Mannerheim, Leningradin piiritys

Rauhanpuolustaja, joka kirjoitti sodasta

Paavo Rintala ryhtyi Suomen rauhanpuolustajien puheenjohtajaksi presidentti Urho Kekkosen pyynnöstä v. 1969; Kekkosen valitsijamies Rintala oli jo v:n 1962 presidentinvaaleissa. Liikkeen keulakuvana kirjailija sai silloisessa Neuvostoliitossa vaikutusvaltaa, jonka turvin pystyi auttamaan kirjailijoita matkustamaan länteen; mm. Lennart Meri pääsi ensimmäiselle sodanjälkeiselle ulkomaanmatkalle Rintalan ansiosta.

Tuollainen Kekkosen "historiakirjoittaja..."


"Mannerheim ja Ryti suhtautuivat kielteisesti Leningradin valloitukseen ja sen suoraan tukemiseen, samoin kuin Muurmannin radan katkaisemiseen, jotta argumentti erillissodasta pitäisi ja jotta Suomella säilyisivät paremmat rauhanneuvottelumahdollisuudet Saksan mahdollisen häviönkin yhteydessä. Suomalaiset eivät päästäneet saksalaisia Kannakselle johtamaan tykistönsä tulta Leningradiin ja Kronstadtiin.
Heinä-syyskuussa Suomen armeija valtasi takaisin talvisodassa menettämänsä alueet Kannaksella ja hyökkäsi Itä-Karjalaan. Suomen joukot pysähtyivät vain 20 km Leningradista pohjoiseen. Syyskuussa Saksan pohjoinen armeijaryhmä pääsi etenemään vain vähän Pähkinälinnasta. Se ei saanut yhteyttä suomalaisten Itä-Karjalan miehittäjien kanssa Syvärijoella. Tämä aukko saarrostuksessa jätti noin 100 km Laatokan rantaviivaa puna-armeijan haltuun. Venäläisten puolustuslinja vakiintui asemasotalinjaksi. Marraskuun alussa Leningrad oli lähes kokonaan piiritetty ja rautatie- ja muut huoltolinjat kaupunkiin oli katkaistu, nk. Laatokan elämänlinjaa lukuun ottamatta."

Rintala oli Kekkosen valitsijamies, sekä presidentin valitsema rauhanpuolustajien keulamies.

"Heinä-syyskuussa Suomen armeija valtasi takaisin talvisodassa menettämänsä alueet Kannaksella ja hyökkäsi Itä-Karjalaan. Suomen joukot pysähtyivät vain 20 km Leningradista pohjoiseen. Syyskuussa Saksan pohjoinen armeijaryhmä pääsi etenemään vain vähän Pähkinälinnasta. Se ei saanut yhteyttä suomalaisten Itä-Karjalan miehittäjien kanssa Syvärijoella. Tämä aukko saarrostuksessa jätti noin 100 km Laatokan rantaviivaa puna-armeijan haltuun. Venäläisten puolustuslinja vakiintui asemasotalinjaksi. Marraskuun alussa Leningrad oli lähes kokonaan piiritetty ja rautatie- ja muut huoltolinjat kaupunkiin oli katkaistu, nk. Laatokan elämänlinjaa lukuun ottamatta.

Mannerheim ja Ryti suhtautuivat kielteisesti Leningradin valloitukseen ja sen suoraan tukemiseen, samoin kuin Muurmannin radan katkaisemiseen, jotta argumentti erillissodasta pitäisi ja jotta Suomella säilyisivät paremmat rauhanneuvottelumahdollisuudet Saksan mahdollisen häviönkin yhteydessä. Suomalaiset eivät päästäneet saksalaisia Kannakselle johtamaan tykistönsä tulta Leningradiin ja Kronstadtiin."

This was undoubtedly the most tragic period in the history of the city, a period full of suffering and heroism. For everyone who lives in St. Petersburg the Blokada (the Siege) of Leningrad is an important part of the city's heritage and a painful memory for the population's older generations.

