istun taas, kuten aina iltaisin
parvekkeella, tupakkaa poltellen
tulet taas mieleeni.
kuten aina illan pimentyessä.
miksi sinun piti mennä pois,
miksi elämäsi oli niin lyhyt.
annan tuulen kuljettaa ajatukseni sinun luoksesi,
rakas veljeni.
jonain päivänä kenties olemme taas yhdessä,
siihen asti sanon vain näkemiin.
parvekkeella, tupakkaa poltellen
tulet taas mieleeni.
kuten aina illan pimentyessä.
miksi sinun piti mennä pois,
miksi elämäsi oli niin lyhyt.
annan tuulen kuljettaa ajatukseni sinun luoksesi,
rakas veljeni.
jonain päivänä kenties olemme taas yhdessä,
siihen asti sanon vain näkemiin.
Vastaukset 1
Vanhimmat
runossasi.
Yksin istuessa illan hämärässä, nousee kaipaus
siihen mitä on ollut ja toivo, josko vielä yh-
dessä kohtaamme.
Näkemiin on paljon lohdullisempi, kuin hyvästit.
Kiitos runostasi ja Hyvää Uutta Vuotta 2008.