Meidän uusioperheessämme asuu virallisesti uusi aviomieheni, minä ja minun lapseni edellisestä liitosta. Mieheni lapsi käy meillä harvemmin.
Mielestäni mieheni ei ole tasapuolinen lapsiamme kohtaan. Hän odottaa moitteetonta käytöstä minun lapsiltani, ja mm. on sanonut minulle etten saa "passata" lapsiani pilalle, vaan hoitakoon itse asiansa. Oman lapsensa kohdalla kaikki on toisin, hän passuuttaa isäänsä koko ajan, ja isä juoksee. Lopulta hän väsyy ainaiseen palvelimiseen, mutta sen sijaan että hän sen lopettaisi kai äksyilee minulle ja lapsilleni. Omalleen ei juurikaan.
Olen asiasta hänelle sanonut, ja vaatinut tasapuolisuutta lasten asioissa, mutta hänen kantansa on, että koska hänen lapsensa on luonamme harvemmin, pitää hänelle "antaa asioita anteeksi".
Kuten varmaan ymmärrätte, minusdta tuollainen perustelu ei ole pätevä.
Onko muilla ollut samanlaisia kokemuksia, ja miten olette asian ratkaisseet.
Mielestäni mieheni ei ole tasapuolinen lapsiamme kohtaan. Hän odottaa moitteetonta käytöstä minun lapsiltani, ja mm. on sanonut minulle etten saa "passata" lapsiani pilalle, vaan hoitakoon itse asiansa. Oman lapsensa kohdalla kaikki on toisin, hän passuuttaa isäänsä koko ajan, ja isä juoksee. Lopulta hän väsyy ainaiseen palvelimiseen, mutta sen sijaan että hän sen lopettaisi kai äksyilee minulle ja lapsilleni. Omalleen ei juurikaan.
Olen asiasta hänelle sanonut, ja vaatinut tasapuolisuutta lasten asioissa, mutta hänen kantansa on, että koska hänen lapsensa on luonamme harvemmin, pitää hänelle "antaa asioita anteeksi".
Kuten varmaan ymmärrätte, minusdta tuollainen perustelu ei ole pätevä.
Onko muilla ollut samanlaisia kokemuksia, ja miten olette asian ratkaisseet.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Minun lapsestani ei saisi kuulua ääntäkään, hänen lapsensa on luomakunnan kruunu. Pojallani ei saisi käydä kavereita ja hänen pitäisi istua hiljaa omassa huoneessaan tai olla ulkona. Syömään pitää tulla salamaniskusta ja syödä tosi siististi ja siivota astiat pois vaikka ukko ei itsekään siioa mitään koskaan. Tyttö saa nirsoilla ruoan kanssa ja menu valitaan tytön mielihalujen mukaan. Hänen tytär on hieno olento jota kuuluu ylistää ja kehua kaikkia hänen tekemisiään. MInun lapseni on pilalle passattu pojannulikka.
Meillä myös puolisoni lasta pitää jatkuvasti kehua. Alkuaikoina ei meillä mitään muuta tehtykään. Hän on "hyvä hemmo". Ja ajattele, mitä ajatuksia tämä aiheutti muissa lapsissamme. Hänen ja minun lapsissani. Jos lapseni esittää jotain, jota oikeasti osaa, esim. kitaran soittoa, puolisoni kysyy: "Niin mitä sinä muka osaat?" ei voi vähääkään antaa hyvää palautetta ja pientä kehua. Minä siihen sitten sanoin, että hyvä ja hienoa lapselleni. Kyllä sapettaa..
syyllisyyttä koska näkee lastaan niin vähän. Varmasti auttaisi jos lapsi olisi teillä pidempiä aikoja.
En usko tuohon.Ei se auta.Mies luulee että vain "hänen lapsensa" tarvitsevat kaiken?
Me olemme mieheni kanssa asuneet yhdessä jo 7:ttä vuotta.Poikani asunut tuona ajan kanssamme, ja hänellä ikää 19v.Miehen pojat 17- ja 18v.Miehelle poikani on kuin punainen vaate, ei kuienkaan ole sitä näyttänyt.
Esim. pojan isälleen meno minun autollani(ei hänen) kuluttaa kuulemma ehtymättömiä luonnonvaroja?Mutta hänen poikansa kuljetetään 200km:n päähän yksitellen autolla kun nämä eivät yhtä aikaa halua kotiinsa mennä.Siinähän ei "ehtymättömät luonnonvarat kulu lainkaan", vain silloin kun minun poikani kuljetetaan isälleen...
