En tiedä oikein miksi kirjoitan tätä tänne. Apua tuskin tulen saamaan. Kait suurin hyöty itselleni on, että pääsen kirjoittamaan mieltäni ahdistavista asioista.
Kait tällä samalla otsikolla voidaan sitten jatkaa keskustelua "Aito rakkaus ja mistä sen löytää".
Olen jo vähän vanha nuori 22 vuotias, mutten tunne itseäni viellä aikuiseksi.
Minullakin, niin kuin meillä kaikilla kait on valtava kaipaus löytää se elämäntoveri. Minua ahdistaa olla yksin. Ystäviäkään ei suuremmin ole. Toisaalta en hirveästi edes kaipaa ystäviä, koska tykkään olla (tiettyyn pisteeseen saakka) omissa oloissani.
Ei minulla ole mitään itsetunto ongelmia. Tiedän, että minuunkin ihastutaan. Enkä ole varsinaisesti ujo, vaan melko avoin ihminen.
Ongelma on, että olen tietyllä tapaa nirso tyttöjen suhteen. En halua tyttöystävää joka on joskus harrastanut irtosuhteita. Pidän sellaista ihmistä huorana. Enkä halua tyttöä joka on seurustellut paljon, koska tiedän, että jos on monasti eronnut niin aina eroaminen on helpompaa. Tiedän, olen ahdasmielinen.
Olen yrittänyt muuttua "normaalimmaksi". Seurustelin tytön kanssa joka oli vastakohta sille mitä halusin, mutta hän uskotteli minulle haluavansa muuttua. Kakat hän mitään muuttunut, vaan kyllästyi minuun ja hommasi uuden tyypin ja sitten erottiin.
Häpeän itseäni kun menin häneen luottamaan. Olen aina halunnut vain yhtä suhdetta elämäni aikana (ok, näyttää vahvasti sille että se oli ainut suhde). Minua ahdistaa, kun kuulen juttuja mitä tämä entinen ystävättäreni on taas tehnyt ja kenen kanssa. Hän on nykyään täysin rappiolla. Miten olen saattanut seurustella sellaisen ihmisen kanssa. Voin ajoittain todella pahoin (niin oudolle kuin se kuulostaakin).
Juu tiedetään, että on olemassa minun kaltaisiani tyttöjä. Mutta huomautan, ettei heihin voi saada mitenkään kontaktia. Mitä hyötyä on tietää, että jossain maailmassa on olemassa vene, kun itse on jumissa autiolla saarella?
Tännekkin varmaan joku samalla lailla tunteva ihminen kommentoi, mutta keskustelun loppupäätelmäksi tulee joka tapauksessa, että ollaan kaikki yksin lopun ikää.
Olisihan se kivaa tutustua vaikka vaan kaverimielessäkin tällaisiin ihmisiin. Olisi joku jonka kanssa lähteä hitto vieköön vaikka shoppailemaan tai kuluttamaan kahvilan penkkiä.
Tunnen olevani yksin tässä irtosuhteiden, biletyksen ja pettämisen maailmassa. Yksinäisyys tekee minut hulluksi.
Pitäisi vissiin pakottaa itsensä harrastamaan irtosuhteita ja tapailemaan ennakkoluulottomammin tyttöjä. Ehkä sitä omatkin arvot sitten muuttuisi ja pystyisi olemaan onnellinen.
Jos joku jaksoi lukea tämän, niin tarjoan siintä jo kahvit.
Kait tällä samalla otsikolla voidaan sitten jatkaa keskustelua "Aito rakkaus ja mistä sen löytää".
Olen jo vähän vanha nuori 22 vuotias, mutten tunne itseäni viellä aikuiseksi.
Minullakin, niin kuin meillä kaikilla kait on valtava kaipaus löytää se elämäntoveri. Minua ahdistaa olla yksin. Ystäviäkään ei suuremmin ole. Toisaalta en hirveästi edes kaipaa ystäviä, koska tykkään olla (tiettyyn pisteeseen saakka) omissa oloissani.
Ei minulla ole mitään itsetunto ongelmia. Tiedän, että minuunkin ihastutaan. Enkä ole varsinaisesti ujo, vaan melko avoin ihminen.
