lukenut tätä palstaa, tai lähinnä kertomuksia sijoituspaikoista, perhekodeista tai sijaisperheistä. Omassa perheessämme on ollut kriisi yhden lapsen kohdalla jo pitkän aikaa. Nyt olemme tilanteessa, että viimeisimpänä vaihtoehtona näyttää olevan sijoitus kodin ulkopuolelle joksikin aikaa. Tätä on harkittu pitkään ja tarkasti, paras ja ainut oikea ratkaisu tietysti olisi pitää lapsi kotona, mutta se ei näytä onnistuvan tällä hetkellä ja lapsi itsekin haluaa tai ainakin sanoo haluavansa irti kaikesta (päihteet, huono seura, alkava rikoskierre). Hätä on tietysti suuri, sitä ei lievennä miettiminen sijoittamisen seuraamuksista: joutuuko lapsi ojasta allikkoon? kuinka kauan joutuu olemaan sijoituksessa? käykö lopulta niin että lapsi tulee takaisin vasta täysi-ikäisenä, nyt 13 kohta 14 v.? onko sijoituspaikka huono? Emme ole tässä tilanteessa hetken mielijohteesta, vaan erittäin pitkän harkinnan jälkeen. Asun suht pienellä paikkakunnalla ja lapsi haistattaa pitkät tarjotuille paikallisille tukiperheille yms. Itselläni ei ole omaa tukiverkkoa johon turvautua. Lapsen isä on tukena teoriassa mutta tosipaikan tullen vetäytyy omasta vastuustaan. Rakastan lastani yli kaiken, enkä kestä katsoa hänen elämänsä tuhoutumista. En myöskään kestäisi sitä että hän joutuu johonkin sellaiseen paikkaan missä hänet sijoituspaikan puolesta tuhotaan. Onko teillä kenelläkään oikeaa ja faktaa tietoa Pohjois-Karjalan alueen sijoituspaikoista, lähinnä perhekodeista, ei mistään suljetuista laitoksista. Perhekoti on vaihtoehdoista ensimmäinen siksi, että sosku oli sitä mieltä että sijaisperhe ei kenties pysty tarjoamaan riittävää tukea. Pohjois-Karjala siksi, ettei matka kotiin olisi liian pitkä. Kertokaa, jos tiedätte varmasti jonkun paikan mikä pitää kiertää kaukaa tai vastaavasti jos on positiivisia kokemuksia jostakin? Kertokaa kokemuksistanne, jos vaan voitte. Nimimerkki Todella suuri hätä
Olen
kauhulla
7653
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ensiksi! Tämä on vain minun mielipide!
Varmasti saat monenlaisia vastauksia, mutta älä usko kaikkia. Täällä on useita hyviä kirjoittajia joilta saa varteenotettavia neuvoja ja myös lakitietoa. Mutta sinä sen päätöksen teet.
Tässä sitten minun "neuvoni"
Tarkasta onko lähellä lastenkoteja. Poikasi on sen verran iso että pärjäisi paremmin siellä kuin perhekodissa. Perhekodit ovat perheenomaisia joten tuskin poikasi kohdalla mikään muuttuisi. Lastenkoti on "laitos" se mielestäni voisi toimia paremmin. Kun poika haluaa pois perheestä, siirto toiseen perheeseen ei mielestäni auta. Mutta kuten sanoin tämä on vain minun mielipide.
Ja valitettavasti perhekodit ovat "rahanteko laitoksia" heidän tarkoitus on tuottaa voittoa. Lastenkodeille ei makseta niin paljoa joten sieltä on (ehkä) helpompi lapsen päästä kotiin.
Yksi tärkeimmistä asioista on huoltosuunnitelmat. Pidä huoli että neuvotteluja on tarpeeksi usein ja älä sano että voisitko kirjata vaan vaadi kirjattavaksi asiat joita haluat papereissa lukevan. Parasta olisi jos pyytäisit sos.virkailijaltasi että neuvottelut nauhoitettaisiin. Heillä on sitä varten nauhureita, niin silloin kukaan ei voi perua puheitaan.
Kestosta en osaa sanoa mitään. Se on yksilöllistä. Ja tietysti riippuu sos.työntekijästäkin.
Toivottavasti joku muu osaa antaa tarkempaa tietoa alueesi paikoista.
Toivon että saatte asiat kuntoon hyvällä tavalla vaikka sitten sijoituksen muodossa.
Olen sen verran utelias, että kirjoittele sitten miten kävi...
tk
Heippa. Minä olen ollut samassa tilanteessa kuin sinä noin 4 vuotta sitten. Lapseni oli melkein saman ikäinen kuin sinulle. Hyvää vauhtia rikollinen polku oli alkanut jne. Isästä ei ole koskaan ollut mitään apua, päin vastoin.
