Moro. Olen 16 v. poika ja välillä tuntuu siltä kun ei olisi kavereita. Muistan kun olin viellä muksu ja leikin kavereitteni kanssa päivittäin ja hauskaa oli kaikilla. Mutta nykyään näen oikeastaan tosi harvoin kaikkia vanhoja kavereita yhdessä ja niitä on 3...
Nykyään on sillain, että joko pari kaveria on kerralla yhdessä tai sitten kaikki paitsi minä. Eivätkä he jaksa olla kanssani. Sanovat vain, että ei me nyt jakseta, soitetaan jos voidaan olla. Tulee erittäin yksinäinen olo.
Kyllä minunkin kanssa välillä ollaan mutta jos joku muu sattuu soittaan sille kaverille, niin hän lähtee ilomielin hänen seuraan ja jättää minut yksin eikä hän jaksa enään sitten olla minun kanssa.
Isosiskoni aviomies on tosi hyvä tyyppi ja tykkään olla hänen kanssa tosi paljon, joskus hän puhuu vanhoista kavereistaan joitten kanssa oli hauskaa ja on nykyäänkin. Silloin minulle tulee sellainen olo, että tunnenkohan ja olenko väleissä enään ensimmäisten kavereitteni kanssa esim. 5 vuoden päästä?
Nyt alkoi syksyllä amis ja uusia kavereita tuli mutta en ole viellä niin hyvin tutustunut heihin, että jaksaisin soitella heidän perään. Tilannetta hankaloittaa viellä se, että kaikki asuvat ihan eri puolella kaupunkia kuin minä.
Haave olisi, että minulla olisi paljon hyviä kamuja joitten kanssa olla eikä ketään unohdeta porukasta.
Nykyään on sillain, että joko pari kaveria on kerralla yhdessä tai sitten kaikki paitsi minä. Eivätkä he jaksa olla kanssani. Sanovat vain, että ei me nyt jakseta, soitetaan jos voidaan olla. Tulee erittäin yksinäinen olo.
Kyllä minunkin kanssa välillä ollaan mutta jos joku muu sattuu soittaan sille kaverille, niin hän lähtee ilomielin hänen seuraan ja jättää minut yksin eikä hän jaksa enään sitten olla minun kanssa.
Isosiskoni aviomies on tosi hyvä tyyppi ja tykkään olla hänen kanssa tosi paljon, joskus hän puhuu vanhoista kavereistaan joitten kanssa oli hauskaa ja on nykyäänkin. Silloin minulle tulee sellainen olo, että tunnenkohan ja olenko väleissä enään ensimmäisten kavereitteni kanssa esim. 5 vuoden päästä?
Nyt alkoi syksyllä amis ja uusia kavereita tuli mutta en ole viellä niin hyvin tutustunut heihin, että jaksaisin soitella heidän perään. Tilannetta hankaloittaa viellä se, että kaikki asuvat ihan eri puolella kaupunkia kuin minä.
Haave olisi, että minulla olisi paljon hyviä kamuja joitten kanssa olla eikä ketään unohdeta porukasta.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Mmoi, Olen parin päivän päästä 15v. tyttö.
Itselläni on samat 'ongelmat' ja siksipä ymmärrän sinua täysin.
Kaverit kulkevat omassa porukassaan nykyään illat kylillä ja näin, mutta minua ei nykyään koskaan pyydetä mukaan. Miksikö? - Olen kysynyt sitä muutamilta 'kavereiltani' ja he sanovat siihen että "en minä tiedä. Me kysytään sua vaik tänää messii?" mut joo, ei mua kuitekaa koskaan sitte kysytty. Kysyessäni uudemman kerran tätä, ja sain saman vastauksen, kirjaimellisesti räjähdin tyypille. mutjoop.
Nykyään kun koitan hankkia UUSIA ystäviä ja kavereita koulustani, nämä "vanhat kaverini" roikkuvat perässäni mikä hankaloittaa uusien kavereiden saamista. Ihmettelempä vain, että miksi koulussa pitää roikkua perässä,jos seura ei muutoin kiinnosta. Nämä minunkin hankkimat 'uudet kaverit' eivät ole kuitenkaan niin hyviä kavereita että jaksaisin perään soitella ja kysyä heitä kanssani viettämään iltaa.
