Nykyisin kuulee eteläisessä Suomessa puhutavan praasniekasta tai pruasniekasta.
Muistelen, että kirkon (temppelin) omaa pyhää juhlittaessa puhuttiin temppelijuhlasta. Nykyisin sitä ei kuule käytettävän. Onko se väärä sanonta? Praasniekka on kai karjalan murretta ja tulee venäläisestä sanasta prazdnik (juhla). Kalskahtaa korvaan niin kovin maalaiselta, ei kaupunkilaiselta. Onko karjalaisuus vallannut esim. Helsingin ortodoksisen seurakunnan? Se, että kirkkoherra on juuriltaan karjalainen ei tämän käyttöä selitä.
Muistelen, että kirkon (temppelin) omaa pyhää juhlittaessa puhuttiin temppelijuhlasta. Nykyisin sitä ei kuule käytettävän. Onko se väärä sanonta? Praasniekka on kai karjalan murretta ja tulee venäläisestä sanasta prazdnik (juhla). Kalskahtaa korvaan niin kovin maalaiselta, ei kaupunkilaiselta. Onko karjalaisuus vallannut esim. Helsingin ortodoksisen seurakunnan? Se, että kirkkoherra on juuriltaan karjalainen ei tämän käyttöä selitä.
Vastaukset 39
Vanhimmat
Suomen ortodoksisessa kirkossa pitäisi käyttää suomenkielisiä termejä. Käytännössä kuitenkin karjalan- ja venäjänkieliset termit ovat vallitsevina. Ilmiö ei ole vain helsinkiläinen, vaan koskee koko Suomea. Meidän suomalaisten ortodoksien pitää ryhdistäytyä ja vaatia suomenkielistä palvelua.
Sen kun itse kukin käyttää vaikkapa suomenkielisiä nimityksiä: esim. juuri temppelijuhla jne. Mitä ihmeen palvelua odotetaan toisilta? Vai onko palvelu-ajattelu lyönyt niin kaiken ajattelun läpi, että odotetaan toiselta palvelua yksittäisiä sanoja myöten. Jos joku käyttää praasniekka -nimitystä, niin anna hänen käyttää - ja käytä itse temppelijuhla -sanaa.
Kaikesta pitääkin kohkata - ja VAATIA PALVELUA! hahhah....
Ongelmana on mihin raja pitäisi vetää... Millä määritellään, mitkä sanat pitää suomalaistaa ja mitkä ei? Pitäisikö esimerkiksi analogia väkisin kutsua "kaltopöydäksi" niinkuin joskus aikaisempina vuosikymmeninä on yritetty tehdä? Ja onhan jopa sana 'risti' tullut venäjästä, pitäisikö sillekin keksiä joku aito suomalainen vastine? Jos lainasanat hyväksytään (niinkuin minusta jokaisen järkevän ihmisen tulisi hyväksyä osana luonnollista kielen kehitystä), missä vaiheessa voidaan katsoa, että sanasta on tullut omakielinen?
Ja täytyy pitää myös varansa, ettei suomalaistaminen tarkoita luterilaistamista...
Temppelijuhla eli praasniekka on muuten venäjäksi 'prestolnyj prazdnik' eli 'alttarijuhla'. Pelkkä 'prazdnik' tarkoittaa juhlaa ihan yleensä ottaen, ei siis mitenkään erityisesti jonkun kirkon omaa vuosijuhlaa niinkuin suomen sana 'praasniekka'.
alkaa heti vuoden alussa? Ketä nuo "vierasperäiset" termit häiritsevät. Kielessämme on runsaasti lainasanoja läntisistä maista. Niitäkin voisi kauhistella.
Milloin muka Helsingin ortodoksisesta seurakunnasta olisi tullut stadilainen? Alkujaan se oli venäläisten virkamiesten, kauppiaiden ja sotaväen seurakunta, hyvin pian siinä oli jo jäseninä Karjalasta muuttaneita ortodokseja. Sotien jälkeen evakkoina tulleet ortodoksit alkoivat olla yhä suurempi enemmistö, ja Suomen puolesen Karjalan seurakunnista on viime vuosikymmeninä muuttanut Helsingin seudulle paljon väkeä.
