Eiväthän minun pienet askeleeni
sinun suuriin jälkiisi osuneet,
ei, vaikka kovasti yritin.
Tahtomattani tallasin
väliin, jossa väliä ei ollut
rikoin kuvion, joka oli maalattu
ennen minua.
Eiväthän sinun lempeät kätesi
koskettaneet minua
senhän jo tiesinkin, ihmettäkö
odotin, varmaankin.
Kuinka tavallisesta
saisi ihmeen.
Ihmeen avullako.
Eikä kyynelvirtaa mikään
mahti maailman, saa
tyyntymään.
Ei sanat mitkään korjaa
tuhoa, joka jälkeen jää.
Aukkoa ihmistä suurempaa.
Ei kuulu kiihkon kohinaa,
miksi pitäisikään.
Ei virtaa enää
veri sydämeni läpi.
Keskellä leudon talven
se jäätynyt on.
sinun suuriin jälkiisi osuneet,
ei, vaikka kovasti yritin.
Tahtomattani tallasin
väliin, jossa väliä ei ollut
rikoin kuvion, joka oli maalattu
ennen minua.
Eiväthän sinun lempeät kätesi
koskettaneet minua
senhän jo tiesinkin, ihmettäkö
odotin, varmaankin.
Kuinka tavallisesta
saisi ihmeen.
Ihmeen avullako.
Eikä kyynelvirtaa mikään
mahti maailman, saa
tyyntymään.
Ei sanat mitkään korjaa
tuhoa, joka jälkeen jää.
Aukkoa ihmistä suurempaa.
Ei kuulu kiihkon kohinaa,
miksi pitäisikään.
Ei virtaa enää
veri sydämeni läpi.
Keskellä leudon talven
se jäätynyt on.
Vastaukset 2
Vanhimmat
veri vielä sydämesi läpi !
Minä tiedän tuskasi, mutta uskon että selviät
kaikesta siitä vielä ja elämä voittaa.
Koskettava on runosi, riipaisevakin. Mutta tiedän
että valon pilkahduksia on jo näkyvissä.
Hyvää Uutta Vuotta Sinulle, olkoon se vähemään
murheinen kuin tämä päättyvä.
t. linda
Pakkanen kiristyy
korkeatkin
kosken kuohut
jäätyvät aikanaan.
Kun aurinko ei paista
eikä sen lämmöstä ole toivoakaan
ei sydänkään enää lyö
yhtä voimakkaasti.
Murheitten määrä
sen kuuluu vakio muuten
maailmanjärjestys
järkkyy.
Sinulle kiitos, ystävä
Parempaa Uutta Vuotta Sinullekin.