rohkeus ja rohkeus..mä oon aina vihannu sitä ku joku sanoo mulle et "rohkeutta vaan lisää!kyllä se siitä.." ei sitä noin vaa voi tehä.mulla on ongelma että en pysty olemaan oma itteni uusien ihmisten seurassa.Vaikka monet, jotka tuntee mut on sanonu että mulla on ihailtava luonne, en silti uskalla sitä näyttää. mykistyn enkä keksi mitään puhuttavaa..onko jollain samanlaisia ongelmia??tai löytyisikö vinkkejä ujouden voittamiseksi??
rohkeus...
moodeysiilinön
3207
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Mä oon aika samanlainen. Varsinki jos muijien kanssa joudun keskusteluun ni yleensä en keksi MITÄÄN järkevää sanottavaa tai sanon jotain TOSI tyhmää/outoa joka säikäyttää sen tai se luulee mua ihan friikiks.
Mä oon aikalailla säälittävä tapaus. :( No on mulla sentään hyviä kavereita mutta oon ainoo ujo ihminen jonka tunnen. Mä varmaan kuolen nuorena ja yksinäisenä... :(
Mäkin olin ennen todella ujo ja mulla oli huono itseluottamus.Mutta sitten kun löysin poikaystäväni itseluottamukseni koheni huomattavasti ja osasin sanoa vastaan kommentoijille.Ehkä huono itseluottamukseni johtui siitä että "bestikseni" kokoajan arvosteli mua silleen pikkusen ja en uskaltanu omia mielipiteitäni sen seurassa ettei se loukkaannu..
Pakko myöntää että vaikka muuten en olekaan niin ujo enää niin mun on vaikee tutustuu uusin ihmisiin..varsinkin tyttöihin..tuntuu et tytöt on kaikki semmosia hyeenoita ettei niitä uskalla lähestyä..vaikka olen itsekin tyttö:) hassua tämä elämä:)
Moi. Olen 19-vuotias ja koko elämäni ajan ollut ujo ja hiljainen. Teini-iässä mulle mun ujous oli tosi ongelmallista ja tavallisesti mä vältin kontakteja muiden ihmisten kanssa. Aina jokaisen ihmisen suusta sai kuulla, että kuin minä olen niin hiljainen, enkä koskaan sano mitään. Silloin muiden ihmisten kommentit masensi ja sai mut jotenkin ymmälleen itseni kanssa. Nykyään mä olen ihan sujut sen kanssa, että mä olen ujo. Ei kaikkien ihmisten tarvitse ola "ylisosiaalisia" ja pulputtaa koko ajan. Kyllä mä ihmisten kanssa toimeen tulen ja mulle ollaan ystävällisiä. Jos mä en mene muiden kanssa juttusille, niin kyllä siellä joukossa on aina joku, joka uskaltaa puhua niille ujomman ja hiljaisemman sorttisille. Tavallisesti ujous iän myötä kuitenkin "lievenee" eikä ajattele enää niin paljon mitä muut ihmiset musta ajattelevat. Tärkeintä on kuitenkin se, että hyväksyy ITSE itsensä sellaisena kuin on, eikä peilaa itseänsä muiden ihmisten kautta. Muista: "mahdollisuudet on meidän ympärillä - rajoitukset meissä itsessämme", on joku viisas sanonut.