Uisteli kuikka lammella hiljaa.
Oli pysähtynyt, ihmeellistä
miten tyyni on veden pinta.
Uisteli kuikka lammella hiljaa.
Tuo tyyni, jo enteili, kohta
myrskytuulet kaataa viljaa.
Uisteli kuikka lammella hiljaa.
Painoi päänsä sulkien sisään
alkoi sataa, tuli varpusia lisää.
Onko maailma niin jo levoton
ettei edes lintumme tiedä
missä turvapaikka ja rauha on?
Levollinen kuikka kuitenkin
alle siipiensä suojaan otti
pienet toverinsakin ja
uistelivat yhdessä merelle päin.
Oli pysähtynyt, ihmeellistä
miten tyyni on veden pinta.
Uisteli kuikka lammella hiljaa.
Tuo tyyni, jo enteili, kohta
myrskytuulet kaataa viljaa.
Uisteli kuikka lammella hiljaa.
Painoi päänsä sulkien sisään
alkoi sataa, tuli varpusia lisää.
Onko maailma niin jo levoton
ettei edes lintumme tiedä
missä turvapaikka ja rauha on?
Levollinen kuikka kuitenkin
alle siipiensä suojaan otti
pienet toverinsakin ja
uistelivat yhdessä merelle päin.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Jotenkin runot, joissa on luontoa mukana saavat minut aivan valtoihinsa. Kiitos lumoavasta lukuhetkestä : )