Meillä päädyttiin perhekotiin. Kukaan ei edes ehdottanut lastenkotia. Varmaankin siksi, että kotikaupungissamme on sellainen, mutta jos halutaan katkaista lapsen suhteet huonoihin porukoihin, ei ole järkevää sijoittaa lasta samaan kaupunkiin.
Meillä oli useampi vaihtoehto tarjolla. Kävin lapseni kanssa tutustumassa paikkoihin. Päädyimme kaukaisimpaan vaihtoehtoon (välimatka toista sataa km). Jotenkin vaan paikka tuntui hyvältä, turvalliselta.
Ensinnäkin sinun pitää keskustella lapsesi kanssa todella niin, että hän ymmärtää, että sijoitus ei ole hänelle rankaisu vaan mahdollisuus. Sinä et ole häntä hylkäämässä vaan apua etsimässä. Hänen on syytä varautua siihen, että auktoriteettia on kunnioitettava ja sääntöjä noudatettava. Jos ei noudata, tulee jonkinlainen rankaisu. Enää ei voi "huidella" miten hyvittaa ja tehdä, mitä huvitta.
Meillä on mennyt tosi hyvin. Lapseni on saanut turvalliset arkivanhemmat, kotiin on säilynyt hyvät välit, koulu menee suht hyvin ja lapsesta on kasvanut kunnollisen oloinen nuoren miehen alku.
Ratkaisu on tietysti ollut kova, mutta kun joskus vaan vaihtoehdot ovat todella vähäiset. En minäkään voinut äitinä katsoa tumput suorina kun rakkaan lapseni elämän on menossa ihan vika suuntaan.
Hanki itsellesi tietoa sijoituksesta ja huostaanotosta. Voihan olla niinkin, että lapsellesi riittää esim. 3 kk 3 kk "shokkihoitoa". Eli pojalle alkaa menemään päähän määrätyt elämän kriteerit. Voit korostaa sitä pojallesi, että sen jälkeen kun virallinen huostaanotto on tapahtunut, sinun kätesi ovat sidotut. Sinulla ei ole määräysvaltaa esim. lapsesi sijoituspaikan suhteen.
Teillä ehkä lastenkoti voisi olla hyväkin ratkaisu. Käy paikan päällä tutustumassa.
Tämän hetkinen tilanteemme on sellainen, että lapseni kotiuttamiskeskustelut on aloitettu.
Mielestäni paras vaihtoehto olisi lastensuojelulaitos tai perhekoti. Harvat laitokset ovat "suljettuja", siellä vaan valvotaan lapsen liikkumisia ja pidetään huolta siitä, ettei lapsi pääse samoille poluille kuin on mahdollisesti aiemmin ollut. Laitoksissa on riittävästi koulutettua henkilökuntaa, he jaksavat pitää yhdessä sovituista säännöistä kiinni ja joissain paikoissa on vanhemille tarjolla perheterapiaa. Perhekodeissa on yllättävän vähän henkilökuntaa, mutta taitaa olla myös siitä syystä halvemmat vuorokausihinnat. Sosiaalityöntekijät varmaankin ovat tietoisia sen suunnan sijoituspaikoista, luota vaan heihin. Jos menee mielestäsi mönkään ota asia heti esille! Lapsen sijoitus ei todellakaan pääty automattisesti vasta 18 vuoden iässä, varsinkin kun vaikutat vastuuntuntoiselta vanhemmalta jolla on suuri hätä lapsen turvallisuudesta. Hyvä kun olette näin varhain liikkeellä. Hatun nosto myös sossuille kun ovat ottautuneet huoleenne. Suosittelen ehdottomasti sijoitusta nyt kun on vielä mahdollista katkaista lapselta rikoskierre. Mitä pidempään se jatkuu, sen syvemmälle siihen joutuu ja irrottautuminen on vanhempana huomattavasti vaikeampaa.
Voimia teille taistossanne ja usko pois, alun kiukkujen ja hankaluuksien jälkeen lapsesi ymmärtää kuinka arvokkaan teon olet hänelle tehnyt, vaikka se julmalta tuntuukin.
http://perheklubi.net/index.php?showtopic=66702
http://www.hs.fi/keskustelu/thread.jspa?threadID=91447&messageID=1618440&
http://perheklubi.net/index.php?showtopic=54709&st=60
http://www.peda.net/veraja/vep/keskustelu?vp=singlemodule&m_id=839627&sp=new&p_id=414400&t_id=411121
tätä ja näitä muitakin palstoja lukiessasi muista, että tänne kirjoittavat yleensä pettyneet ja turhautuneet vanhemmat. niinpä nämä tekstit antavat hyvin yksipuolisen kuvan todellisuudesta ja hyvistä asioista uskaltaa harva kertoa (ja yleensä silloinkin tulee torjunta ja paluu omiin epäonnistumisen tarinoihin).
