tämä vuosi 2007
kyllä tämä vuosi oli taas
niin arkipäiväistä asiaa
vaikka piti olla eloa fantasiassa
joten tulipa haukottua henkeä
otettua ilo irti
muutama intensiivinen jaksokin
vaikkakin useimmiten pelkkää kriisiä
jokseenkin omien asemien parantelemista
tunnemyrskyjä
turhaa murjotusta
ja suoraan sanottuna
välillä teki mieli lättästä
yhden jos toisenkin naamaa
ja korjailla niiden peruslukemia vähän yläkanttiin
mutta haikailut sikseen
24 h vuorokaudessa jokaisella
eikä hulmuavia kesäunelmia
keskellä talvea
Uusi Vuosi
koht´sillään
ja taas kaikilla
tasan on tunnit
¤
Onnellista Uutta Vuotta 2008 !
kyllä tämä vuosi oli taas
niin arkipäiväistä asiaa
vaikka piti olla eloa fantasiassa
joten tulipa haukottua henkeä
otettua ilo irti
muutama intensiivinen jaksokin
vaikkakin useimmiten pelkkää kriisiä
jokseenkin omien asemien parantelemista
tunnemyrskyjä
turhaa murjotusta
ja suoraan sanottuna
välillä teki mieli lättästä
yhden jos toisenkin naamaa
ja korjailla niiden peruslukemia vähän yläkanttiin
mutta haikailut sikseen
24 h vuorokaudessa jokaisella
eikä hulmuavia kesäunelmia
keskellä talvea
Uusi Vuosi
koht´sillään
ja taas kaikilla
tasan on tunnit
¤
Onnellista Uutta Vuotta 2008 !
Vastaukset 5
Vanhimmat
..Tuonko piti muistuttaa hyvää runoa?
Ööööööööhhhhhhhhhhhhhh... ?????????... mä laitan tähän nyt tuolta Jatkonovellit puolelta tän toiseksviimesen tekstini sieltä, kun en oikein muutakaan näin vuoden 2008 ensimmäisenä päivänä nyt sitten tässä, kun en oikein tajua tästäkään arvoisan kommentoijan kysymyksestäkään yhtikäs mitään taas... mutta jotenkin runouteen liittynee kuitenkin...olisi mukava kun olisit laittanut jonkun oman runosi tähän... vaikka ounastelenkin, että runojasi on Rakkausrunot ja Runot palstalla luettavissa.
--
”
- Siis miksi minä en tehnyt mitä, voisitko ystävällisesti toistaa. Nyt en oikein saanut selvää... siis oletko selvänä...
kuiskasin Patelle yliolkaisena, ojensin ryhtiäni entisestään ja astuin sisään pelkästä mielijohteesta, klikkasin ... ja sisällä olin. Mielikuvissani näin nimimerkkien avoimet ja vilpittömät kasvot. Surffailin tutuilla mestoilla ja aistin alkavan päivän. Aha! Kaikkihan täällä ovat taas etenemässä gebardin vauhdilla vastailemassa ja flirttailemassa. Aha! Siis Patekin, ja hänen kanssaan täällä tänään. Mielenkiintoista. Hyvin mielenkiintoista. Jatkon etenemistäni kiireettömästi hiipien, vastailematta, kommentoimatta.
Jossain kaukana etelässä villiviiniköynnös rapsahteli ikkunaa vasten alkavan lounaistuulen voimistumisesta johtuen. Talvi kiristeli aravatenkin otettaan sielläkin.