Poikani pitäisi näiden jäljet siivota ym. mukavaa.Homma ei toimi edelleenkään enkä edes todella halua että nämä tulisivat meille "päivähoitoon" pitkäksi aikaa.Eivät tee mitään, vain vaativat.
Onneksi poikani menee kohta armeijaan ja sitten omaan kämppäänsä, mahdollisesti sitten joskus?Ei ole kotona jos nämä meille tulevat./Omistan asunnostamme 75% joten taitais varmaan pitsää kierrätys käyntiin?...näin olen monasti miettinyt)
Miehen pojat varmaan asuvat siellä missä palvelu pelaa ja rahaa tulee.Mies jo luvannut toiselle että tämä tulee meille kesäksi ja menee töihin paikkakunnallamme olevaan tehtaaseen koska T....e- nimisessä kaupungissa ei ole tarpeeksi hyviä töitä 18v täyttäneelle! Minulta ei kysytä mitään! Joten minulla kesälomakin siirtynee ensivuoteen enkä paljon kotona ole!Siinäpä sitten saa olla poikansa kanssa!
Tilanne ei muuten muutu miksikään vaikka miehen poika asuisi teillä. Mieheni poika muutti meille aikanaan ja jostain syystä isä ei koskaan komentanut omaa poikaansa vaikka minun tytärtäni komensikin (samasta asiasta). Tyttöni piti itse aina tiukasti kiinni siitä, että jos poijankaan ei tarvitse, niin ei hänenkään ja siinä isä joutui antamaan periksi. Mutta nyt taas, kun poika muutti pois, niin mies vaatii tyttäreltäni asioita, joita ei pojaltaan vaatinut.
Niin. Teitähän on kaksi aikuista perheessänne? Mikä tukki sinun suusi aikoinaan? Oliko vaan helpompi olla hiljaa ja kiristellä hampaita? ... hiljaisuus on hyväksynnän merkki, turha valitella jälkeenpäin. Rohkeasti vaan "kissa pöydälle" ja puhutte vaikka kaikki keskenänne miten teidän perheessä eletään ja millaisilla yhteisillä säännöillä.
On meitä, mutta mitä teet miehelle jonka lapset ovat ikänsä pompottaneet isäänsä ja sanoneet mitä tehdään milloinkin.Milläs sen saat muuttumaan?Mulle huudetaan ja haistatellaan, eli käytöstä näillä "röyhkimyksillä" ei ole yhtään.
Miehen olen todellakin ajatellut pistää kierrätykseen ja katsokoot mistä löytää yhtä hyvänahkaisen naisen joka kestää näitä hänen jälkikasvujaan....
mutta se ei varmasti anna oikeutta tuollaiseen käyttäytymiseen. Harmittaa kun muuten meillä menee hyvin, eikä riitoja tule, mutta lapsista niitä tulee väkisin. Taas olin viikonlopun pinna kireällä kun herra teki lapsensa puolesta kaiken mitä kieltää minun tekemästä omieni puolesta.
Ja kun asiasta manitsin sain heti tosi tiukan vastauksen tyyliin pistä turpas kiinni äläkä puutu asiaan.
Miehen lapsi selvästi nauttii tilanteesta. Hän taitaa halutakin saada kitkaa meidän väliimme.
On niin hiton vaikea kestää tälläistä.
...Kun olette kaksin joku kerta, istutapa isäntä pöydän ääreen ja jutelkaa asiasta. Neutraalisti, faktat läpi käyden ja kysy mitä hän sinulta toivoo. Sen jälkeen kerro mitä häneltä toivot ja pääsettekö kompromissiin. Kiinnostaako häntä edes että sinullakin on yhteisessä kodissanne hyvä olla? 1. Kärsit ja nielet jos/kun olet jo näyttänyt, että kyllä sinä siitä tokenet kun muksu taas hetkeksi häipyy. 2. Jos sinulle ei nykyinen meno maistu, ole valmis lähtemään ellei miestä kiinnosta miltä sinusta tuntuu....
on isin "pikku prinsessa" ollut aina se pieni ja avuton, vaikka on jo murrosiässä. Vieläkin meillä ollessaan iskä passaa neidille kaikki eteen. Minulle aikoinaan nosti hirmuisen metelin samoista asioista, ja omat lapseni olivat silloin hädin tuskin koululaisia... Jokusen kerran olen tuosta passaamisesta huomauttanut; hetken se toimii kunnes taas palataan samaan kaavaan...
