.. en voi sanoa pitäväni, saati nauttivani imetyksestä. Ollenkaan. Yhtään. Noin, nyt se on sanottu.En uskaltaisi tällaista myöntää julkisesti ihan joka seurassa. Olen kyllä kovasti tietoinen äidinmaidon hyödyistä ja imetyksenkin.
Täysimetän silti kohta 2kk ikäistä vauvaani, imetyksen käyntiin lähtö oli hankalaa ja nyt vauvalla on uusi kausi jolloin hän rimpuilee rinnalla. Imetän silti,lähes hampaat irvissä. painoa on hoikalla lapsella tullut ihan riittävästi, enemmän on kuitenkin kasvanut pituutta. Arvon silti kokoajan saako vauva nyt todella tarpeeksi ruokaa, imetänkö oikein, onko asento hyvä, mites imuote jne.
Vauvalla (jota voisi kai sanoa hyväksi nukkujaksi)on päivälläkin pitkiä 3- 5h syöntivälejä joita olen koettanut nyt lyhentää, koska taannoin kun "jouduin" syöttämään häntä useimmin (tällöin oli kysy päiväunien lyhyydestä),nukkui yöllä 6-7h. Olen jotenkin vaan niin huono tarjoamaan rintaa lisää, yritän ensin kaikkea muuta. Korostaisin kuitenkin että en pidä lasta nälässä! Tarjoan kyllä, mutta pitkät imetyssessiot tuntuvat niin kuluttavilta, puuduttavilta. Kelaan että mä olen kai lapsuudessa koetun läheisyyden puutteen traumattamatta kun en osaa nauttia lapseni ruokkimisesta. Muuten vauvan hoito ttuntuu palkitsevalta!
Olenko ainoa joka tuntee näin?
Täysimetän silti kohta 2kk ikäistä vauvaani, imetyksen käyntiin lähtö oli hankalaa ja nyt vauvalla on uusi kausi jolloin hän rimpuilee rinnalla. Imetän silti,lähes hampaat irvissä. painoa on hoikalla lapsella tullut ihan riittävästi, enemmän on kuitenkin kasvanut pituutta. Arvon silti kokoajan saako vauva nyt todella tarpeeksi ruokaa, imetänkö oikein, onko asento hyvä, mites imuote jne.
Vauvalla (jota voisi kai sanoa hyväksi nukkujaksi)on päivälläkin pitkiä 3- 5h syöntivälejä joita olen koettanut nyt lyhentää, koska taannoin kun "jouduin" syöttämään häntä useimmin (tällöin oli kysy päiväunien lyhyydestä),nukkui yöllä 6-7h. Olen jotenkin vaan niin huono tarjoamaan rintaa lisää, yritän ensin kaikkea muuta. Korostaisin kuitenkin että en pidä lasta nälässä! Tarjoan kyllä, mutta pitkät imetyssessiot tuntuvat niin kuluttavilta, puuduttavilta. Kelaan että mä olen kai lapsuudessa koetun läheisyyden puutteen traumattamatta kun en osaa nauttia lapseni ruokkimisesta. Muuten vauvan hoito ttuntuu palkitsevalta!
Olenko ainoa joka tuntee näin?
Vastaukset 5
Vanhimmat
En voi rehellisesti väittää että imettäminen olisi minusta ollut erityisen mukavaa puuhaa. Toinen lapseni käytti syömiseen aina ainakin tunnin kerrallaan ja illalla 2-3.Sen ajan olis voinut tehdä muutakin.
Esikoinen söi 2-3 tunnin välein ympäri vuorokauden täydet kuusi kuukautta, eli minä en sinä aikana nukkunut sen pidempää väliä
Mutta sitkeästi jatkoin koska tiesin hyödyt, sitäpaitsi lapsi saa sitä kaivattua läheisyyttä siinä samalla.
Ota ihan rennosti vaan
Jos lapsesi on vasta 2kk, olet tuskin päässyt edes alkuun. Minulla on takana jo 8,5kk josta 6kk sitä kuuluisaa täyttä imua =) En silti usko, että kruununi siitä kirkastuisi saati himmentyisi, mikäli tekisin/olisin tehnyt jotain toisin. Helpommalla olen kyllä päässyt.
Ensihätään kuulostaisi, että otat koko homman vähän liian teknisesti. Peruspointti on, että lapsesi saa tarvitsemansa ravinnon plus kaikkea muuta (läheisyys jne.) imetyksestä. Ravinnon se voisi saada tuttipullostakin ja uskonpa että pitelet sitä muutenkin päivittäin sylissäsi? Onhan äidinmaidossa ne kaikki vasta-aineet sun muut hyväksi havaitut ja ylistetyt systeemit, sitä ei voi kieltää. Mutta hyvinpä ovat näyttäneet korvikelapsetkin eläneen kautta aikain.