Less than two and a half months after the Soviet Union was attacked by Nazi Germany, German troops were already approaching Leningrad. The Red Army was outflanked and on September 8 1941 the Germans had fully encircled Leningrad and the siege began. The siege lasted for a total of 900 days, from September 8 1941 until January 27 1944.
Näin taas kerrotaan St.Petersbug'n omilla nettisivuilla.

Materiaalin hankinnassa on avustanut Leningradin historian museon asiakirjakokoelmien hoitaja Tamara Avvakumova...

Suomalaiset yrittivät saksalaisten avustuksella tappaa nälkään n, 3milj, Leningradin asukasta. Eivät onnistuneet, liittoutuneet UK,USA, tulivat N-liiton avuksi ja yksi historian murhenäytelmä saatiin loppumaan. Kolmas osa nälkään kuolleita silti.

omia sodan päämääriään tärkeimpinä.

Syy numero yksi on ehdottomasti selkeä Suomen erillissodan korostaminen saksalaisille ja saksalaisten pyyntöjen tarkoituksellinen vedättäminen ratkaisevilla hetkillä.
Tämän mahdollisti Suomen asema Saksan rinnalla.
Suomen Kannaksen ja Itä-Karjalan joukkoja ei oltu koskaan sodan aikana alistettu saksalaisten armeijaryhmien komentoon.
Leningradin pelastuminen johtui suomalaisten jääräpäisyydestä ja viime kädessä Hitlerin kyvyttömyydestä johtaa armeijakuntiensa liikkeitä.

Harrison Salisbury kirjoittaa satukirjassaan vallan pehmeitä siitä kuinka suomalaisten maahanlaskujoukot tekevät Kannaksella lentokoneista laskuvarjoin maahanlaskuja vihollisen selustaan Leningradin valtaamiseksi!

Tuon kohdan luettuani katselin kirjan lähteitä ja totesin sen olevan venäläisten propagangaa järestään.

The 900 Days: The Siege of Leningrad by Harrison E. Salisbury

Oikea satukirja paikoitellen!

Suomen Kuvalehti käsitteli numerossaan 7/86 lottien tekemisiä. Lottien mainetta oli häväisseet Paavo Rintala Sissiluutnatti -kirjassaan ja samaan loan heittoon syyllistyi Väinö Linnakin Tuntemattomassa sotilaassaan. Samaten molemmat elokuvat kyseisestä romaanista tekivät saman tempun. Alkuperäinen ruotsinkielinen versio Tuntemattomasta sotilaasta häpäisi Suomen Lottia vieläkin rajummin.

Paavo Rintala kertoo Sissiluutnantti -kirjassaan sivulla 46 näin:

"Kuulkaas nyt hyvä neiti, ei Lotta-Svärd ole mikään supisuomalainen hahmo. Se on kansainvälistä lainatavaraa. Jokaisella maalla on ollut sotatilanteessa sotilasmuonittajia ja kaupustelijanaisia"

Helge Seppälä kertoo mainiossa kirjassaan,
Karl Lennart Oesch Suomen pelastaja, Gummerus 1998, sivulla 222-223 kuinka eläkkeellä olevat kenraalit tekivät Rintalan Sissiluutnantin ilmestymisen jälkeen 26.11.1963 julkisen valittelun Otavan johtokunnalle tuollaisesta häväisystä. Allekirjoittajina oli useimmat elossa olevat sota-ajan kenraalit.


Lukisit vielä kirjan Suomen lotat, Lukkarinen Vilho, WSOY, 1981

Sinulle, joka et sattumoisin tunne sotakirjoja tai et tiedä Lottiemme tekemästä suurtyöstä tuona Suomen vaikeana aikana, suosittelen kirjaa Naiset kertovat sodasta, toimittanut Mirja Hakko, rintamanaisten Liitto r.y. 1988.

Kirjan sivut 221-222 kertoo mihin lotat pystyivät kun miehet pelkäsi. Siinä sai JR 8:n Linnakin lämpimän ruokansa kun lotta, Aino Meriläinen, os. Ihatsu, ajoi hevosella soppakuormansa linjojen välistä aivan etulinjaan saakka omien ja vihollisten äimistellessä hurjaa menoa. Miehet kieltäytyivät sitä ajureissua tekemästä.