Ongelma on, että olen tietyllä tapaa nirso tyttöjen suhteen. En halua tyttöystävää joka on joskus harrastanut irtosuhteita. Pidän sellaista ihmistä huorana. Enkä halua tyttöä joka on seurustellut paljon, koska tiedän, että jos on monasti eronnut niin aina eroaminen on helpompaa. Tiedän, olen ahdasmielinen.
Olen yrittänyt muuttua "normaalimmaksi". Seurustelin tytön kanssa joka oli vastakohta sille mitä halusin, mutta hän uskotteli minulle haluavansa muuttua. Kakat hän mitään muuttunut, vaan kyllästyi minuun ja hommasi uuden tyypin ja sitten erottiin.
Häpeän itseäni kun menin häneen luottamaan. Olen aina halunnut vain yhtä suhdetta elämäni aikana (ok, näyttää vahvasti sille että se oli ainut suhde). Minua ahdistaa, kun kuulen juttuja mitä tämä entinen ystävättäreni on taas tehnyt ja kenen kanssa. Hän on nykyään täysin rappiolla. Miten olen saattanut seurustella sellaisen ihmisen kanssa. Voin ajoittain todella pahoin (niin oudolle kuin se kuulostaakin).
Juu tiedetään, että on olemassa minun kaltaisiani tyttöjä. Mutta huomautan, ettei heihin voi saada mitenkään kontaktia. Mitä hyötyä on tietää, että jossain maailmassa on olemassa vene, kun itse on jumissa autiolla saarella?
Tännekkin varmaan joku samalla lailla tunteva ihminen kommentoi, mutta keskustelun loppupäätelmäksi tulee joka tapauksessa, että ollaan kaikki yksin lopun ikää.
Olisihan se kivaa tutustua vaikka vaan kaverimielessäkin tällaisiin ihmisiin. Olisi joku jonka kanssa lähteä hitto vieköön vaikka shoppailemaan tai kuluttamaan kahvilan penkkiä.
Tunnen olevani yksin tässä irtosuhteiden, biletyksen ja pettämisen maailmassa. Yksinäisyys tekee minut hulluksi.
Pitäisi vissiin pakottaa itsensä harrastamaan irtosuhteita ja tapailemaan ennakkoluulottomammin tyttöjä. Ehkä sitä omatkin arvot sitten muuttuisi ja pystyisi olemaan onnellinen.
Jos joku jaksoi lukea tämän, niin tarjoan siintä jo kahvit.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Moikka!
Viestissäsi oli pari kohtaa joita haluan kommentoida, joten tässä tulee: "Ongelma on, että olen tietyllä tapaa nirso tyttöjen suhteen. En halua tyttöystävää joka on joskus harrastanut irtosuhteita. Pidän sellaista ihmistä huorana." Et missään tapauksessa ole tyttöjen suhteen nirso tai ahdasmielinen; päin vastoin, vaikutat ajattelevan juuri samalla tavalla kuin minäkin, enkä itse ole pitänyt omaa ajattelutapaani koskaan mitenkään outona. Itselleni on ainakin ollut aina täysin selvää, että pysyn kaukana em. kaltaisista tytöistä. Tähän mainittakoon, että en siis ole koskaan seurustellut.
"Olen yrittänyt muuttua "normaalimmaksi". Seurustelin tytön kanssa joka oli vastakohta sille mitä halusin, mutta hän uskotteli minulle haluavansa muuttua." Siis mitä ihmettä! Ei sinun pidä missään nimessä yrittää väkisin muuttaa omaa ajattelutapaasi jota monet, minä mukaan lukien, arvostavat hyvin paljon. Tuollaiset muuttumispuheet voit unohtaa heti kättelyssä. Omien kokemuksieni mukaan ne ovat lähes aina täysin perättömiä. Vaikka minä en ole koskaan seurustellut uskallan väittää, että on parempi olla seurustelematta ja odottaa sitä oikeaa kuin olla huonossa seurustelusuhteessa.
"Juu tiedetään, että on olemassa minun kaltaisiani tyttöjä. Mutta huomautan, ettei heihin voi saada mitenkään kontaktia." Ja minä taas väitän, että et usko itsekään sanomaasi! Näin netin aikakaudella samalla tavalla ajattelevien ihmisten löytäminen on yllättävänkin helppoa ja samoin sitä kautta myös kontaktin ottaminen, yhteystietojen vaihto ja sitä rataa. Joo tiedän, että tarkoitat kontaktia naamakkain etkä vain pelkkää näppiksen naputtelua, mutta en itse pitäisi sitäkään mahdottomana, mikäli vain edes siedettävän välimatkan päässä asuva ihminen (tyttöystävä tai kaveri) löytyy.