Aluksi yksin oleminen oli erittäin ahdistavaa, mutta nykyään en varmaan jaksaisikaan enään lähtä minnekkään. Olen kait liian kauan ollut yksin. Kyllä toki nykyäänkin kun näen kyseisen porukan jossain pitämässä hauskaa, tulee ikävä tunne kun itse ei ole tervetullut mukaan, ja tietenkin tässä iässä haluaisi viettää aikaa ikäistensä kanssa...
Toki minulla on peräti yksi erittäin hyvä ystävä.
Ongelma on vain siinä, että viime keväänä hän muutti pois täältä, ja asuu nykyään liian kaukana jotta tapaisimme usein. Ei siis hänestäkään varsinaista seuraa enään saa.
Valitettavasti en osaa sua neuvoa mitenkään kun en osaa itseänikään...
Kannattaa mahdollisuuksien mukaan miettiä sanooko hyvä kaveri yleensäkkään ettei ole kiinnostunut olemaan kanssasi. Itselleni ei tulisi mieleenkään hengata sellaisten kanssa.
Tietty voi käydä niin että sitten menevät viimeisetkin kaverit, mutta pienellä panostuksella tilalle löytyy myös uusia. Koulusta, netistä, harrastuksista jopa. Esteenä onkin sitten lähinnä oma ujous ja omat sosiaaliset taidot, mikäli ne jostain syystä ovat huonot.
liikaa tai no kavereita kylläkin,mutta ystäviä ei.Porukka hajosi ympäri lähipitäjiä ja nekin joitä näkee sillointällöin ovat perheelisiä ja loput muuten vaan laiskoja pitämään yhteyttä.Uus vuosikin meni tuossa yksin kämpillä istuessa ja karhumäyrää tyhjentäessä.Pariin kaveriin otin yhteyttä jos olis vaikka kävässyt siellä päin kylässä.Toinen kuulosti olevan jo niin tukossa,että enpä "puoliselvänä" jaksanut edes mennä käymään.Toisella oli kiireitä baarissa ja mulla ei koko baari nyt sille iltaa houkuttanut.(Parempiakin rahan reikiä löytyy) Yleensäkin nuo ainoat kaverit soittavat ja pitävät vaan silloin yhteyttä,kun tietokoneessa on jotain vikaa.No mä päätin,että mikä minä oon pitämään toisiin yhteyttä,kun eipä sitä yhteyttä pidetä pahemmin toisestakaan päästä.Onneksi kohta alkaa työt,niin onpahan päivisin jotain tekemistä ja yöt menee jo varmaan sitten nukkuessa :)
Mutta eipäs tässä.Tuleehan tuota käytyä serkkutytön luona kahveella.Saahan siinä sitten pilpattaakin samalla.Pitäis varmaaan otta osa-aika tyttöystävä.Tykkään suurimman osan omasta rauhasta joten vakitunen seurustelu ei kovin innosta vielä. 26v. poika/mies
kannata! Uusia kavereita hankkimaan jos entisiä näyttää vaan löytyvän.Itsellä vähän tuntuu olevan merkkejä siitä erakoitumisesta.Ei nyt pahasti mutta esim.jos joutuu juoksemaan asioilla ympäriinsä,niin hirveet pumpun rytmihäiriöt ja tuskahiki.Joskus nousee stressistä pientä lämpöäkin.Pitäis vaan olla enemmän ihmisten ilmoilla.Ainoat harrastuksenikin voin hoitaa kotona.Tietokoneet ja musiikkin kuuntelu ja tekeminen.
Jos sinulla ei oikeasti ole mitään estettä tai ongelmaa kaverien tapaamiselle, niin vietä aikaa heidän kanssaan niin paljon kuin mahdollista. Ongelman tiedostaminen ja myöntäminen ensin (myös kavereille asiasta puhuminen), jos sellainen on. Jos olet sosiaalisissa tilanteissa huono pelkästään ujouden takia, lakkaa olemasta ujo ja uppoudu muiden seuraan. Ihan oikeasti, asiat voisivat olla paljon huonomminkin.