1930-luvulla osa helsinkiläisistä tai stadilaisista oli sitä mieltä, että Uspenskin katedraali pitäisi purkaa epäsuomalaisena. Nytkö me sitten ollaan niin suosittuja, että seurakunnan historiakin pitää tulkita stadilaiseksi ja sen karjalaistaustaiset jäsenet maalaisiksi?
...olet ihan oikeassa, että alkuperäiset ortodoksit Helsingissä olivat venäläisiä, siis myös stadilaisia. Ja niinkuin alkup. viestissä kirjoitin täällä käytettiin tosiaankin slaavinkielisellä puolella "prestolnij prazdnik" ja suomenkielisellä puolella "temppelijuhla" -nimityksiä. Nää pöndeläiset termit, kuten "praasniekka" tuli täällä yleiseen käyttöön luultavasti vasta 50-60 -luvuilla.
että stadilaiset ovat olleet aina ljuteriskoi. Ja jos haluat itse käyttää sanaa temppelijuhla, niin sitten sinä sitä käytät. Ortodokseille se on kuitenkin pruasniekka, mutta mitä se haittaa, ei tästä asiasta tarvitse kiistellä ollenkaan.
"Ortodokseille se on kuitenkin pruasniekka, mutta mitä se haittaa, ei tästä asiasta tarvitse kiistellä ollenkaan."
Olen samaa mieltä. Suosikaamme kaikin mokomin muitakin suomalaisille vaikeaselkoisia sanontoja kuten tuohus, riähkä, rastava, suovatta, äijänpäivä ja mitä hienoja niitä onkaan.
mitä ihmejuttuja ovat parastasis, typikon, polyeleo, panihida, trikidi, katafalkki, felon, stikari, diakoni, prosfora, diskos, epitrakili.
OLEN SUOMALAINEN!
Vai pitääkö kirjoittaa myös banani?
Ajatelkaa nyt, miten vaikeaa on kun pitää opetella sellainenkin sana kuin banaani. Ehdotan, että banaani suomennetaan ymmärrettävään muotoon ja siitä aletaan käyttää uudissanaa keltapuikula, jotta kaikki ymäärätävät, mistä on kysymys.
vaikkapa radio ja pistooli? Nyt kaikki tosi suomalaiset apuun ja kääntämään nämäkin sanat suomeksi!
Radio = Ympärheitin
Pistooli = paukkurauta
prokiimeni: esisäkeistö
parastasis: puoltojumalanpalvelus
typikon: palvelusohjeisto
polyeleo: suurkiitostus
panihida: muistopalvelus
trikiiri: kolmikynttelikkö
ripidi: varsihuiskutin
katafalkki: aluskoroke
feloni: kirjoviitta
stikari: kirjomekko
diakoni: kirkkopalvelija
prosfora: uhrileipä
diskos: leipälautanen
epitrakiili: kaulaliina
Miltäs kuulostaisi seuraavat lauseet:
"Ylikatsojan vihittyä kirkkopalvelijan tämä ilmestyi kuninkaanovista kansan nähtäville kirjomekkoon pukeutuneena ja varsihuiskutin kädessään. Huudettiin: "Arvoisa, arvoisa, arvoisa!".
"Palvelusohjeiston mukaan päivän yövalvojaispalvelukseen kuuluu toimitettavaksi suurkiitostus."
"Ennen lähetyskirjeen lukua kirkkopalvelija kajautti ilmoille esisäkeistön."
kansallistamisen aikana arkkipiispa Herman julisti kilpailun kirkollisten käsitteiden suomentamisesta. Ilmeisesti tuo suomentaminen ei oikein onnistunut, koska noita suomennoksia ei otettu arkkipiispakunnassamme käyttöön.