...Tihvinän vastahyökkäyksellä jo syksyllä 1941 Leningradin
rintama esti Saksan pääsyn Nevalle ja sieltä yhteyteen suomalaisiin
joukkoihin kannaksella:

Hitler oli määrännyt 30. heinäkuuta 1941 yleisohjeessa
No. 34 pohjoisella sektorilla jatkamaan päähyökkäystä
Ilmenin järven ja Narvan väliltä Leningradia kohti tarkoituksena
saartaa kaupunki ja päästä yhteyteen Suomen armeijaan.

Tämän perusteella Saksan OKH:n (Oberkommando des Heeres)
käskyssä armeegruppe Nordille 28.09.1941 Halder määräsi
Saksan joukot ylittämään Nevan saavuttakseen yhteyden
kannaksella odottaviin suomalaisjoukkoihin.

Ja kuten tunnettua Suomen arkistoista ei tietenkään asiakirjoja
löydy suunnitelmista edetä saksalaisjoukkoja vastaan Leningradin
itäpuolella.

sanotaan: ”Suomalaiset haluavat itselleen Leningradin alueen. Fuhrer haluaa kuitenkin pistää Leningradin maan tasalle, ja luovuttaa vasta sitten alue suomalaisille.”

Presidentti Risto Ryti ilmoitti sittemmin 11. syyskuuta 1941 Saksan lähettiläälle von Blücherille, että ”jos Leningrad tuhotaan. Neva olisi Suomelle paras raja Karjalankannaksella... Leningrad tulee tuhota...”

Myös Wehrmachtin yleisesikunnan kokouksen pöytäkirjassa 21.9.1941 seisoo: ”Suomalaisten etenemisen ja kaupungin saartamiseen jälkeen me palaamme takaisin Nevan yli, ja jätämme alueen pohjoispuolen suomalaisille. Suomalaiset ovat epävirallisesti ilmaisseet, että he haluaisivat Nevan maansa rajaksi, mutta että Leningradin pitää mennä. Hyvä poliittisena ratkaisuna. Väestökysymystä suomalaiset eivät kuitenkaan pysty ratkaisemaan. Meidän pitää tehdä se.”

Pöytäkirja tuosta kokouksesta kuitenkin toteaa lopuksi: “Tulos ja ehdotus: Ei ole olemassa tyydyttävää ratkaisua. Armeijaryhmä Nordin täytyy kuitenkin saada määräys, mikä on toteutettavissa kun asia tulee ajankohtaiseksi.”

- Minusta nämä pöytäkirjaotteet kyllä antavat vahvan todistuksen sille, että Ryti ei todellakaan halunnut Leningradia, Ryti halusi ”vain” maan tasalle jyrätyn Leningradin alueen – ja ilman sen väestöä.

Kun muistetaan vielä Rytin Väinö Auerilta ja Eino Jutikkalalta saksalaisia varten tilaaman kirja ”Finnlands Lebensraum”, on vaikea uskoa, etteikö asia todellakin olisi näin.

Pieni korjaus edelliseen:

Hitlerin päämajassa oli ollut jo 16. heinäkuuta 1941 Saksan korkeimman johdon kokous, jonka päytäkirjassa sanotaan: ”Suomalaiset haluavat itselleen Leningradin alueen. Fuhrer haluaa kuitenkin pistää Leningradin maan tasalle, ja luovuttaa vasta sitten alue suomalaisille.”

Presidentti Risto Ryti ilmoitti sittemmin 11. syyskuuta 1941 Saksan lähettiläälle von Blücherille, että ”jos Leningrad tuhotaan. Neva olisi Suomelle paras raja Karjalankannaksella... Leningrad tulee tuhota...”

Myös Wehrmachtin yleisesikunnan kokouksen pöytäkirjassa 21.9.1941 seisoo: ”Suomalaisten etenemisen ja kaupungin saartamiseen jälkeen me palaamme takaisin Nevan yli, ja jätämme alueen pohjoispuolen suomalaisille. Suomalaiset ovat epävirallisesti ilmaisseet, että he haluaisivat Nevan maansa rajaksi, mutta että Leningradin pitää mennä. Hyvä poliittisena ratkaisuna. Väestökysymystä suomalaiset eivät kuitenkaan pysty ratkaisemaan. Meidän pitää tehdä se.”