On se helpottavaa kuulla, etten ole ainoa jota tämä asia pännii!
mutta ihan senkin takia että itse en ainankaan halua lpsestani esim täysin kädetöntä ja uusavutonta:) ja nytten kun iso"velipuoletkin" tekee esin joitakin kotitöitä voi omallekkin (miehen kanssa yhteinen). sanoa että kun veljeskin tekee:)
paapoo omaa etälapsena asuvaa poitsua,ja samaa tekee poitsulle joka asuu luonamme.Kummatkin poitsut saa tehdä mitä vain,isänsä ei komenna heitä koskaan.
Jos erehdyn heitä joissakin asioissa "ojentamaan",saan vain vihan mieheltäni..ja kaikki sanominen kääntyy minua vastaan...todella tasa-arvoista?!
Minulla on myös lapsia,ja heille mies kyllä sanoo kaikesta usein rumastikkin..ja todellakin usein!
Voi kun kuullostivat monet kirjoitukset tutuilta! Ja minä kun olen ajatellut, että olen vain liian herkkänahkainen äitipuoli. Meillä avoliittoa yli 7 vuotta takana, meillä asuu oma tyttöni 11v, miehen tytöt 13 ja 15 v. tulevat joka toinen viikonloppu ja puolet lomista ja usein viikolla. Ostaessamme taloa sitä etsittiin sillä perusteella, että jokainen lapsi saa yhtä suuren huoneen (omallani ei ole omaa huonetta isänsä luona).
Alussa mieheni yritti vielä pitää jonkinlaista kuria lapsilleen, vaikka saivatkin paljon läpi, mutta heidän tultua murrosikään tilanne muuttui. Neidit keksivät kiristää isäänsä, että jos ei tätä ja tätä saada, he eivät tule enää meille.
Isänsä sanoikin suoraan, kun asiasta puhuttiin, että tästä lähtien hänen lapsensa saavat tehdä meillä mitä haluavat, eikä heidän tarvitse tehdä mitään kotitöitä. Isä petaa sängyt, siivoaa huoneet, hoitaa eläimet (mitkä tyttöjen oli pakko saada meille!) ja toteuttaa jokaisen toivomuksen, mitä neidit keksivät.
Olen yrittänyt nätisti puhua, että on vaikea kasvattaa omaa lastaan niinä päivinä/viikkoina, kun toiset ovat siellä. Minä haluan, että lapseni osallistuu kotitöihin, hänellä on rajat television katsomisessa ja tietokonepeleissä sekä nukkumaanmenoajat, mutta tottakai hänen mielestään se on epäoikeudenmukaista, kun toisia lapsia nämä säännöt eivät koske.
Nyt kun olen muutaman kerran sanonut nätisti miehen lapsille, että voisivatko edes yrittää olla hiljempaa, kun pienin on kouluaamua edeltävänä iltana mennyt jo nukkumaan, kuulen jälkeenpäin mikä valitus siitä on miehelle tullut ja "he eivät kyllä sitten enää tule teille".
Hohhoijaa. Rakastan miestä yli kaiken ja kyllähän minä ymmärrän, että hänellä on huono omatunto ja ikävä lapsiaan, mutta kohta en jaksa enää. Hermot ovat tosi kireällä noina päivinä ja vaikka en huuda enkä mäkätä, olen yleensä vain hiljainen, saan kuulla siitä jälkeenpäin mieheltä, kun lapset eivät ole tunteneet itseään tervetulleeksi.
On älytöntä toimintaa antaa lasten kiristää tapaamisilla.
Jos ei talon tavat kelpaa, niin ei tarvitse tulla. Jos oma vanhempi ei ole sen verran tärkeä, että sitä haluaa tulla tapaamaan, niin antaa olla.
Minä pidän huolta (ensisijaisesti) siitä, että minun lapseni toimivat talon säännöillä, jotka ovat päivänselvästi täällä kaikille samat (ikätasoon nähden tietenkin), mies on vastuussa omistaan. Aikuiset neuvottelevat keskenään. Toisen päälle ei kävellä itse tilanteessa (arvatkaa kyllä painiskellaanko asioiden tiimoilta sitten keskenämme). Biologinen vanhempi tekee omalle jälkikasvulleen selväksi, että toista vanhempaa kunnioitetaan kuten vastuussa olevaa aikuista kunnioitetaan. Viime kädessä tästäkin vastataan biologiselle vanhemmalle. Siis puolusta lastasi, jos koet tarvetta siihen, omalle kumppanille (kun olette keskenänne) ja omaa kumppania lapselle. Jos tuntuu, että kumpaankin suuntaan on tehtävä töitä, tilanne lienee normaali ja teet oman hommaasi. Ei ole helppoa, uusioperheessä se on varmaan vaan on tasapainottelua.