Tämä nyt ei tänne varsinaisesti kuulu,mutta muutakaan paikkaa kysymykselleni en tiedä.Jos joku vain osaisi auttaa tai neuvoa.
Eli olen todella huolestunut paapastani.
Osaako kukaan sanoa mistä voisi johtua,kun paappani on alkanut ilmeisesti unissaan touhuamaan ja harhojakin on...alkaa myös riehumaan yksikseen.
Paappani on 82v ja hänen vaimonsa kuoli aika yllättäen viime keväänä.Sen jälkeen paappa on ollut aikaajoin mielestäni masentunut,mutta olen olettanut sen johtuvan surusta.Univaikeuksiakin on ollut aina välillä.Hiljattain olipaappani riehunut kotona,hajottanut paikkoja.Kun omaisia meni paikalle ihan sattumalta seuraavana päivänä,oli paappa väittänyt jonkun tulleen sinne riehumaan..mutta siitä ei ole mitään merkkiä ja kukaan ei oikein usko paappani selitystä.
Mitä ihmettä täytyisi tehdä.?
Eli olen todella huolestunut paapastani.
Osaako kukaan sanoa mistä voisi johtua,kun paappani on alkanut ilmeisesti unissaan touhuamaan ja harhojakin on...alkaa myös riehumaan yksikseen.
Paappani on 82v ja hänen vaimonsa kuoli aika yllättäen viime keväänä.Sen jälkeen paappa on ollut aikaajoin mielestäni masentunut,mutta olen olettanut sen johtuvan surusta.Univaikeuksiakin on ollut aina välillä.Hiljattain olipaappani riehunut kotona,hajottanut paikkoja.Kun omaisia meni paikalle ihan sattumalta seuraavana päivänä,oli paappa väittänyt jonkun tulleen sinne riehumaan..mutta siitä ei ole mitään merkkiä ja kukaan ei oikein usko paappani selitystä.
Mitä ihmettä täytyisi tehdä.?
Vastaukset 14
Vanhimmat
Selitäppäs ja kyseleppäs paikkakunnan diakonilta
neuvoja jos hän voisi antaa apua ja auttaa paappaasi
käsittelemään elin kumppaninsa pois menosta tulleen tyhjiön.
Diakonin tehtäviin kuuluu tälläisten asioitten
käsittelyä.Kuten myös he osaavat ohjata myös
eteenpäin saamaan asian mukaista apua jos tarve vaatii.
parasta kun olet huomannut ajoissa.
terveyskeskukseen kannattaa mennä,
olisipa vaan univajausta tai sellaista, mutta vanhuuden vaivoja on paljon, en niitä nyt ala luettelemaan.
Pitäisikö pian myös kotiavustajan alkaa päivittäin käymään, jos ei muita käy.
todella hyvä kun huomasit,
siis terveyskeskukseen jo voihan jo aika tilatessa puhua että vanhasta on kyse
Viekää isoisä geriatrille, lääkärille, joka on erikoistunut vanhuksiin. Tavalliset lääkärit tietävät vanhuspotilaista aivan liian vähän. Vanhalla iällä on hyvä käydä säännöllisesti lääkärintarkastuksissa, esim. tommonen iso menetys voi laukasta vaikka mitä remppaa. Peli ei ole vielä menetetty!
Sopikaa kaikkien omaisten ja läheisten kanssa vierailuvuoroja ja käykää säännöllisesti, ihmisen täytyy kokea olevansa tärkeä omilleen. Ois ehkä hyvä aina syödä jotain papan kanssa vierailun yhteydessä, että näkee kuinka ruoka maistuu ja mitä hän syö. Tsemppiä teille :)
Oli tarkoitus vastata tähän jotain,mutta tässä se tuli.Paitsi,että minusta voi käyttää terveyskeskustakin.(Kukkarosta riippuen)
Suosittelen myös erikoislääkäriä.
tekemä kartoitus voisi olla hyväksi. Depression lisäksi voi olla kyseessä dementian eteneminen. Vaimo on saattanut dementian alkuvaiheissa hyvinkin pitää ohjakset hallinnassa ja ehkä on vaiennut niistä nyt ilman kaitsijaa paappa on eksyksissä. Tämä on aika yleistä vaikka teillä paappa on kyllä jo aika korkeassa iässä. Geriatri varmasti osaa parhaiten, mutta oma lääkäri tuntee paapan jo ennestään.
Omaa ehdottamaani vaihto ehtoa.Diakoni on ensin
pehmeämpi vaihtoehto ja hän osaa sitten jututtaa
ja arvioida paapan hoidon tarpeen.
Tämä vaihto ehto ei ole uskonnon tuputtamista niin
kuin moni luulee, he ovat ammatti auttajia
kuoleman jälkeisiin tilanteisiin ja yleensä hyviä
arviomaan jatko tilanteen tarvetta.
Tiedän että monelta rauhoittavalta ja väsyttävältä
lääkkeeltä on vältytty heidän ansiostaan.
Lääkärit kun niin herkästi määräävät tarpeettomasti
niitä rauhoittavia jotka vie sitten pitemmän päälle henkilön täysin
pökkelöksi ja liikunta rajoitteiseksi.
