Mitäpä minä tähän yritän muualta syytä löytää. Itse olen koirani pilannut. Minä eikä kukaan muu.
Kun muut eivät kuunnelleet puheitani kuinka koiran kanssa pitäisi olla, miksi en vain napannut koiraa ja vienyt sitä pois? Miksi en vain lähtenyt sen kanssa lenkille, ajelulle, tai vaikka kotiin. Miksi annoin sen jatkua? Miksi sätin sitten koiraa kun se ei osannut käyttäytyä? Miksi se osaisi käyttäytyä kun ihmiset ovat niin epäjohdonmukaisia? Miksi kuuntelin muita? Miksi uskoin ihmisiä jotka eivät tienneet mistä he puhuvat? Miksi en aikaisemmin kysynyt "miksi"?
Miksi jatkoin sen raahaamista niihin paikkoihin? Miksen tajunnut että sen pää ei kestä sitä? Miksen huomannut jo pentuajan ongelmista että ei se jaksa sitä elämää? Ensin saa käyttäytyä kuin ellunkana ja sitten mamma laittaa natsikurille kun tullaan kotiin kun muu ei auta. Miksi en antanut sen räyhätä niille vastaantulijoille, olisiko se kenties parempi jos olisin yrittänyt olla niitä huomaamatta kauemmin kuin sen pari viikkoa kun sitä kokeilin?
Miksi annoin sen sen miehen ulkoilutettavaksi kun tiesin mitä siitä tulee? Miksi olin niin raukka etten uskaltanut olla häntä vastan ja sanoa ettei hän koiran kanssa käy lenkillä? Miksi annoin hänen antaa koiralle vapauden räyhätä kaikelle mahdolliselle?
Miksi en huomannut ettei koiralla ole kaikki hyvin? Miksi en huomannut että se on huonohermoinen ja stressaantunut? Miksi en tajunnut aikaisemmin että se kaipaa rutiineja ja pysyvyyttä eikä tätä hemmetin epäsäännöllistä elämää? Miksi minun piti päästä niin usein kotona käymään? Miksi en voinut lähteä vain päiväkäynnille ettei koiraa olisi tarvinnut ottaa mukaan?
Miksi minun piti olla niin ankara sille? Ehkä ne pehmeät keinot olisivat lopulta auttaneet? Ehkä jos olisin ottanut rennommin asiat olisivat luonnistuneet?
Miksi minun piti ottaa niin kokemattomana koira? Miksi en kuunnellut äitiäni kun hän sanoi etten sen kanssa kuitenkaan pärjäisi? Miksi kaikki pitää oppia kantapään kautta?
Anteeksi rakas. En tarkoittanut kaikkea sitä.
Kun muut eivät kuunnelleet puheitani kuinka koiran kanssa pitäisi olla, miksi en vain napannut koiraa ja vienyt sitä pois? Miksi en vain lähtenyt sen kanssa lenkille, ajelulle, tai vaikka kotiin. Miksi annoin sen jatkua? Miksi sätin sitten koiraa kun se ei osannut käyttäytyä? Miksi se osaisi käyttäytyä kun ihmiset ovat niin epäjohdonmukaisia? Miksi kuuntelin muita? Miksi uskoin ihmisiä jotka eivät tienneet mistä he puhuvat? Miksi en aikaisemmin kysynyt "miksi"?
Miksi jatkoin sen raahaamista niihin paikkoihin? Miksen tajunnut että sen pää ei kestä sitä? Miksen huomannut jo pentuajan ongelmista että ei se jaksa sitä elämää? Ensin saa käyttäytyä kuin ellunkana ja sitten mamma laittaa natsikurille kun tullaan kotiin kun muu ei auta. Miksi en antanut sen räyhätä niille vastaantulijoille, olisiko se kenties parempi jos olisin yrittänyt olla niitä huomaamatta kauemmin kuin sen pari viikkoa kun sitä kokeilin?
Miksi annoin sen sen miehen ulkoilutettavaksi kun tiesin mitä siitä tulee? Miksi olin niin raukka etten uskaltanut olla häntä vastan ja sanoa ettei hän koiran kanssa käy lenkillä? Miksi annoin hänen antaa koiralle vapauden räyhätä kaikelle mahdolliselle?
Miksi en huomannut ettei koiralla ole kaikki hyvin? Miksi en huomannut että se on huonohermoinen ja stressaantunut? Miksi en tajunnut aikaisemmin että se kaipaa rutiineja ja pysyvyyttä eikä tätä hemmetin epäsäännöllistä elämää? Miksi minun piti päästä niin usein kotona käymään? Miksi en voinut lähteä vain päiväkäynnille ettei koiraa olisi tarvinnut ottaa mukaan?
Miksi minun piti olla niin ankara sille? Ehkä ne pehmeät keinot olisivat lopulta auttaneet? Ehkä jos olisin ottanut rennommin asiat olisivat luonnistuneet?
Miksi minun piti ottaa niin kokemattomana koira? Miksi en kuunnellut äitiäni kun hän sanoi etten sen kanssa kuitenkaan pärjäisi? Miksi kaikki pitää oppia kantapään kautta?
Anteeksi rakas. En tarkoittanut kaikkea sitä.
Vastaukset 2
Vanhimmat
HÄPEÄ!! SIEDÄT TODELLA HÄVETÄ SITÄ MITÄ TEIT VIATTOMALLE KOIRALLE! HELVETISSÄ JOUDUT TEOISTASI VASTUUSEEN!!!
Mitään tuomiopäivää tule! kaikille sattuu virheitä. tarinasi kuulosti tutulta, vaikka meillä ei asiat (vielä) huonosti olekaan. Mutta olen ollut liian ankara minäkin.
Mitä oikein tapahtui? Lopetettiinko koira? Puriko se? Vai mikä oli se suurin hirveys..? Otan osaa.