinka nopeasti uskaltaa tulla lähemmäs ettei koira saa mitään elinikäistä traumaa.. Minkälaisia keinoja te olette käyttäneet? Koira on nyt 4 kk vanha
Kiitoksia vastauksista jo etukäteen!
Vastaukset 10
Vanhimmat
itse totutin oman koiran (kk saksanseisoja) siten, ampumaradalle mentäessä jäimme n. 500m ennen ampumapaikkoja pois autosta.. Siitä käyskentelimme kohti skeet/trap ratoja.. lopuksi (n. 15min. päästä) seisoskeltiin sitten siinä ampujien takana n. 40m päässä ja kateltiin miten kiekot ropisee kenttään :)
Toki koiratkin on yksilöitä... joten jos on merkkejä arkuudesta ni kantsii pakittaa ja jäädä aluks kuulostelemaan kauemmaks :) ja siitä pikkuhiljaa lähemmäks...
samalla lailla,mut eka iltana käytiin kuuntelemassa pienoiskivääri radan tuntumassa,noin 100 metrin päässä,aloitin siten että istuin autossa ikkunat,ja ovet kiinni,sitten raotin vähän ikkunaa,istuuttiin n.15 min ja lähdettiin pois.Seuraavana iltana samat jutut,ja otin koiran välillä ulos,sitten ajettiin kiekkoradalle kuunteleen,ensin ikkunat kiinni,sit auki,lopulta tultiin autosta ulos kun tuntui vekkua kovasti kiinnostavan kiekkoammunta,että melko helposti tottui paukkeeseen,suosittelen kumminkin nämä kaikki tekemään rauhallisemmassa tahdissa,koirani on suomenpystykorva.
Näi se onnistuu yleensä. Kerron kuitenkin saksanseisojastani joka oli totutettu paukkuun ja oli lähes 2v. Metsästyskokeissa se kuitenkin sai "päähänsä" ,en tykkää paukuttelusta. Meni pari vuotta kun sain sen paukkua pelkäämättömäksi. Vanhempi koira, joka ei takuulla pelännyt, vaan suorastaan riehaantui ,oli suureksi avuksi. Paukautin silloin tällöin huvikseni kulkiessani metsässä. Eli isot antaa mallia.
mainitsematta edell. kertaa,vekku oli 4 kk ikäinen kun aloittelin paukkuihin totuttelemisen.
Ainakin jos olet pienoiskivääriä järeämmällä ampunut! Jos saat koiran toimimaan älä koskaan ammu hirveä koiran ollessa eläimen takana tai edes takaviistossa! Ja koira & koirat on kytkettävä aina ennen hirven lopetuslaukausta reilusti ampujan taakse! Kun hirvi on maassa on turha hätiköidä! Moni karvaa perkkaava koira on kuollut tai vammautunut , kun hirvelle on ammuttu lopetuslaukaus aivoihin ja tämän jälkeen elukan jalat vatkaavat hetken kuin helikopterin roottori!
Vie koirasi syrjemmälle.
Sido koira puuhun lyheen naruun.
Peräänny 5 metriä.
Tähtää silmien väliin ja ammu kahdesti.
Hautaa pyssy ja koira samaan kuoppaan, jätä luonto rauhaan ja rupea kunnon ihmiseksi.
on esimerkki. minkäläiset ovat koiranvihaajat. Mieleltään sairaita ihmisiä jotka eivät ymmärrä, että ihmiset ovat aina metsästäneet tuhansia vuosia.
Koira on taantunut susi, jonka nykyinen hyysääminen ihmisten asunnoissa ja pihoilla on tarpeetonta ja koiran lajityypillisille piirteille vastakkaista. Ymmärtämättömät koirien omistajat ovat uhka eläinten luonnolliselle käytökselle.
Koira ei kuulu Suomen luontoon. Ihmisten ei missään tapauksessa tulisi usuttaa koiraa luonnonvaraisten eläinten kimppuun. Koiraa ei tule myöskään päästää vapaana mellastamaan luonnossa.
Metsästys oli kauan sitten oikea elinekino, jota harjoitettiin todelliseen tarpeeseen ja varsin alkeellisilla välineillä.
Nykyinen metsästys on täysin tarpeetonta. Se on luonnolle haitallista. Huvimetsästys on harrastusta ja koomista junttien puuhaa. Metsästelyn varusteet ja energian kulutus ovat tarpeettomia kustannuksia ja vakavia ympäristöongelmia.
Tuhansia vuosia jatkunut tarpeesta riippuva metsästystraditio on kuollut. On aika lopettaa haitallinen huvimetsästys ja siirtyä jäljellä olevan luonnon varjeluun.
Olen kanssasi täysin eri mieltä. Olet ilmeisesti aiheesta hyvin tietämätön. Metsästys auttaa luontoa säilyttämään lajien moninaisuuden, kun metsästämällä säädellään esm. pienpetojen määrää jolloin pien nisäkkäät ja linnut saavat elinmahdollisuuksia. Meidän perheessä eletään ainakin suurelta osin riistalihan turvin, joka taas vähentää mielestäni välillä aika raa`aksi käyvää eläinten tehokasvatusta.
Itsellä on kaksi setteriä. Toisen kanssa kävi hassusti kun aloin opettamaan paukkeeseen. Menin rantaan missä kavereita sorsastamassa, kävelin heidän passipaikalle ja olin juuri varmistamassa etteiväthän nyt ammu kun pentu ihan vieressä kun sorsai lensi ohi ja kolme miestä alkaa räiskimään aivan koiran vieressä. Pentuhan i tästä ollut moksiskaan, päin vastoin, aivan innoissaan että mikä on tämä kova ääni :) Toinen setterini taas ei siedä metsä ja peltolintukoirana pauketta rannessa, eli pelkää sitä tosi paljon, mutta kun metsässä tai pellolla ampuu tulee viereen katsomaan tuliko sieltä lintu. Tämö toinen koira ei muutenkaan rannassa viihdy, joten ääni siellä hyvin pelottava sille, vaikka tämä on hyvin varovasti opetety ampumiselle. Eli koirat ovat tämän suhteen hyvin yksilölllisiä, saman rotuisetkin.