jos et ole jo lukenut yksihuoltajien ja uusioperheiden palstoja, käy lukemassa niitä ja vertaa näihin kahteen biovanhemmat ja sijaisvanhemmat... voisivat olla toistensa vaihtoehdot...
edellinen kirjoitus oli hyvä, usko siihen. minäkin kannustan sinua olemaan avoin sijoituskotia kohtaan ja avoin lastasi kohtaan. yhteistyössä kaikki sujuu ja jos tuntuu, että sijaiskoti ja lapsi puhuvat eritavoin, älä syytä kumpaakaan valehtelusta vaan pyydä molemmat osapuolet pöydän ääreen ja kerro kuinka asia sinua hämää, kyse voi olla tulkinta eroista ja hyvä nuorenkin huomata, attä asioista voi ja täytyy puhua yhdessä. ja että puhumalla päästään eteenpäin. älä siis haudo yksin huoliasi vaan puhu niistä sijoituspaikassa lapsen kuullen ja mukana ollen
toisessa ketjussa kuvaillaan monin tavoin perhekotien välinpitämättömyyttä lapsia kohtaan ja täällä niitä taas pidetään nuorella parhaana vaihtoehtona.
Periaatteessa ei ole olemassa yhtä oikeeta vastausta tähän. Riippumatta kodin "muodosta" kaikki vaihtoehdot voi olla joko hyviä tai huonoja. Riippuu aivan siitä minkä tasoisista paikoista on kysymys.
Lastenkodeissakin lapset ovat usein enempi heitteillä.
Ihan tavalliseen sij.perheeseen en jaksa uskoa, koska ei sellasessa vanhemilla ole enempää kokemusta, kuin omilla vanhemmillakaan.
Minä yrittäisin ottaa selvää laitosksista, jotka on erikoistuneet ko. lasten hoitoon ja ongelminn.
Niitä on olemassa sellaisia, jossa kuntoutusta yritetään määrätyn jakson aikan, joten sinne ei tarvi jäädä lopullisesti ja sitten jos ei ole vielä tilanne parantunut, niin sen jälkeen joku jatkopaikka. Niissä siis keskitytään vaan nuoren kuntouttamiseen. Ei olisi paha ollenkaan alussa, vaikka paikka olisi suljettu. Etenkin jos lapsi on jo rikoksen tielle lähtenyt, niin hyvä kokea, mitä se kiven sisässä elämä on.
Kyllä Siperia opettaa niin monta kertaa.
Se on ainakin varmaa, että meni lapsesi ihan minne tahansa, niin tarkkana saat olla, että kaikki se tehdään ja toteutetaan mitä on luvattu ja mistä on sovittu. Ihan sama, onko yhteiskunnan vai yksityisen ylläpitämä paikka. Kokemuksesta tiedän, että lupauksia ja kehuja paikan suhteen kyllä riittää, mutta se totuus siellä sisällä onkin sitten aivan toista. Sellaista lume-toimintaa on paljon, mikä näyttää mainoksissa hienolta ja ensi tapaamisella saadaan vanhemmat vakuuttuneiski, mutta se toteutus tahtoo olla mitä sattuu.
niin monilta tahoilta (aina ministeriä ja lääninhallituksen edustajia myöten, yliopistotutkijat jne) ovat vaatineet, luvanneet, jne esimerkiksi sijaishuoltoon enemmän seurantaa ja valvontaa.
Tiedossa siis on, aina korkeinta lastensuojeluasioista vastaavaa ministeriä myöten,
että Suomessa ei lastensuojelussa asiat ole kaikilta osin kohdallaan ja tai edes lainmukaisetkaan.
Epäkohdat, puutteet, laittomuudet, kaltoinkohtelut ja niin edelleen koko lastensuojelun työn kentällä ja puhumattakaan siitä tosiasiasta, että noin 50 % (ja osassa jopa ylikin) kunnissa ja kaupungeissa työskentelevistä sosiaaliviranomaisista on epäpäteviä tekemään työtään ja
juuri esimerkiksi lastensuojelussa.
Tätä päivää valitettavasti ja varsinkin kun kyseessä on nimen omaan kaikilta osa-alueiltaan herkkä alue kuin lasten suojelu.
Joten yhdenkään äidin, isän tai kenenkään lastensa asioista vastaavan vanhemman
on enää nykyisin ihan turha tuudittautua siihen, että asiat menisivät asiallisti taikka edes lakienkaan mukaisesti.
Sijoitukseen lähtevän lapsen tai nuoren tuleva elämän tilanne sijoituksensa aikana on suuri kysymysmerkki
ja olo sijoituksessa kaikilta elämän osa-aluiltaan tänä päivänä todellisuudessa erittäin epävarmaa. (hoito, huolto, vaatetus, harrastukset, koulutus jne)