Mietinpä vain, että kuinka moni teistä on tällä hetkellä tyytyväinen rakkauselämäänsä? Suurin osa tämän keskustelupalstan viesteistä liittyy onnettomuuteen ja hämmennykseen (näin omasta mielestä siis), joten en voinut olla miettimättä.
Itse en voisi olla tyytyväisempi tilanteeseeni, kerran kun elämäni suurin rakkaus löytyi. :] Tätä onnellisemmaksi on vaikea tulla.. heh.
Koitetaanpas saada jotain positiivista keskustelua aikaan! Rohkeasti vastailemaan. Ylistäkää rakkauselämänne taivaisiin tai tallokaa se maahan, miten ikinä onkaan.
Itse en voisi olla tyytyväisempi tilanteeseeni, kerran kun elämäni suurin rakkaus löytyi. :] Tätä onnellisemmaksi on vaikea tulla.. heh.
Koitetaanpas saada jotain positiivista keskustelua aikaan! Rohkeasti vastailemaan. Ylistäkää rakkauselämänne taivaisiin tai tallokaa se maahan, miten ikinä onkaan.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Hankin nykyisen puolisoni 3 ja puoli vuotta sitten ja olemme vieläkin tyytyväisiä rakkauselämäämme. Onhan hän jo hieman vanhaksi tullut ja reistailee joskus mutta yhteiselo näyttää vielä jatkuvan jonkun aikaa. Puolisen vuotta ainakin. En tiedä mitä tekisin ilman häntä, koska ei minulla mitään muutakaan ole. Kumppanini on saksalais-japanilainen mutta olemme sopeutuneet hyvin yhteen. Hänellä on kaunis nimi, Fujitsu Siemens.
Oi, kuulostaapa ihanalta yhteiselolta. Käy kateeksi. Maaliskuussa minun ja kumppanini liittoutumisesta tulee kuluneeksi 2v. Tässähän me tälläkin hetkellä istumme sylikkäin ja hyväilen hänen kaulaansa.
Vaikka kultani onkin aika muodokas tapaus, ei hän siitä huolimatta kykene vastaamaan kaikkiin tarpeisiini. Niinpä minun on toisinaan pakko pettää häntä veljeni japanilaisen exän kanssa. :( Oma hanini on Kiinasta, sillä minulla ei ollut varaa USA:laisen kullan matkakustannuksiin.. Mutta sitten jos minulla on joskus tarpeeksi rahaa, aijon vaihtaa sellaiseen, jonka kanssa kelpaa olla vaikka koko loppuelämän.. Gibson olis aika ihku sukunimi.
Joo sori.
Omaan rakkauselämääni olen suht. tyytyväinen. Ei minulla ole edes oman sukupuoleni edustajista kuin pari satunnaista tuttavuutta, ja tyttö jota rakastan on myöskin vain kaveri.
Noh, minkäs sille voi, että haluaa olla vain kaveri. Eihän toista voi pakottaa rakastamaan, vaikken minä sitten erityisnuorena juuri muuta ymmärtävää ja siten rakastettavaa melko todennäköisesti löytäisikään. Tyydyn siihenkin, ettei meillä juuri synny keskustelua kuin kerran 2 viikossa :D
Mutta tyytyväinen olen rakkauselämääni juuri sellaisena kuin se nyt on. En toistaiseksi voisi kuvitellakaan meneväni kenenkään kanssa naimisiin, vaikka kuinka kokisin välittäväni tuosta neitokaisesta.
itse olet juuri tutustunut aivan mahtavaan mieheen,ja todella viihdyn hänen seurassaan.luulen että tästä todella tulee jotakin ainutlaatuista ja ihanaa..kohta alkaa uusi vuosi-ja kenties uusi rakkaustarinakin??
Kun ei oo kukaan oikein ihan täysin ylistänyt suhdettaan niin kaippa se täytyy mun uhrautua.
Näin kohta vuoden seurustelleena olen ihan umpirakastunut poikaystävääni ja rakastan häntä todella. Hänkin rakastaa minua, ja muistaa aina välillä yllätellä ja kehuakin - samoin kuin minä häntä. Tunnemme toisiamme koko ajan vain paremmin: niin riitojen kuin yhteisten ilojenkin kautta. Ollaan puhuttu häistä ja kihloista, enkä yhtään ihmettelis vaikka kosinta tuliskin tänä vuonna ;)
Viihdytään toistemme seurassa ja ollaan ihan mahdottoman suloisia yhdessä. Kyl uskoisin että yhteinen tulevaisuus löytyy, ellei nyt ihan mahottomia tapahu. Päivä kerrallaan