"
Pitäisi vissiin pakottaa itsensä harrastamaan irtosuhteita ja tapailemaan ennakkoluulottomammin tyttöjä. Ehkä sitä omatkin arvot sitten muuttuisi ja pystyisi
olemaan onnellinen." Neuvoisin jättämään tekemättä. Tiedät itsekin, että tämä on vastaan omia perusperiaatteitasi - ja arvojasi enkä usko, että tietoisesti niitä rikkomalla tekisit itsestäsi onnellisen, päinvastoin!
"Jos joku jaksoi lukea tämän, niin tarjoan siintä jo kahvit." Kiitos! :)
"Näin netin aikakaudella samalla tavalla ajattelevien ihmisten löytäminen on yllättävänkin helppoa ja samoin sitä kautta myös kontaktin ottaminen, yhteystietojen vaihto ja sitä rataa."
Näin olen itsekkin luullut, mutta yllätys yllätys empäs olekkaan löytänyt semmoisia ihmisiä. Olen koitellut tuota Suomi24 treffi hommaakin, mutta sekään ei vaikuta hyvältä.
"Normaalimman" ihmisen löytäminen käy kyllä melko helposti.
Toisaalta huonossakin seurustelusuhteessa on joku joka kuuntelee ja on lähellä.
En vaan jaksaisi enää ruveta ketään jahtaamaan, kun netissäkin ihmisiin tutustuminen osaa olla väliillä semmoista lypsämistä. En haluaisi olla kenellekään vaivaksi.
Niin joo ja kahvit saa tulla hakee meiltä huomenna kello 12:31 :P
Moikka!
"En vaan jaksaisi enää ruveta ketään jahtaamaan, kun netissäkin ihmisiin tutustuminen osaa olla väliillä semmoista lypsämistä. En haluaisi olla kenellekään
vaivaksi." Itselläni on se linja, että en yritä "jahdata" ketään, vaan odotan, että törmään jossakin netin syövereissä oikeanlaiseen ihmiseen. Tähän asti olen onnistunut löytämään netistä vain kavereita ja heistäkin vain muutamaa voin nimittää oikeasti hyväksi tyypiksi. Monesti käy niin, että kun löydän oikean ihmisen ja alan keskustelemaan hänen kanssaan messengerin välityksellä keskustelu tyrehtyy, koska keskusteltavaa ei yksinkertaisesti ole. Tämä on todella sääli varsinkin siinä tapauksessa, jos henkilö on todella mukava ja luonteeltaan sellainen johon olisi halukas ottamaan lähemminkin kontaktia. Muutaman kanssa olen päässyt juttelemaan syvällisemmin, kun on löytynyt joku yhteinen harrastus tai muu tekijä, josta puheenaiheita on riittänyt. Ja mitä sanoit lypsämisestä, olet siinä täysin oikeassa. Joskus kun tuntuu, että asioita saa nettitutulta nyhtämällä nyhtää ja keskustelu tällöin menettää kaiken luontevuutensa.
Suomi24:n treffit-palvelua en ole käyttänyt, ja tuskin tulen koskaan käyttämäänkään. Sen sijaan olen joskus jättänyt ilmoituksen joillekin nuorille tarkoitetuille kirjeenvaihtopalstoille. Mainittavaa on, että näiden ilmoitusten pohjalta en muista koskaan saaneeni hyvää kaveria, vaan se on löytynyt lähes aina täysin sattumalta sellaisesta paikasta, josta en iki maailmassa olisi uskonut ystävää löytäväni.
Synkopoppi!
Missähän sitä pitäisi netissä ruveta pyörimään? En itse ole kovin innokas netissä pyörijä, vaan enempi tulee niitä tiettyjä sivuja käytyä tarkastelemassa.
Sillon jos tuntuu että on kiva tyyppi, mutta jutun aiheet alkaa pelottavasti hupenemaan, niin pitää tavata tämä henkilö livenä!