Pointti näin varhain aamulla on vähän hakusessa, mutta se lienee jotakuinkin seuraava: ota iisimmin! Yritä opetella tekemään imettäessäsi samaan aikaan jotain muuta. Vaikka tuijotat telkkaria, siinä ei tarvitse käyttää kuin yhdellä kädellä kaukoa samanaikaisesti (jos siitä asennosta hätäilit). Niin ja silmiä. Kun saat lapsesi rinnallesi, anna sen hoitaa loput; kyllä se osaa. Se kyllä kertoo sinulle, jos asento on huono, niin kuin se kertoo sinulle märistä vaipoistakin! Tai lue vaikka kirjaa!
Rimpuiluja tulee ja menee, tiheämmän imun kausia ja muita. Mutta ne myös loppuu. Ja muutaman kuukauden päästä saat ruveta kiinteitäkin syöttämään, silloin viimeistään helpottaa.
Unohda myös kotitarvefreudilainen analysointi omasta lapsuudestasi. Kyllä meiltä kaikilta löytyy luurankoja, jos oikein kaivellaan ja aletaan vääntämään. Ja enemmänkin.
Tuskinpa se lehmää leikkiminen kenestäkään ykköslempparipuuhaa on! Selkä jumissa, nisät kipeinä, läträilet rasvoja ja ylivuotosuojia rintaliiveihin, juokset suihkussa pesemässä pahimpia tahmaisuuksia pois.. Mutta se nyt vain sattuu olemaan se helpoin tapa saada vastasyntyneelle lapsellesi murua rinnan alle. Ja vierottuu se viimeistään kouluun mennessään, sanovat =)
Ei niillä pulloillakaan läträäminen kuulemma kovin helppoa ole, olen kuullut. Rupea nyt keskellä yötä lämmittelemään jotain korviketta!
Minä en ole tykännyt täysimetyksestä ollenkaan. Imetys on kivaa sitten kun kiinteitä menee jo niin hyvin, että maito ei ole enää se ainut merkittävä ravinnonlähde.
Mutta ahdistavinta oli imettää yli 1 vuotiasta maitoallergikkoa, jolle ei löytynyt sopivaa korviketta, ja ruokavalio oli muutenkin suppea, ja omaakin ruokavaliota piti karsia, jotta lapsi pysyi edes likimain terveenä ja saatiin nukkua edes jonkin verran.
Pienen vauvan täysimetys on sitovaa ja raskasta. Pitkät imetyssessiot voivat olla puuduttavia ja ärsyttäviä. Tämä on ihan normaalia. Pidä kuitenkin mieli tulevaisuuden suhteen avoimena; kaikki tulee muuttumaan vielä moneen kertaan ja moneen suuntaan. Ainakin nuo pitkät imetykset jäävät parin kuukauden sisällä historiaan.
Älä mieti liikaa, miltä kaiken pitäisi tuntua, vaan ota imetys arkisena asiana. Yritä keksiä jotain mukavaa tekemistä imetyksen ajaksi, esimerkiksi musiikin kuuntelua, lukemista, tv:n katselua, rupattelua... Voi olla, että kaipaatkin noita rauhallisia hetkiä sitten, kun vauva ei enää niin rinnalla viihdykään ja lähtee liikkeelle:)
Kiitos vastanneille!
Sain ihan oikeasti voimia vastauksistanne. Sallin siis itselleni nämä tunteet, olkoon niin että minusta ei tule "iloista imettäjää" tms. Imetän silti, ja nyt vähemmillä paineilla. On totta että keskityn imetykseen liikaa kuin suoritukseen, sen teknisyyteen. Syynä voi olla alun takkuisuus, sairaalassa vauva sai lääkärin määräyksestä lisämaitoa ja pulloruokinta oli nopeaa ja helppoa. Imettämistä neuvoi varmaan 5 eri hoitajaa 5 eri tavalla ja koko hommasta jäi itselle huonouden tuntu.. mikä on kun ei onnistu. Sen sijaan että osaisin iloita että nyt onnistuu, olen edelleen sillä opettelulinjalla.
Ajattelen niin että kun kaksi kuukautta on jo mennyt, menköön kaksi lisää sitten varovasti soseita, ja jos kaikki luonnistuuu mutta imettäminen tuntuu silti raskaalta, puolen vuoden ikäsiä on kai ennenkin vieroitettu. Tai sitten jatkan, tilanteen ja tunteen mukaan (esim. niinkuin sinulla jonka lapsi osoittautui kovasti allergiseksi), etukäteen ei kai voi koskaan suunnitella.
Olipas hyvä että tuli kirjoitettua! Ja paljon halvempaa kuin terapia;) Unity