Siis toi otsikko tosin on aika huono, anteeksi, mut sulosipi sä oot aina osannu niin hyvin lohduttaa ja auttaa jne jne, joten halusin, että erityisesti sä kiinnittäisit tähän huomiota:)
Juttu on näin, että ehkä ekaa kertaa, mä tunnen jotenkin olevani ihastunut. Joo, ihan tavallisen kuuloista, mutta odottakaas.
Mä en oo koskaan ennen ollut kauheen rakastunut jne jne. mutta nyt tää on vähän arkaluontoinen tilanne.
Mun ihastus on mun iskän kaverin lapsi.
Joo kuulostaa ehkä hyvältä, mulla on sen numero, me nähdään n. 4 kertaa vuodessa ja tekstaillaan melkein joka päivä. Mua vaan vituttaa, koska se asuu niin kaukana (välimatkaa n. 100 km...) Mä oon osannu pitää tunteeni salassa aina, mut tämmöinen tilanne on aika, miten sen sanoisi, hankala.
Kavereille mä oon jo uskaltanut kertoa jo vähän, ja ne onkin uteliaita, koska oon tavallista iloisempi. Mä sain ihastukseltani joulukortin ja jouduin pidättelemään iloa seuraavaan koulupäivään asti. Enhän mä voi mennä porukoille sanoo, et hei mä rakastan sitä!
Joten, te kaikki jotka tämän luette, mitä mun oikein pitäis tehdä???
Tää poika on mulle tosi kiltti ja kohtelias ja se sano mulle, kun se viimeks lähti, et se jää kaipaanmaan mua:)Se ite anto mulle sen mesen ja jotenkin me ollaan muutenkin vähän parempia kavereita.
Mutta tää salailu on vaikeaa. Varsinkin, kun mulla on aika vakava sairaus, eikä se tiedä sitä. Mua pelottaa, että kun se saa sen selville, se alkais vihata mua:(
Mitä mun pitäis tehdä? Kertoisinko mä tunteistani ihastukselleni?
Mä olisin ihan hirveen kiitollinen avustanne:)
Juttu on näin, että ehkä ekaa kertaa, mä tunnen jotenkin olevani ihastunut. Joo, ihan tavallisen kuuloista, mutta odottakaas.
Mä en oo koskaan ennen ollut kauheen rakastunut jne jne. mutta nyt tää on vähän arkaluontoinen tilanne.
Mun ihastus on mun iskän kaverin lapsi.
Joo kuulostaa ehkä hyvältä, mulla on sen numero, me nähdään n. 4 kertaa vuodessa ja tekstaillaan melkein joka päivä. Mua vaan vituttaa, koska se asuu niin kaukana (välimatkaa n. 100 km...) Mä oon osannu pitää tunteeni salassa aina, mut tämmöinen tilanne on aika, miten sen sanoisi, hankala.
Kavereille mä oon jo uskaltanut kertoa jo vähän, ja ne onkin uteliaita, koska oon tavallista iloisempi. Mä sain ihastukseltani joulukortin ja jouduin pidättelemään iloa seuraavaan koulupäivään asti. Enhän mä voi mennä porukoille sanoo, et hei mä rakastan sitä!
Joten, te kaikki jotka tämän luette, mitä mun oikein pitäis tehdä???
Tää poika on mulle tosi kiltti ja kohtelias ja se sano mulle, kun se viimeks lähti, et se jää kaipaanmaan mua:)Se ite anto mulle sen mesen ja jotenkin me ollaan muutenkin vähän parempia kavereita.
Mutta tää salailu on vaikeaa. Varsinkin, kun mulla on aika vakava sairaus, eikä se tiedä sitä. Mua pelottaa, että kun se saa sen selville, se alkais vihata mua:(
Mitä mun pitäis tehdä? Kertoisinko mä tunteistani ihastukselleni?
Mä olisin ihan hirveen kiitollinen avustanne:)
Vastaukset 12
Vanhimmat
mä nyt en ole synkooppi enkä sulosipi mutta vastaan silti :D
sul on kyllä kieltämättä jollain tavalla hankala tilanne,mutta 100 km ei ole mahdoton,varsinkin kun perheenne tuntevat toisensa niin ei tule sitä että porukat ei päästäis lähtee toisen luo..ja se ei varmasti ala vihata sua sairauden takia!! mun mielestä sun kannattas kertoo tunteistas..ja katot sit et tykkääkö se susta(minkä voisi olettaa kun tekstailette niin paljon ja puhuu mukavia..)..ja sit jos tykkää niin paljon että suhteenne kestää tuon välimatkan niin hyvä :) rohkeasti vain..
Ei haittaa vaikka vastasit, vastauksesi helpotti oloani:)
Totta, olet oikeassa, mutta entä sitten, jos hän ei välitäkään minusta? Nolaisin itseni ja sitten kun he seuraavalla kerralla tulisivat käymään, en voisi häpeältä edes katsoa häntä:(
Pelottaa, ehkä siksi en uskalla.