Pöytäkirja tuosta kokouksesta kuitenkin toteaa lopuksi: “Tulos ja ehdotus: Ei ole olemassa tyydyttävää ratkaisua. Armeijaryhmä Nordin täytyy kuitenkin saada määräys, mikä on toteutettavissa kun asia tulee ajankohtaiseksi.”

- Minusta nämä pöytäkirjaotteet kyllä antavat vahvan todistuksen sille, että Ryti ei todellakaan halunnut Leningradia, Ryti halusi ”vain” maan tasalle jyrätyn Leningradin alueen – ja ilman sen väestöä.

Kun muistetaan vielä Rytin Väinö Auerilta ja Eino Jutikkalalta saksalaisia varten tilaaman kirja ”Finnlands Lebensraum”, on vaikea uskoa, etteikö asia todellakin olisi näin.

Olisi kohtuullista, ettei toistettaisi vanhoja kommunistien valheita. Järkyttävää..
Onko se piirittämistä, jos valloitetaan omat maa-alueet takaisin ja jäädään niihin asemiin Saksalaisten toistuvista vaatimuksista huolimatta? Eikä edes anneta Saksalaisten toimia kannaksen kautta Leningradiin.
Eikä sitä Leningradia piiritetty aivan kirjaimellisesti Saksalaistenkaan toimesta. Iso huoltoaukko Laatokan rannalla toimi ja suomalaiset eivät sitä liikennettä häirinneet, vaikka olisivat todennäköisesti voineet. Minun käsitykseni piiritys-sanasta on näköjään hieman eri kuin eräillä kirjoittajilla.
Eikä sillä ole paskan väliä oliko Suomi Saksan liittolainen vai ei ja missä määrin. Fakta on se, että NL ja Saksa ensin jakoivat maita mm. Suomen. Miksi NL ei syytetä liittoutumisesta Hitlerin kanssa? PItäisi pitää uusi sotasyyllisyydoikeudenkäynti ja laittaa NL samaan syytteeseen kuin Saksa. Talvisodan taisteluilla lunastettiin Saksalaisten mielenkiinto Suomea kohtaan. Väitetään jopa useissa lähteissä, että talvisodan rauha tuli Hitlerin vaatimuksesta, hän lähetti nootteja ja uhkasi aloittaa sotatoimet Suomen tueksi, jos saavutet alueet eivät tyydytä Stalinia ja rauhaa saada aikaiseksi.
NL pyysi 7 kk talvisodan rauhan jälkeen Saksalta lupaa saattaa loppuun Suomen asia eli miehittää Suomi. Saksa kielsi, vedoten mm. kauppapoliittisiin syihin, joka oli kuitenkin tekosyy. Tästä Ryti kiitti radiopuheessaankin Saksaa, Suomi ei olisi ollut silloin vielä valmis vastustamaan Neuvostoarmeijaa. Saksa valmisteli yhteistyötä Suomen kanssa ja katsoi edulliseksi auttaa Suomea varustautumaan, jotta NL joukkoja sitoutuisi Suomea vastaan hyökätessä tai Suomi liittyisi Saksan rintamaan. Hitler vuoti tiedon Molotovin pyynnöistä Mannerheimille, ja vauhditti sillä yhteistyötä. NL:ssa oli tehty joukkojen siirtoja ja määräyksiä Suomen valtaamiseksi, mutta niitä ei keritty saattamaan täyteen valmiuteen. NL:n painostus ja vehkeily sekä vaatimukset olivat äärimmäisen törkeitä Moskovan rauhan jälkeen. Lukekaa Suomen Sinivalkoinen Kirja (UM 1941). Teknisesti ottaen myös NL aloittin molemmat sodat samanlaisilla pommituksilla ja kummassakin sodassa oli etukäteen ja sodan aikana yksiselitteisesti tavoitteen Suomen valtaaminen. Stalinin suunnitelma ja suomalaisten kohtalo tiedettiin varsin hyvin, mikäli NL saisi Suomen haltuun, kyseessä olisi käytännössä kansanmurha.
Länsivalloilta ei voitu saada apua ja pohjoismaiden liitonkin NL esti.
Avaruusolioiltako sitä olisi pitänyt apua pyytää? Saksalaiset sen sijaan tarjosivat apuaan. Talvisodassa länsivaltojen apuilmoitukset olivat pelkkää pelleilyä ja tähtäsivät lähinnä Ruotsin malmin saantiin ja hyökkäyksen valmistelemiseen Saksaan pohjoismaiden suunnasta. Tämä muistettiin oikein hyvin. Saksalaiset olisivat myös joka tapauksessa käyttäneet Suomea sotatoimialueena (ilmoittivat suomelle), jos NL olisi sen saanut haltuunsa/aloittanut sotatoimet. Saksa ei sallinut pohjoisen uhkan syntymistä Norjan/Tanskan/Ruotsin suunnalta.
Joskus tulee mieleen, että olisivatpa suomalaiset hyökänneet sinne Leningradiin, niin olisi edes hämärästi ymmärrettävissä kaikki tämä puppu mitä sodista puhutaan ja jotenkin ymmärrettävissä maa-alueitten menetys NL:lle. Suomen hyökkäys olisi vaikuttanut koko sodan kulkuun ja Leningrad olisi tuhoutunut. Viime kädessä sotilaallisesti järkevän toimenpiteen esti Mannerheim.

