Vaikka rakastaisinkin sinua ja
vielä jonakin päivänä aion iloita lihastasi,
niin kun mies iloitsee vaimonsa lihasta.
Vielä jonakin päivänä aion riistää vapauteni
ja olla ilman täyttä vapautta talossani, yrittäen tehdä sinut onnelliseksi.
Mutta tänään ei ole vielä se päivä.
Nyt aion viettää vapauteni päiviä
iloiten ja nauttien elämästä,
tietämättä mitä huominen tuo tullessaan.
vielä jonakin päivänä aion iloita lihastasi,
niin kun mies iloitsee vaimonsa lihasta.
Vielä jonakin päivänä aion riistää vapauteni
ja olla ilman täyttä vapautta talossani, yrittäen tehdä sinut onnelliseksi.
Mutta tänään ei ole vielä se päivä.
Nyt aion viettää vapauteni päiviä
iloiten ja nauttien elämästä,
tietämättä mitä huominen tuo tullessaan.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Eihän se nyt noin mene, eihän?
Eikö suurinta rakkautta ja vapautta
ole juuri se, että mies ja nainen tulee
yhdeksi lihaksi. Samanarvoisiksi.
Ja monesti luullaan väärin että suurinta
vapautta on olla "vapaa" vain nauttimaan
mutta monelle se voikin olla vankila.
(ajatukseni, minkä runosi synnytti)
olga
aivan oikeassa, mutta kaikeessa vapaudessa on kuitenkin aina luovuttava jostain. Täydellisyyttä ei ole eikä sitä tule olemaan.
Eli jokaisessa vapaudessa on myös vankila
sen joko asetat itse, tai sen asettaa joku muu.
Elämä on täynnä valintoja.
Siinä sen luovuus, miten valitset ja mihin olet tyytyväinen.
Tiedän että ihminen voi olla
todellisesti vapaa vaikka olisi vankilassakin ;)
Niin. Elämä on täynnä valintoja.
Meille on annettu vapaa tahto
myös siihen seuratako pahaa vai hyvää.
sekin on totta. Kaikessa hyvässä on pahaa. Ei myöskään ole mitään niin pahaa ettei sieltä löytyisi jotain hyvää. Kuitenkin on tärkeä, että ihminen löytää itsensä sieltä missä hän todella on ja mitä todella haluaa olla.
Niin kauan ihminen on eksyksissä, kun hän ei tätä itselleen myönnä.
etsiminen on vaikeaa, mutta myöntäminen melkein mahdotonta.
mahdotonta sille joka uskoo, ja etsivä löytää
kolkuttavalle avataan..
myöntäminen on avain etsinnälle
ja etsintä on ovi löytämiselle
eikö niin, jack?
:)
kiertokulku on aina arvotus, mutta on hyvä kuitenkin olla kolkutamatta joka ovelle.
Sillä oven takaa voi löytyä jotain sellaista,
mitä ei todellakaan haluaisi löytää.
Valikoiden on ovet avattava.
Ja jos avaa väärän oven, ei auta muuta kuin hyväksyä erheensä ja lähteä etsimään uutta ovea, jonka takana voi asua rakkaus.
Moni kyllä koputtelee väärän oven takana.
Ja myös anteeksiantamus avaa uuden oven
oven vapauteen menneisyydestä.
Sisimmässämme voi olla myös
lukkoja ja avaimet ei ole
kaukana yhdestäkään meistä..
Avaimen löytyvän ns. sydämestä,
mutta siitä en ole aivan varma.
Ihmismieli on niin oikullinen,
vaikka se yleensä toimii tiettyjen lakien mukaan.
Toivon totisesti, että tässä on kyse vain jostain 'tästä hetkestä' ja sekin fiktiivinen..
Jos 'kahden kauppa' nähdään vankilana, kannattaa unohtaa koko katastrofi!
Koska siinä on jo negatio, eli sytytyslanka palaa jo...
Murukullan versio.. klums...ei saa pieksää.. ;}
'Vaikka rakastaisinkin sinua ja
vielä jonakin päivänä aion iloita lihastasi
niin kuin nainen iloitsee miehensä lihasta
Sillä vielä jonakin päivänä aion saavuttaa vapauteni
ja olla ilman vankilaani talossani,
yrittäen tehdä sinut onnelliseksi
Mutta tänään ei ole vielä se päivä
Nyt vietän vielä vankeuteni päiviä
Mutta iloiten ja nauttien elämästä ja toivosta
tietämättä mitä huominen tuo tullessaan'
*Muru kököttää pöydän alla*
Capitaine Jack, vain sinä saat minut tulemaan täältä pois,,, ;]
Poemjack hyväksyy.
Minun pieni moukkamainen pääni ei paljon ajattele.
Kirjoittaa, vain mitä tuntuu ennen kuin unohtaa ihan kokonaan.
Muokkailen niitä sitten joskus itsekin, tuolla arkistoissani. Ehdotuksesi on todella hyvä, ja olen sinulle kiitollinen!
Ja on fiktiivinen, niin kuin useimmat, välillä kyllä on joitain Muusiakin ollut.
Matti
Toisaalta, kun ajattelee, eiköstä se ole hyvä, että asiat tulee sanottua,
tulee ikään kuin niin näkösälle ja sitä kautta niitä voi työstää, jos tarve vaatii?