Sepäs se on itselläkin ongelma, että on hiton vaikea lähtä hitaasti netin kautta tutustumaan, kun muut kyllästyy viestittelyyn nopeasti. Siinnä pitäisi molempien puolien olla innokkaita (epätoivoisia) tutustumaan ja hyvin keskustelu kykyisiä. Kärsivällisyyttäkin kaivattaisi.
Hyvin hankalaa.
Tänne jo jotain vastasin, mutta häipyi vissiin bittiavaruuteen, niin kuin taitaa häipyä vissiin koko Suomi24 kohta, jos tämä jumittelu jotain meinaa.
Kysymykseni kuuluu mistäpäin nettiä alan koluamaan. Tässä on nyt parikymmentä vuotta odoteltu ja peukkuja pyöritelty, että toiminnan aika olis. Alkaa tiimalasissa oleen hiekat voiton puolella.
Katos nyt se alkuperäinen viestikin sieltä taas ilmestyi, jonka kirjoitin 16:12.
Miun piti lukea tekstisi ihan pariin otteeseen. Tuollaisia ihmisiä on siis vielä olemassa! Melkeempä menetin jo toivoni aitojen ihmisten suhteen.
Itsekkin toisaalta viihdyn yksin, mutta toisaalta taas tulen yksinäisyydessä hulluksi. Ihan ystävää tuskin omistan ainuttakaan, kavereita kylläkin. Jokseenkin nekin ovat olleet harventumaan päin vuosi vuodelta.
Ajattelutapani irtosuhteista yms. on kanssasi täysin samanlaista enkä ole itseäni koskaan pitäny ahdasmielisenä tai nirsona. Et siis ole sinäkään näistä kumpaakaan. Odotan, vaikka maailman ääriin, että se oikea osuu kohdalle, jos ei osu niin ei voi mitään. Irtosuhteiden maailmaan en halua liittyä. Ihmiset tekevät virheitä, se on selvä eikä siitä kannata tehdä itselleen sen suurempia numeroita. Pääasia on, että nyt tiedät millaista irtosuhde -harrastajan kanssa seurustelu on/voi olla (onkohan niitä poikkeuksia?) ja valitset ensikerralla kumppaniksesi sellaisen, joka tuntuu siltä oikealta ja joka rakastaa ja välittää aidosti.
"Mitä hyötyä on tietää, että jossain maailmassa on olemassa vene, kun itse on jumissa autiolla saarella?" Tää oli kyllä paras kuulemani vertauskuva siihen että mistä löytää sitten se kumppani, joka aidosti rakastaa ja välittää. Ja kyllä tuollaisiin ihmisiin mielellään kaverimielessäkin tutustuisi, mutta jos tuollaisen sitten joskus löytääkin niin miksi ei enemmänkin, kuin kaveripohjalla. Löytäminen vain tuntuu mahdottomalta.
"Tunnen olevani yksin tässä irtosuhteiden, biletyksen ja pettämisen maailmassa. Yksinäisyys tekee minut hulluksi." Aivan kuin olisin omaa kirjoitustani lukenut. Monetkohan kerrat olen miettinyt tätä samaa asiaa.
Ja ei, ei todellakaan kannata vain tyytyä huonompaan, kun voi saada parastakin! Tiedät hyvin itsekkin, ettei irtosuhteet ole sinunlaisesi ihmisen juttu. Itsekkin olen irtosuhteet kiertänyt kaukaa ja tulen aina kiertämäänkin, vaikka sen takia joutuisinkin elämään yksin. Aika näyttäköön.
Olet viellä nuori. Sinulla ei ole kiirettä. Muista, että tytöt löytävät onnensa poikia helpommin.
Älä missään tapauksessa odota liian kauan. Älä jää tuleen makaamaan. Etsit vaikka sitten netin kautta, josko sinulla kävisi parempi onni ja pakotat itsesi tapaamiseen.
Suurin osa meidän laillamme ajattelevista on nuorempia ihmisiä. Sanotaan, että tuommoiset 17 vuotiaat, jotka olisi viellä minun ikäryhmääni ovat jo harvinaisempia, koska he usein jo seurustelevat. Itse olen ollut passiivinen liian kauan.
"Pääasia on, että nyt tiedät millaista irtosuhde -harrastajan kanssa seurustelu on/voi olla (onkohan niitä poikkeuksia?)..."