Kiito;)
Joo ihan siistii mutta se on synkopoppi eikä synkooppi. Hyvät vuodenvaihteet!
En tajua miks tässä suo lohduttaa pitäis ku toihan on ilmiselvää ja hienoa asia :) !?
Silloin pitää takoa ku rauta on kuumaa >;) Toki sun täytyy kelata, että oletteko / ootko oikeesti valmis kaukosuhteeseen?
En mä täs ... tän enempää ku kaikki oleellinen on jo ehditty sanoa :( ! Ens kerral pitänee koittaa olla nopeampi. Toivottavasti ny sait mitä etit :) ja kts viel noista kehuist... Ihan pisti hymyilyttämään.
Moikka!
"Mun ihastus on mun iskän kaverin lapsi." Tämä on asia, josta on ehkä enemmän hyötyä kuin haittaa (perustelut mielipiteeseeni löydät toisten vastauksista). Tavallaan taas ymmärrän jotenkin oman häpeän tunteesi varsinkin siinä tapauksessa, jos tämä isäsi kaverin poika on henkilö jonka olet tuntenut hyvin pitkään. Minulla ei ole suoranaisesti vastaavaa kokemusta, mutta olin pienempänä ihastunut tyttöön, jonka olen tuntenut aivan ensimmäisestä luokasta saakka hyvänä kaverina. En tämän asian vuoksi pystynyt kertomaan hänelle tunteistani koskaan, sillä häpesin tätä asiaa niin paljon. Sittemmin kyseiset tunteet ovat luojan kiitos jo kuolleet!
"Mutta tää salailu on vaikeaa. Varsinkin, kun mulla on aika vakava sairaus, eikä se tiedä sitä. Mua pelottaa, että kun se saa sen selville, se alkais vihata
mua:("
Kyseisestä pojasta antamasi luonnekuvauksen perusteella pidän tätä mahdollisuutta erittäin epätodennäköisenä. Jos nyt kuitenkin näin pääsisi käymään, muista, että silloin tämä henkilö ei ole missään nimessä omaa tuttavuuttasi, rakkauttasi tai edes kaveruuttasi ansainnut!!
Ja mitäkö sinun pitäisi tehdä? Kuten SuloSipi jo sinulle sanoikin, tao nyt kun rauta on kuumaa! Kuulosti nimittäin erittäin lupaavalta, kun poika sanoi jäävänsä kaipaamaan sinua. Varma en ole, mutta se voi kertoa jostain enemmästäkin, joten suosittelen sinua nyt toimimaan kaiken uhallakin.
Hyvää jatkoa sinulle toivottelee: Synkopoppi!
Kiitos kaikille, jotka vaivauduitte vastaamaan. Kiitos synkoopille ja sulosipille, olette aivan oikeassa, muttaehkä kaiken pilaaja olenin minä itse:(
En ehk itse ole vielä valmis.
Voi olla, mutta kattellaan, ja toivotaan parasta:)
Mitäs tuosta. Tsemppiä ny sulle sen tyttös kanssa. Olet vain oma ittes ku sillä oot selvästi pärjänny noinkin hyvin tähän asti. Ole ennekaikkea itse varma ja pidä itteäs sinä "pääpalkintona" :) Ja jos ei tyttö sittenkään tykkää niin se on sen menetys >;) ei sinun... sillä oon pärjännyt ... vaikkei aina oikeesti tuntuis tolta.
Tässähän oli käsittääkseni kyseessä poika?
No mut :) Eipä tuo nyt muuta mitään. Paitsi sukupuolen. Missähän mun ajatukset ovat olleet :\ hyvänen aika
Hah, kiitti vaan sulosipi, mut en oo lepso ;D
Tossa iässä varsinkin tommoset on vaikeita asioita kertoa vanhemmille ja näin. Voithan sä nyt kavereilles kertoa ja vanhemmillekkin vähän vihjata ja puhua siihen tyyliin.
Ittellä tosin tuo meni vähän toisenlailla kun lähinnä kaikki kaverit huomasi käytöksestä et mitä mulla on menossa, just kun olin 13 - 14v. Ja oikeestaan en edes huolehtinut sen kummemmin kertomisista. Vanhemmille valkeni lähinnä samaan tapaan:D Kyllä se siitä ohi menee, eikä kohta oo enää ongelmaa puhua tuommosistakaan asioista.
Kerro sairaudestas ihan suoraan sille, jos se sitten vihaa sua niin semmoset ei ole ees suremisen arvosia. Kerrot kans tunteistas, koska sulle ittelles se voi tuntua siltä, ettei sillä pojalla oo mitään tunteita vaikka säpinää on...
Kiitti, ihana kuulla, että jollakulla muullakin on ollut samoja ongelmia, etten ole yksin:)
Kiitos!