Tarkoitan juuri tuota 'en ajatellut loppuun asti',,, nimimerkillä 'kokemusta löytyy' *viheltelee*.. :¤
Itse otan tai, pyrin ainakin, ottamaan sellaiset 'herätyksinä',,
Voisiko asia olla toisin tai tms.
Vaikka pystyn ajattelemaan ajatuksenjuoksusi, silti..
siis voisiko ajatella kuitenkin että; elämä vain; 'muuttuu' toisenlaiseksi,,,
eikä välttämättä 'vie' yhtään mitään..parhaassa tapauksessa.
Nyt puhun siis vain positiivisesta katsantokannasta kahden aikuisen ihmisen 'yritykseen' luoda suhde 'joka kestää enemmän kuin huomiseen',,ups! Pääsi laulu...:þ
,, :D
Ensimmäinen intuitio saatta kuitenkin olla se joka kuvaa parhaiten sen hetkistä tilannetta. Myöhemmin järjen ottaessa vallan voi tehdä muutokset uuden tunteen mukaiseksi. Ja aina kun kertoo tunteistaan ei voi olla väärässä, vaan on aina oikeassa. Tilanne vain muuttuu. ja joskus asioiden kannattaa antaa hautua pitkäänkin ennen kuin rupeaa tekemään mitään radikaalia.
No taaskin minun ajatukseni menevät sanojen helinäksi silmissäni. Mutta haitaneeko tuo. Tärkeintä on, että kun ajattelen olen ihminen ja kun olen ihminen kirjoitan ajatukseni muistiin. Se tekee minusta itselleni tärkeän, ja eikö sitä kaikki loppujen lopuksi halua elämältään. Olla tärkeitä ja hyviä ihmisiä, ainakin omasta mielestään.
Toki intuitio tulee aina ensin, tai sen pitäisi tulla,, aina sitä ei kuunnella vaan tulee 'häiriötekijöitä', joita pidetään totena ja niin kuin aina, ne on niitä, jotka vie väärille urille, olis kyse sitten mistä tahansa.
Jos rakkaudesta pelkästään puhutaan, järki minusta voisi olla sellaisessa pikkuveljen tai siskon asemassa. (puhun siis VAIN oikeasta rakkaudesta)
Se on hyvä olemassa, mutta tunteiden kanssa sillä ei ole mitään yhteistä.
Tunne on tunne ja järki on järki. Toistensa vastakohdat ja siten täydentää, tarpeen niin vaatiessa, toisiaan.
*nauraa* Tunneihmisenä, 'sano nyt sitten kaikki tässä järjellisesti'!! :))) Ymmärrän!
Mutta jos hypätään pelkästään runojen kimppuun, olen samaa mieltä, että ensimmäinen kirjoitushetki on se tärkein, ainakin itselläni olen huomannut, että jos runo jää 'kesken' ja jatkan sitä myöhemmin, henki on pois ja siitä ei tule mitään. Se on kirjoitettava juuri sillä intuitiolla, joka leijuu sinä ympärillä ja kuiskaa sanoja..
Uskollisuus kirjoitushetkellä itselleen, tuo parhaan, rehellisen tuloksen.
(siksi on riskaapelia lähteä muutteleen toisen runoja..se henki..Tässä vain halusin pelkästään sitä 'omaa ajatusta' kyseisestä teemasta tuoda esiin, 'kirjoittamalla' se luonteeltaan, itselleni sopivammaksi)
Sotkenkohan minä nyt varmasti kaiken... :\ Toivon totisesti että ymmärrät! :)
sanoit sellaisen sanan, jota en ymmärrä. oikea rakkaus. Mitä se on? Onko sitä olemassa? Eikö kaikki rakkaus ole oikeaa? On tietenkin olemassa himoa? Ensi rakkauden luomaa huumaa, vanhuusiän rakkautta, rakkautta luontoon. Eikö kaikki ole oikeaa siinä tilanteessa ja sillä hetkellä?
Mitä sitten on väärä rakkaus? Jos rakastaa toista, vaikka toinen ei rakastaisi. Jos rakastaa toista ja toinen joutuu sen vuoksi kärsimään. Onko se väärää rakkautta. Joillekkin ehkä, mutta sille joka rakastaa kaikki on oikeaa rakkautta niin kauan kun se kestää.
Mikään ei ole ikuista ei kait rakkauskaan. Vaikka se ei varmaankaan häivy koskaan maailmasta, vaikka sen nimi muuttuisikin.
Ymmärränhän minä, ja minusta oli todella ihan hyvä idea sinulla. Enkä todellakaan moiti sinua siitä. Ehkä minä en koskaan olisi pystynyt ilamaisemaan asiaa noin ajatellen positioita tai negaatioita. Enkä olisikaan, koska en koskaan ajattele sillä tavalla. Ajattelen vain hetkeä, ja harvoin edes luen enää uudelleen omia ripustuksiani. Kun sydän on tyhjennetty, sydämeen mahtuu uusia ajatuksia, noin kuvaannollisesti. Jos on tarve kirjoittaa, niin kirjoitan. Eiköhän täällä useimmilla ole asiat samalla tavalla. En tiedä.
Kun saa sanansa julki on se parempi, kuin huutaa metsälle autiomaassa, vaikka joskus sekin tekee hyvää.