Kyllä he itse väittävät voivansa tyytyä yhteen suhteeseen elämässä, jos vaan löytävät sen oikean. Monasti vaan tällaisten ihmisten käyttäytymismallit ovat hyvin saman tyyppiset ja he eivät itse tajua, että semmoista "oikeaa" joka jaksaisi pitää heidän kiinnostuksensa yllä ei ole välttämättä olemassakaan.
"...joka tuntuu siltä oikealta ja joka rakastaa ja välittää aidosti."
Kaipa ystävättärenikin välitti minusta alkuaikoina aidosti. Hänelle vain oma onnellisuus muodostui minun tunteitani tärkeämmäksi. Rakkaus kun vaatii myös uhrauksia.
En väitä, että minun tavallani ajattelevat ihmiset jos löytävät toisensa, niin he eivät kyllästy toisiinsa ja eroa missään tapauksessa. Kaikkia ihmisiä ei ole vain luotu yhteen ja virhearvioita sattuu. Väitän kuitenkin, että meidän kaltaiset "tylsät" ihmiset eroavat harvemmin. Toki myös saattavat nämä vapaamman ajattelutavan ihmiset löytää sen onnensa ja pysyä yhdessä lopun ikää, mutta se on varsinkin nuoremmalla iällä, kun on paljon ylimääräisiä kierroksia vaikeaa.
Toki näissä menevissä ihmisissä on erittäin mukavia yksilöitä, mutta tiedän etteivät he jaksaisi minua kauaa, niin kauan kuin olen tällainen ja minä puolestani en arvosta heitä.
Silti et saa, kuin yhdet kahvit vaikka pariin otteeseen luitkin. :D
Empä tässä ole kiirettä pitänytkään, mutta se nimenomaan taitaa kostautua vielä päivänä eräänä. Eipä onni oo pahemmin vielä potkinu, mut jos se vielä ehtis.
Sepä se. Ne, jotka nuorena ajattelee näin niin pysyyköhän ajattelutapa samassa vielä vanhempanakin. Ehkä olen vain vainoharhainen. Useemmiten ne kuitenki on näitä irtosuhteiden harrastajia, jotka luulevat itsestään liikoja. Kyllästyvät väitöksistään huolimatta kumppaniinsa.
Uhrauksia tosiaan, joillekkin ne vaan tuppaa olemaan ylitsepääsemättömiä ja koko homma tyssää sit siihen.
Tottakai se ero voi tulla millaiselle ihmiselle vaan, mut kyl varmasti kaltaisillemme harvemmin.
Hihi, no kiitos vain, vaikki kahvi kyl pahemmin maistu. Vaik hyvässä seurassa sitä varmast jois mitä vaan tajuumatta kuin pahaa se joku voi olla :D
Luulen että kyllä semmoisia täällä on mutta ei niitä löydä vain kotona istumalla niitähän voi olla baarissa ei kaikki siellä ole niitä irtosuhde naisia ja vaikka olisikin se voi rakastua niin ettei halua päästää irti. :)
Ei minua kiinnosta vaikkei se entinen irtosuhteita harrastanut haluaisikaan päästää irti ja vaikka olis kuinka mukava ja kaunis, niin silti en voisi koskaan kunnioittaa häntä. Pitäisin häntä aina halpana joka tapauksessa. Siinnä on se ongelma.
En halua pyöriä baareissa. Siellä on tylsää ja miten sieltä ja ne kunnolliset tytöt bongaa ja miten niitä ja lähestyt. Niitä on niin vähän. Mulla on sitäpaitsi vain harvoin kaveria jonka kanssa mennä baariin.
Periaatteessa vois ruveta vaikka absolutistiksi.
Mitenhän se vanhahko, mutta viisas sananlasku menikään? ... voi kun muistais, mutta eikös sitä kannata olla just siellä missä kukaan ei oleta sun olevas. Kukaan varmaan tajunnut mitä tarkoitan, mutta ei niin oleellista.
Pointti oli, että et hae ihmistä joka vain juo ja harrastaa yhden yön juttuja ja oletat että niitä on baari pullollaan ? Mutta kuinka löytää sit se todellinen ?
Ehkä just siks kannattaa lähtä sinne baariin. Löydät sieltä taatusti seuraa ku se on täynnä seuraa hakevia ihmisiä ja jotkut heistä etsivät seuraa ihan tosi tarkoituksella.