Hulaa baloo !

http://www.youtube.com/watch?v=7UMTARpJQpQ&eurl=http://video.aol.com/video-detail/deutsche-wochenschau-no-648-1943-northern-karelia/2328698784

"Toivottavasti Mannerheim elokuvassa käsitellään Leningradin piirityksen 900 päivän tapahtumia."

Se ei siis kestänyt 900 päivää, vaan vuoden vähemmän. 900 on tietysti paljon komeampi luku kuin joku vaivainen reilu 500. Murtoaukosta rakennettiin mm. rautatie Leningradiin. Aukotonhan piiritys ei olut koskaan, sillä kaupunkia huollettiin Laatokan kautta.

Koko piiritysarmeija karkoitettiin sitten tammikuussa -44.

Rintala löpisee tyhjää. Kaikki suomalaisten tavoitteet oli asetettu siinä vaiheessa kun Leningradin piirityksestä ei ollu mitään tietoa. Kaupunki oli tarkoitus vielä syyskuun alussa -41 vallata liikkeesta ilman mitään piirityksiä. Suomalaiset eivät olleet missään vaiheessa kaupunkiin hyökkäämässä.

Ehkä olis parempi pysyttäytyä totuudessa ja vähän tutkia historiaa tässäkin asiassa ennekuin lähtee kirjoittamaan tollasta paskaa tänne.

Saartorengas ei ollut a) Saksalais-suomalainen vaan Saksalainen, Suomalaiset eivät osallistuneet kyseiseen maneeriin. b) ja kyseessä ei muuten ollut varsinaisesti edes mikään saartorengas, joka olisi ollut Leningradin ympärillä kauttaaltaan.

Lukekaa ne faktat ja kirjoittakaa sitten jos osaatte.
Vittu mitä pellejä täällä kirjoittaa asioista ilman että tietää asioista totuuden eli faktat.

Mutta varmaan aloittajan tarkoitus onkin heittää tuleen bensaa eli provosoida väärällä tiedolla.
Ei tälläistä paskaa viitti enempää lukea, joten pitäkää hauskaa.

>>Pekka Visuri. Hänen mukaansa Suomi oli alusta asti merkittävä osa saartoa.<<

https://yle.fi/a/3-9083286


Lieköhän tämä tohtori unohtanut sen, että suomalaiset palasivat 1941 takaisin vanhalle Tarton rauhan 1920 rajalle. Toki Lipolan mutkaa oikaistiin ja rintamalinja lyheni huomattavasti. Lipolan mutkan oikaisusta huolimatta oltiin edelleenkin kaukana Leningradista ja puheet tykinkantaman päässä olevasta kaupungista on teoreettista höpinää.

Visurilaisten tulkinnan mukaan suomalaiset varmaankin piirittivät Pietaria / Leningradia aina itsenäistymisestään alkaen!

