Katselin pirasoivan ikkunaruuden läpi kaukaisuuteen, odotanko turhaan tälläkin kertaa. Niin monta kertaa aiemmin olen saanut pettyä. Mitä kaikkea naisen tarvii kestää elääkseen.
Hän meni katsomaan peliä, niin minulle kerrottiin. Myöhemmin tajusin että nämä pelireissut olivat vain ja ainostaan tarkoittaneet tavaran valmistusta ja käyttöä.
Kun tämänkertainen peli oli ohi, oli Henkka kadoksissa. Sari eli viikkokausia epätietoisuudessa, hätä rinnassaan:
"Elikö Toivo minussa vai oliko hän jäänyt ylitöihin? ylitöihin, pah. toiveajattelua! Kysymykset pyörivät pässäni, kunnes eräänä päivänä tuttavani kertoi, että Toivo oli nähty Hämeenlinnassa.
Riemu oli suuri. Toivo eli minussa, elämänusko palasi.
Pian alkoivat tiedot kovasta krapulasta kiiriä korviini. hän oli taas sortunut huumeisiin. hänelle olisi saatava buranaa. Sitä ei löytynyt.
Tuttavilta sain jauhoja. Leivoin leivän. Omassa suussa se ei olisi silloin maistunut koska olin ollut kuivilla jo vuoden. Se oli saatava miehelleni jotta pyörät lähtisivät taas pyörimään.
-Menomatkalla kannusti suunnaton halu nähdä mies, vaikka kaukaakin. Outoa.
Paluumatkalla minä itkin ja pakoilin poliisia. Huusin taivaalle kaiken sen tuskan, pelon, väsymyksen, epätoivon, jota tuona hetkenä tunsin. Itkin ja halusin kaatua nurmelle. Nukkua ja vain nukkua.
Silloin nousi mieleeni Gretu . Hänen vuokseen minun oli jaksettava. Gretu on kuningas ja häntä ei normaali kuolevainen saa pettää. Hän ansaitsee meidän kaikkien kunnioituksen, koska maahinen puri hänen jalkansa poikki hänen nukkuessaan pilven reunalla. Kipu oli suunnaton mutta onneksi lääkitys oli lähellä!
Olin huumausaineen vaikutuksessa ja tein matkani edestakaisin paljain jaloin, väsyneenä ja itsekin vähällä leivällä eläneenä.
-näyt mielessään hän halusi viedä sinne uudestaan leipää ja toisinaan saikin kasaan paketin, joka tuttavien avulla löysi tiensä perille.
Tämä huumenuorten tarina tuli elävänä mieleeni kun jouluna tapasin ihmisen, joka kertoi, miten hänen anoppinsa oli joutunut keittäjäksi Hämeenlinnaan . Hän oli kertonut minijälleen:
"Kun veimme kuumia hiiliä vieroituksessa oleville, paistoivat he niillä järvestä löytämiään simpukoita ja sammakoita sekä sieniä, että saivat edes pientä irroitusta arjesta. Meitä käskettiin laittaa aina jauhoa ruokaan, mutta ei me koskaan laitettu."
Hän meni katsomaan peliä, niin minulle kerrottiin. Myöhemmin tajusin että nämä pelireissut olivat vain ja ainostaan tarkoittaneet tavaran valmistusta ja käyttöä.
Kun tämänkertainen peli oli ohi, oli Henkka kadoksissa. Sari eli viikkokausia epätietoisuudessa, hätä rinnassaan:
"Elikö Toivo minussa vai oliko hän jäänyt ylitöihin? ylitöihin, pah. toiveajattelua! Kysymykset pyörivät pässäni, kunnes eräänä päivänä tuttavani kertoi, että Toivo oli nähty Hämeenlinnassa.
Riemu oli suuri. Toivo eli minussa, elämänusko palasi.
Pian alkoivat tiedot kovasta krapulasta kiiriä korviini. hän oli taas sortunut huumeisiin. hänelle olisi saatava buranaa. Sitä ei löytynyt.
Tuttavilta sain jauhoja. Leivoin leivän. Omassa suussa se ei olisi silloin maistunut koska olin ollut kuivilla jo vuoden. Se oli saatava miehelleni jotta pyörät lähtisivät taas pyörimään.
-Menomatkalla kannusti suunnaton halu nähdä mies, vaikka kaukaakin. Outoa.
Paluumatkalla minä itkin ja pakoilin poliisia. Huusin taivaalle kaiken sen tuskan, pelon, väsymyksen, epätoivon, jota tuona hetkenä tunsin. Itkin ja halusin kaatua nurmelle. Nukkua ja vain nukkua.
Silloin nousi mieleeni Gretu . Hänen vuokseen minun oli jaksettava. Gretu on kuningas ja häntä ei normaali kuolevainen saa pettää. Hän ansaitsee meidän kaikkien kunnioituksen, koska maahinen puri hänen jalkansa poikki hänen nukkuessaan pilven reunalla. Kipu oli suunnaton mutta onneksi lääkitys oli lähellä!
Olin huumausaineen vaikutuksessa ja tein matkani edestakaisin paljain jaloin, väsyneenä ja itsekin vähällä leivällä eläneenä.
-näyt mielessään hän halusi viedä sinne uudestaan leipää ja toisinaan saikin kasaan paketin, joka tuttavien avulla löysi tiensä perille.
Tämä huumenuorten tarina tuli elävänä mieleeni kun jouluna tapasin ihmisen, joka kertoi, miten hänen anoppinsa oli joutunut keittäjäksi Hämeenlinnaan . Hän oli kertonut minijälleen:
"Kun veimme kuumia hiiliä vieroituksessa oleville, paistoivat he niillä järvestä löytämiään simpukoita ja sammakoita sekä sieniä, että saivat edes pientä irroitusta arjesta. Meitä käskettiin laittaa aina jauhoa ruokaan, mutta ei me koskaan laitettu."
Vastaukset 7
Vanhimmat
on yksi älykkökin.
Hän varmaan toimii koulussa luetun ymmärtämisen opettajana.
Niin selkeälle nykykielelle hän oli tulkinnut ketjussa
"Jatkoa T:kosken kaavoitukseen" oleet kirjoitukset
"Elämää Tervakoskella" (11.viesti) ja "Elämää Tervakoskella 2" (15. viesti).
Hyvässä keskustelussa keskustellaan aiheesta eikä keskustelijoista.
Kerroin omassa viestissäni nimen omaan siitä, miten näpsäkästi ensimmäinen kirjoittaja oli kääntänyt nykykielelle kaksi ihan eri katjussa ollutta kirjoitusta.
Mutta nythän meillä on tämä opettaja, joten sinäkin voisit pyytää häneltä ohjausta lukemisen ymmärtämiseen.
Nyt olemme saaneet tänne ketjupoliisin joka analysoi kirjoittajia. Tämän psykoanalyysin kohteeksi voi joutua aivan kuka tahansa!
Tarkoitus olisi keskustella asioista, ei kirjoittajista.
Kirjoitat, että "tarkoitus oli keskustella asioista, ei kirjoittajista".
Kuitenkin asiasi oli seuraava: "Nyt olemme saaneet tänne ketjupoliisin, joka analysoi kirjoittajia. Tämän psykoanalyysin kohteeksi voi joutua aivan kuka tahansa!"
Jotenkin minusta vain tuntuu, että sinä keskustelet tässä edellisestä kirjoittajasta.
HUOM! tarkoitus ei ole keskustella kirjoittajista.
keskustelko heistä.