Tämä oli Otto-Vaan mielipide,toivottavasti
huolestuneen paappa saa hyvää apua ja hoitoa.
ihan hyvä tapa aloittaa. Niin ja tätä ennen voisi olla hyödyllistä jos joku lapsista voisi vaikka asua vähän aikaa paapn luonna kyläillen, albumeja katsellen, jutelllen, kaupassa käyden ja puuhastellen kaikkea kotisiivousta yhdessä paapn kanssa. Silloin ei paapallakaan enää 'vieraskoreus' eli esittää parempikuntoista kuin on, kestä vaan jos on ongelmia niin ne tihkuvat ulos. Voihan olla niinkin, että tuo riehunta oli painekattilan repeämä ja kaikki patoutunut purkautui ulos noin ja ei siinä sen kummempaa. Paappaa nolottaa ja tuli tuollainen peitetarina.
onkohan hän muuten terve? osaa pystyy huolehtimaan itsestään kodista, osaa ruuantekoo taidot...ym. Suru ja sen tuoma masennus tulee monesti myöhenmäs vaihees varsinkin miehillä. Keskustelkaa hänen kanssaan, ihan omat näkemykset hänen käytoksestään,ja jos tilanne vaatii lääkäris käyntiä, niin puhukaa siitäkin hänelle.
asioita. ei ole mielenvikaisuutta. psykiatrille paappa. kova paikka kun vaimo lähtee, viimeisen kerran. ihmisten ilmoille ja puhetta peliin. keskustelua vaikeistakin asioista. puhetta puhetta. vielä kerran puhetta.
Vaikea sanoa tarkemmin kun ei ole itse asian omaisen kanssa tuttu.
Monelle iäkkäälle on jo järkytys jos viedään vastoin tahtoaan lääkärille.
Esittävät pirteää ja vähättelevät vaivojaan,
saatikka alkavat näkemään omaiset "mörkö peikkoina".
Vaikean tilanteen "helppous" riippuu aivan henkilöistä
miten osataan asioita hienovaraisesti käsitellä.
mutta varmasti. ollaan menossa trauma vaiheessa. shokki on ohi ja jatkua pitäis. käsittelyvaiheessa, työstämisessä. vaihe voi kestää useita vuosiakin. jos juuttuu kriisissä johonkin vaiheeseen silloin voi olla kyseessä trauma. unettomuus ei ole hyväksi. mömmöt eivät poista mitää, helpottaa hetkeksi. puhua ja käsitellä täytyy. ihminen tuntee kuoleman käydessä itsensä jätetyksi. keskustelua ja läheisyyttä.
kannattaa ottaa yhteyttä näihin asiantuntijoihin.
Kunnissakin on panostettu juuri 80 vuotta täyttäneiden vanhusten pikaiseen asioiden hoitoon, esimerkiksi yksin asuvan vanhuksen omaishoitajan tarpeellisuudesta.
Varmaan juuri puolison äskettäinen kuolema ja se, onko hän pystynyt surutyötä tekemään, on osaltaan vaikuttuttanut tilanteeseen. Omaisten pitäisi osata ja jaksaa kuunnella vanhusta, jos hän haluaa asiasta keskustella, yhä uudestaan ja uudestaan. Aina ei omaiset osaa tai jaksa kuunnella.
Kuten mainittiin,diakonit ja papitkin ovat käytettävissä, myös juuri kuuntelijana ja lohduttajana.
Koskaan ei pitäisi ilmaista epäilyään vanhukselle itselleen asioista, jos hän itse vakuuttaa olevansa syytön esim. tähän riehumiseen.
Varmaan viisainta saada hänet mahdollisimman pian lääkärin vastaanotolle. Masennus on vanhuksilla varsin yleistä ja se saattaa
muuttaa ihmisen käytöstä todella paljon ja kun sellaista olet itsekin huomannut olisi paras toimia heti.
Lääkäri määräsi masennuslääkitystä ja unilääkkeitä. Seuraus oli se, että mamma ehti ennen kuolemaansa seota näistä lääkkeistä (elämässään muita lääkkeitä ollut kuin hota -pulveri ja aspariini). Kuvioon tuli muitakin vaivoja, mölyäminen jatkui öisin. Kodissaan ei enää pystynyt olemaan eikä kukaan pystynyt hänen kanssaan olemaan öitä. Päivisin ihmetteli, että "ooks mää simmotti huutannu. Mitäs mää sitten oikken huuran?" Hän kuoli kunniotetussa 87 vuoden iässä, pääsi pois täältä niinkuin itse kovasti toivoi. Luulen, että toisilla sodat kokeneilla vanhuksilla on alitajunnassaan pelkoja ja pahoja kokemuksia, mitkä öisin "tiedottomassa" tilassa purkautuvat painajaisina. Viiminen elinvuosi mammalle oli raskas hänelle itselleen kuin myös meille omaisille. Vanhuus tuo kaikenlaista tullessaan.
Tulee ekana mieleen diabetes,eli onko unohtunut välipalat ja jopa suurempikin ruokailu? En ole alan tietäjä, mut tuttua on. Epäilen et vaarin sokeriarvot ei ole kohdallaan.