Syvärillä olleet suomalaiset olivat kovin kaukana ko. kaupungista.


Taas on tutkittu...

https://jyx.jyu.fi/jyx/Record/jyx_123456789_99913



---


Yle

Marja Manninen

Johtavat sotahistorian tuntijat: Suomen joukot olivat olennainen osa Leningradin saartorengasta

[siteeraus:] Aihetta on tutkittu paljon Suomessa. Silti monella on edelleen käsitys, ettei Suomi ottanut aktiivisesti osaa piiritykseen.

– Se on kansallinen myytti, jota jotkut tahot yhä elättävät, sanoo valtiotieteen tohtori Pekka Visuri. Hänen mukaansa Suomi oli alusta asti merkittävä osa saartoa.

– Sen kyseenalaistaminen osoittaa, että ihmiset eivät halua tunnustaa tosiasioita, hän sanoo.

Myös emeritusprofessori Ohto Mannisen mukaan Suomen joukot olivat saarron luonnollinen osa.

– Eivät ne olisi voineet olla olematta sitä, Manninen sanoo.

Molempien sotahistorioitsijoiden mukaan kyse on tosiasiasta, ei venäläisestä propagandasta.

Visurin mukaan Suomi sopi Saksan kanssa vuonna 1941 siitä, miten Suomen armeija tulee toimimaan. Se valtasi talvisodassa menettämänsäalueet nopeasti ja ylitti vanhan rajan niin, että rintamalinja suoristui Laatokan ja Suomenlahden välille.

Suomi eteni kaupungin rajoille

Joukot pysähtyivät saavutetulle linjalle, ja asemasota alkoi. Suomen joukoista lähinnä Leningradia olivat Valkeasaareen sijoitetut joukot parikymmentä kilometriä kaupungista pohjoiseen.

Etulinjassa palvelleet sotilaat ovat kertoneet, että Leningrad oli melkein näköetäisyydellä.

Saksan toivomuksesta Suomi eteni lisäksi Laatokan länsipuolella noin 10 kilometriä Syvärijoen eteläpuolelle. Saksalaisjoukot puolestaan saartoivat kaupunkia etelässä, idässä ja koillisessa.

Saartorenkaaseen jäi vain joitakin aukkoja, joiden kautta siviilejä evakuoitiin pois kaupungista. Venäläiset onnistuivat lisäksi avaamaan jäätyneen Laatokan kautta kapean huoltoväylän, joka sai nimen Elämän tie.

Suomi oli Barbarossa-operaation osa

Suomen ja Saksan sopimus joukkojen liikuttelusta liittyi operaatioon, joka tunnetaan nimellä Barbarossa. Sen perusteella Saksan joukot työntyivät Baltian ja Venäjän länsiosien kautta Leningradin edustalle vuonna 1941.

Suomen tehtävänä oli edetä Leningradin lähelle kaupungin pohjoispuolelle ja Itä-Karjalan kautta Laatokan ja Äänisen väliin.

Suomalaisessa historiankirjoituksessa on korostettu sitä, että marsalkka Mannerheim pysäytti Suomen joukot vanhalle rajalle eikä antanut niille käskyä hyökätä kaupunkiin.

Pekka Visurin mukaan Saksa ei edes edellyttänyt hyökkäystä. Tärkeämpää oli saada aikaan mahdollisimman tiukka saartorengas kaupungin ympärille.

– On päivänselvää, että Suomi oli Saksan aseveljenä mukana suunnitelmassa, Visuri sanoo.

Se, että Mannerheim ei halunnut hyökätä Leningradiin, ei Visurin mukaan johtunut Mannerheimin hyväntahtoisuudesta, vaan sotilaallisista tosiasioista. Suomella ei ollut resursseja enempään.

– Hyökkäys olisi edellyttänyt kaikkien reservien siirtämistä kannakselle ja se olisi antanut puna-armeijalle tilaisuuden hyökätä Suomeen pohjoisen kautta, sanoo Visuri. [/loppu siteeraukselle]

https://yle.fi/a/3-9083286

Mielisairasta paskaa, todellisuudessa Laatikaisen rahkeet eivät riittäneet edes Merituitun kukkulan valtaamiseen.