Muistan tuollaisen jouluajan jälkeen alkavaksi. Joissain tiedossa puhutaan ajasta tammikuun alusta laskiaisiin. Loppiainen taitaa kuitenkin olla oikea alkuhetki.
Muitakin nimityksiä on ollut: Härkäviikot ja reikäleivät tai selkäviikot ja läpileivät.
Etenkin selkäviikot kuvaavat pitkää, kovaa työnteon aikaa laskiaiseen asti. Härillä tehtiin mesätöitä ja läpileivät kuvannevat vaatimatonta ruokaa.
Laskiaisesta alkoi 40 päivän paasto.
Ihmettelin näitä asioita ja kerron muillekin etsimiäni tietoja. Tiedän kyllä teidät kaikki lukutaitoisiksi
Muitakin nimityksiä on ollut: Härkäviikot ja reikäleivät tai selkäviikot ja läpileivät.
Etenkin selkäviikot kuvaavat pitkää, kovaa työnteon aikaa laskiaiseen asti. Härillä tehtiin mesätöitä ja läpileivät kuvannevat vaatimatonta ruokaa.
Laskiaisesta alkoi 40 päivän paasto.
Ihmettelin näitä asioita ja kerron muillekin etsimiäni tietoja. Tiedän kyllä teidät kaikki lukutaitoisiksi
Vastaukset 9
Vanhimmat
Radiossa peräänkuulutettiin eläkeläisiä osallistumaan vapaa-ehtoistyöhön rikosten uhrien auttamiseksi. Elämän kokemuksemme kelpaisi siihen ja varmaan vielä moneen muuhunkin tehtävään.
Luin eräästä joulukirjastani nuoruuden ja vanhuuden rajan määrittelyn. Raja kulkisi siinä, että nuori elää itselleen, vanha muille. Näin taitaa pääsääntöisesti olla.
Vanhusten ja naisten asema on monissa yhteisöissä väheksytty. Todellisuudessa he saattavat suorastaan pitää pystyssä yhteisöään. Kaikki merkittävä ei ole näkyvää eikä julkista.
Meidän työmme - näin ajattelen, on huolehtia kunnostaan siten, että pystyisi auttamaan itseään ja muita.
Monet vanhat naiset ovat sukunsa tukena kaikin mahdollisin keinoin. Rajantakaisessa Karjalassa, jossa keski-ikäisten polvi on alkoholisoitunut, mummon maapalsta pitää suvun hengissä. Sama ilmiö taitaa olla Suomessakin : pientenkin lasten äideissä on vain oman nautintonsa perässä juoksevia.
Kun vanhus ei enää muuta jaksa, hän voi tehdä ksäitöitä ristimällä kätensä ja rukoilemalla auttaa läheisiään.
Eskimot lähettivät vanhat hampaattomat naiset lintuvuorille pehmittämään linnunnnahkoja. Lasten tuudittelu oli suomalaisessa agraariyhteiskunnassa mummojen työ, samalla hienonsivat suussaan leipämössöä pienokaisille ja taudit levisivät.
kun eläkkeelle jäätyäni elän ensi kertaa itselleni. Koko ikäni olen huolehtinut muista siitä asi, kun pystyin eli jo lapsesta.
Nuoruuteen ei ole paluuta, koska sen käyttövoima, intohimo on vanhalla mennyt mailleen. Nuoren intohimo voittaa vaikeudet (ainakin uskoo niin) työssä ja rakkaudessa. Hänen lapsensakin ovat lahjakkaampia kuin muiden. Eufoorisesti hyppien nuori omistaa maailman.
Vanhetessa intohimo kääntyy hiljaiseksi viisaudeksi tai synkäksi katkeruudeksi. Lapsistaan ja lastenlapsistaan hän ei koskaan pääse eroon - eikä yleensä haluakaan päästä. Intohimot muuttuvat auttamishaluiksi.
Kymppitonnisia lähtee heille aika ajoin.
Sangen hyvä juttu nuorille, jotka arjen keskellä varaavat aina osan euroista virkistysrahastoon.
Ovat siis fiksumpia kuin me aikoinaan. Siihen aikaan vanhukset istuivat kuin koira luun päällä.
Nautin minäkin tästä, että älyävät nyt juuri lomalla virkistäytyä.
On kiva auttaa heitä.
Eräs nuori mies jätti teknill.kork.kouluopiskelut kesken 5 vuoden jälkeen. Seurasi melko työtön kausi. Hyvät ystävät ja koti kannattelivat yksiössä asuvaa. Sitten seurasi rakastuminen ihmetyttöön, opiskelijaan, joka näkee pojan hyvät puolet. Elämää on kiva katsella, kihlasormus kiiltää, kaikki järjestyy. Työpaikka löytyi heti. Nyt aiotaan omaa asuntoa ostaa, on pesämunaa. Kyllä he omistavat maailman. Sivustakatsojana seuraan, minkä ammattikoulutuksen 30 täyttänyt hankkii.
Tässä mielenkiintoisia lukiessa murkina eli uamijaenen lykkääntyy.
Pitäis reppuselkäisen joutua pikimmiten ruokaostoksille ennenkuin alkaa lunta sataa.
selkäviikota tarkoittavat talvenselkää ja läpileivät ovat yhtä kuin reikäleivät. Mutta enpä käy tuosta kiistelemään. Eri murteissa sanoilla on erilaisia merkityksiä, enkä ole puhunut monia murteita.
Talvenselkä ja ovenläpi ovta minun kielessäni tuttuja ilmaisuja ja vanhahtavia uusille sukupolville.
Nyt juhlimaan kesken selkäviikkojen kourupaistilla keuruulaisittain, säräpaistilla lemiläisittäin.
Elonmerkki entisestä aktiivista tässä ketjussa on juhlan arvoinen. Turisijan ohella tervetuloa edes käymään Ii-li, Saara ym sen ajan aktiiviset, joiden nimet ovat mielestäni unohtuneet.
Oli oikein mukava lukea oivaltavia, asiapitoisia ajatuksianne. Moni vielä muistaa yli 2 vuoden takaiset.
On nytkin virkistävää lukea elonmerkki. Antakaa muutkin itsestänne kuulua, ettei tarvitse pahinta pelätä. aupa