Selailin pöydänkulmalla olevaa paperipinkkaa, ja ihmettelin itsekseni missä ne eilen kirjoittamani, ja varsinkin sen yhden tyypin omituinen runo, jonka printtasin. Missä ihmeessä? Muistin laittaneeni sen työpöydälleni, vaiko sittenkin olisin jättänyt keittiöön. En kai roskikseen sentään... mitä ihmettä... kuka täällä peukaloi kirjeitäni ja tuiki tärkeitä salaisia kansioitani ja papereitani? Hiippaileeko täällä joku? No, tuossahan näkyy olevan aikamoinen nivaska olohuoneen erkkerin ikkunalaudalla, paperipinkka levällään kuin jääkiekkoilijan eväät... etten paremmin sanoisi... katsonpa...no niin... tässähän se etsimäni runo nyt on. Löysinpä sentään. Kun eilen luin sitä uudelleen ja uudelleen, niin jostakin syystä sanat iskeytyivät potkien ja raastaen kallooni:
”...nuo valkoiset...
kenelle nyt maistuisikaan jatkuvasti
kinkut läskisoosit perunat ja...”
Kuinka ollakaan runo vie taas mukanaan, ja kaikesta siitä huolimatta en usko hänen runonsa tarinaan kuin puoliksi. Kyllä tämän runoilijan runot ovat yleensä sitä osastoa, jossa tungetaan höyrynä eteenpäin kuin puskutraktorit. Siis ainakin kaikki ne hänen runonsa, jotka tähän asti olen lukenut... kuinka terävät silmät siellä onkaan naururyppyjen keskellä. Voi tuhannen tuhatta ja yksi yötä! Kuka koskaan voisikaan jäljittää hänen tarinansa jokaisen pikku johtolangan? En minä ainakaan. Mikä tässä nyt sitten niin ihmeellistä olikaan... hmmm... valkoiset pitsiverhot... tuhat ja yksi yötä... tämä runohan se varsinaista lässytystä siis onkin verrattuna hänen tuotantoonsa.
”...eikä kukaan kukaan kukaan
ikinä ikinä koskaan halaja
soittaa toista viulua
... tuhat ja yksi yötä...”
alkoi yht´äkkiä kuulua kaiuttimista, ja siinä edessäni oli...”
¤
Oikein pirteää alkanutta vuotta 2008 Teillekin kaikille täällä Kirjailijanalut palstalla niin kirjailijanaluille, kirjailijanlopuille, Kirjailijoille, Lukijoille jne. jne. jne. mitä niitä kaikkia mahtanee oikein ollakaan vielä tittelititityyyyyyyy, voi hyvänen aika sentään. Tuliko tehtyä muhkeita lupauksia... voi hyvänen aika kun muistaisi... anna mun kaikki kestää...
Kirjoittamisiin!
Tervehdys sinullekin scarabaeus
Tosiaan, oliko tämä runoksi tarkoitettu, kuten joku toinenkin kysäisi?
Vaikea saada otetta. Tavanomaiseen vuoteen kuuluu yhden sun toisenkin tuulenhalkaisijan taputtelu? Minun mielestä se ei ole silloin tavanomainen. En vaan saa tästä kiinni.
Arvoasteikolla 1-10
Tästä väkivallaton 6
T. ®Sherlokki © 2008
... pitääkö kaikesta aina saada kiinni ?
¤
kuulettehan, oi sudenkorennot
herkeäisitte jo ajattelemasta! rakas rakastaako...
turhuuteenko joutaisivat nuo päivien kimallukset
eletyt yöt...
jatkukoon kaikki
ikuisuuteen...
auringonnousuun!
hopeisen kuun hohteen
kylmettämät
ruttuiset siipenne:
sudenkorennot
lentoon, ylös taivaan sineen – ja yhä korkeammalleko?
ja vain yksi,
yksi muisto muistojen joukkoon
pi... pie... pieni lilliputtimainen
minimuistelma
jäisi sydämeenne? rakkaat
herkeäisitte jo ajattelemasta, rakastaako!
Olisihan se hyvä saada lukijakin mukaan.
ilmeisen tarkoituksella kirjoitat näin ja ilmeisesti vain tällä palstalla? Siinä täytyy olla jotain syvällistä, mutta ei jaksa miettiä enempää, herne pehmenee kuumuudessa.
Mutta jatka vaan, kokeilen jos joskus lanka osuu sormien väliin, saa nähdä katkeaako se silloin, vai viiltääkö haavan.
T. ®Sherlokki © 2008