Mehän voisimme julistaa uuden kilpailun tästä aiheesta. Tässä omat ehdotukseni:
analogi =lukupöytä
ektenia= vuororukous
epistola = kirje
evankeliumi = hyväsanoma
liturgia = ehtoollispalvelus
vigilia= aattopalvelus
feloni = papinkasukka
epitrakiili =papin kaulahuivi
diakoni =palvelija
kanttori = esilaulaja
katedraali= piispankirkko
orari= palvelijan kaulahuivi
panihida = muistopalvelus
parastaasi = esiin asettaminen
ponomari = alttariapulainen
prokiimeni= alkulauselma
proskomidi =esivalmistelu
stikari = (palvelijan, lukijan tai alttariavustajan) jumalanpalvelusviitta
stikiira= virrelmä
trikiri = kolmikynttelikkö
tropari = juhlaveisu
etkö vieläkään jätä minua rauhaan, vaikka koulajoistani on jo kohta puolenvuosisataa. Ihme kun vielä elossa olet:)
Ootkos tästä kuullut; grogimeni, meni toinen ja kolmaskin, kunnes valomerkki annettiin:)
paisi, että tuo halventava ammattinimike ponomari, tulleeko venäläisestä sanasta pomogat=auttaa, pitäisi korvata jollain arvokkaammalla, vaikkapa alttarimaallikko vastaava. Jotenkin tuo alttariapulainen kuulostaa korvissani papiston juoksupojalta vai näinkö toimenkuvansa lieneekin. Olen kyllä nähnyt joskus tämän tsupparin rauhoittelemassa jos jonkun kirkuvia pen. anteeksi lapsia kun muut eivät kuria pysty pitämään.
kuulostaa "alttarimaallikko" samanlaiselta kammottavalta epäkieleltä kuin "palveluvastaava".
"Alttaripalvelija" on käännökseni ponomarista. -apulainenkin kelpaa ihan hyvin!
Kuvitella jotain piskuisia poikia mekoissaan lenkkitossut alta viipottaen, maallikoita tosiaan!
Miksi sitten ponomari-sana ei kelpaa? Jokainen ortodoksi tietää, mikä on ponomari.
Jos joku "körttiläinen" on halunnut tulla ortodoksiksi, hänen pitää omaksua myös uusi kulttuuri ja sen sanasto eikä vaatia "körttiläistä sanastoa" ortodoksiseen kirkkoon.
jos pikkupojat tikkurilamekoissaan viipottavat mennä tuhatta ja sataa niin että lenkkarit vain viuhkavat, eikö ponomaripoikien kasvattajillakin pitäisi olla edes muodollinen vastuu moisesta?
ponomari on jopa sanana ihan kaunis, kunhan sitä ei edes yritä suomentaa esim. alttaritsuppari-tyyliin.
"Kuvitella jotain piskuisia poikia mekoissaan lenkkitossut alta viipottaen, maallikoita tosiaan!" :)
Miks ne muuten viipottaa lenkkareissa, jotenkin kuvittelisin että kun saa tyylikkään stikarin yllensä, siihen kuuluvat jalkineetkin olisivat juhlavaateluokkaa?? Ihan pikkupojalla ei näytä NIIN kököltä tuo, mutta kun aletaan mennä mitassa arvon isien yli, ois kohtuullist ja oikeen kunnon popot.
Vaikka, tuskinpa kellään sellasii jalkineita on kuin Bysantissa aikanaan, maallikolla tai kleerikolla!
Ponomaripoikien lenkkitossut ovat minusta ihan hellyttäviä, eivät häiritse minua millään muotoa.
Poikien äitinä tiedän, että tietynikäisiä on jokseenkin mahdotonta saada vetämään jalkoihinsa muuta kuin lenkkitossut. Meillä poikkeus on ollut hautajaiset.
Ponomari on minusta ihan hyvä sana, mutta kun tässä väännöksiä käytiin keksimään...
ponomari -nimitystä vastaan. Siihen kun on tottunut, ei muu kuulosta kuin keinotekoiselta.
Ja ymmärrän kyllä, että jos kenkien tyyppi on kynnyskysymys ponomariksilähtemisen kohdalla, silloin fiksumpi joustaa.
Kävisikö suntio?
Vai halventaako entistä enemmän?
Jos näin, kaivattua kunnioitusta voisi herättää 'paraekklesiarkki' (jolla nimityksellä Kirkon ohjesääntö tämän virkamiehen tuntee).
"epitrakiili: kaulaliina"
Eikö ennemmin esiliina?
se tarkoittaa kirkon vahtimestaria. Ponomari toimii alttarissa papin apuna. Vahtimestari taas hoitaa järjestelytehtäviä kirkkosalin puolella.
Paraekklesiarkki nimitystä en ole koskaan kuullutkaan. Se tarkoittaa suomeksi kirkon vanhimman luona olevaa. Kirkon tai seurakunnan vanhin eli staarosta taas on sama kuin kirkon isännöitsijä. Ponomari EI työskentele kirkon isännöitsijän eli staarostan kanssa kuten vahtimestari, vaan nimenomaan papin kanssa.
... ohjesäännössä ponomaria.
diakoni on suomeksi: heijastuskuvahevonen.
Joo ehkä nykykäytännössä kuvaavampaa olisi 'esiliina' kuin 'kaulaliina', mutta jos miettii sanan osien merkitystä ja vaatekappaleen alkuperäistä käyttötarkoitusta, niin 'kaulaliina' olisi parempi.
Ponomari on venäjäksi virallisesti 'paramonar', mutta yleisessä kielenkäytössä käytetään 'ponomar', josta taas tulee suomen 'ponomari'. Venäjään se on lainattu kreikan sanasta 'paramonarios', joka tarkoittaa ovenvartijaa. Ei siis ole mitään tekemistä venäjän verbin 'pomogat' kanssa.
Kiitokset siitä kun selvitit minulle ponomari sanan alkuperäisyyden. Tunnen täten suurta ammattiylpeyttä kaikkien ponomarien tähden kun sana ei juonnukaan venäläisestä sanasta "tsuppari" vaan Kreikan sanasta ovenvartija.
"Sinut on pantu paljon vartijaksi"...........
Päät pystyyn kaikki ponomarit:)
kaksi hevosta. Dia=kaksi, koni =hevonen.
noinko se menee? Mitäs nyt tehdään? Sytytetäänkö oppiriita ja annetaan toisillemme anateema? Vai löytyykö asiantuntija ratkomaan ongelmaa?
No niin lapset!
Nyt olette saaneet viisastella ja esittää omia hienoja sanoja prokiméneista aina ties mihin "perslekkioihin" saakka.
Olen ylpeä teistä. Yksi asia vaan teiltä unohtui. Se alkuperäinen asia koski sanaa "pruasniekka", eikä mitään muuta, ja se ei ole verrattavissa ponomari, prokimeni, diakoni, stikira, yms. yms. ulkokielisiin, ehkä kreikkalaisiin alkuperäisiin sanoihin. Pruasniekka on maalaismurretta, siitä ei päästä mihinkään ja mielestäni se ei sovi kaupunkiseurakuntalaisen suuhun. Ei täällä Helsingissä, kun ei kuulunut aikanaan Viipurissakaan, joka on sentään melkein Karjalaa.
Tämä keskustelu saa loppua tähän! UGH, olen puhuntu.
stadilainen
meille, miten stadilainen sinä oikein olet?
Oletko niitä paljasjalkaisia stadilaisia, jotka ovat eläneet lapsuutensa Kontulassa ja viettäneet kaikki kesänsä ja muutkin lomansa sukunsa juurilla Hämeessä tai Savossa? Siellähän monen stadilaisen varsinainen alkukoti sijaitsee pienellä maatilalla.
Minäpä sanon praasniekka, koska se on lähinnä yleiskielen muoto, ei itämurretta kuten pruasniekka, jota kyllä kuulen kaiken kesää "itäisillä mailla" lomaillessani!
...silloin kun stadilaiset on syntynyt ei Kontulaa, Jakomäkeä, Myllypuroa, Vuosaarta jne. ollut kartoilla, ne oli stadilaisille Sipoota tai mitä lie maalaiskuntaaa, siis pöndeä.
Jos joskus tuli asiaa hämeeseen tai savoon, sinne varustauduttiin haulikoin ja teräasein. Kuka nyt lähtisi korpeen ilman asetta!!