No juttlet ja tapaat ihmisiä. Silloin kuin sitä vähiten odotat varmasti tapaat jonkun mukavan tytön / pojan jonka kanssa tuut juttuun. Sit jos alkaa epäilyttää, että välittääköhän se susta vai siitä mitä sä kannat mukanas ? niin klisee mut paras mahollinen keino on pyytää häntä jatkamaan loppuilta vedellä. Jos hän näin tekee niin on varmasti susta kiinnostunut aidosti.
Ihan vain omakohtaset kokemukset tässä tuli ilmi. Itse en harrasta irtosuhteita ja uutenavuotena päätin sit vaan mennä viettää iltaa. No kaverit pyysivät mut "kotibileisiin" ja ku halusin vaan päästä edes hetkeks pois murheistani niin ajattelin sit, että tuleepahan sit kokeiltua.
Siellä sit tapasin yhen tytön. Se selvästi halus olla mun kanssa, mutta yhen illan jutut olivat kyllä viimeisintä mitä mä sillä hetkellä kaipasin. Sille mä sit sanoinkin, että jos on oikeesti musta kiinnostunut niin jatkaa loppuillan vedellä.
Kaverit siinä yrittivät varoitella, että tyttö on seurustellut ennenkin eikä vain yhden ihmisen kanssa, mutta mä ajattelin antaa hänelle mahdollisuuden.
Näinhän siinä kävi ja mä pääsin tutustumaan todelliseen minäänsä :) Kävi ilmi, että molemmat ollaan koettu kovia viimeiakoina ja kumpikaan ei enään jaksais kärsiä eron tuottamista tuskista. Oon niin onnellinen ku tuli kokeiltua jotain mitä en normaalisti kokeilis ja löydettiin toisemme.
Sitä vaan tapahtuu asioita just silloin kuin niitä vähiten odottaa.
Tsemppiä ny teille kaikille!
En mä väitä, että baarit olis pullollaan ihmisiä jotka vain juo ja harrastaa yhden yön juttuja. Totta hitossa siellä käy monen laisia ihmisiä. MINÄ EN HALUA MENNÄ BAARIIN!!! En mä useinkaan pääse juttelemaan ihmisten kanssa. Mun elämä on työ ja sitten nämä neljä seinää ympärillä. Siintä on hemmetin vaikee ruveta enää tässä iässä muuttamaan tilannetta.
Onhan niitä ihmisiä, jotka jostakin syystä kokeilevat yhden yön juttuja, jos heillä menee esim huonosti yms. En kuiteskaan tykkää semmosista. En arvosta heitä ja he ahdistavat minua.
Haluaisin vain tavata sellaisen kunnollisen tytön, joka olis tylsä ja rehellinen, ei kävisi baareissa yms. Olisko semmosen löytäminen nyt mahdoton tehtävä? Haluisin väliillä kokeilla sellaista, josko ei tulisi eroa tällä kertaa.
Mua vaan ahdistaa olla päivästä toiseen yksin. Kohta menen taas töihin ja sitten se elämä on pelkkää työntekoa ja nukkumista. Olisko liikaa vaadittu, että ei tarvis nukkua yksin joka yötä tässä pirun taipaleessa, jota myöskin elämäksi kutsutaan? Olisko liikaa vaadittu, että olis joku jonka kanssa vois puhua kaikista maailman asioista? Olisko liikaa vaadittu, että löytäisin jonkun johon voisin luottaa?
Jos joku jonkun jossain tuntee, joka tuntee samalla lailla niin ilmottakoot. Tulen ja pistän Toyotan takakonttiin ja vien etelään emännäksi.
Tää on hullu maailma. Jaa hörpimpäs tässä nyt sitten teet yksikseni ja kohta yritän taas nukkua.
Kumpa tietäisin mistä sitä Graalin maljaa etsisin.
Ei ainakaan tällä palstalla itkeminen auta. Voin sen kertoa, sillä yli 5 vuotta olen samaa täällä parkunut eli älä tee sitä virhettä. Olet jo nyt niin "vanha", että jos sen teet niin yhtäkkiä oletkin jo kolmekymppinen eikä mikään ole edennyt minnekään. Itse olen jo kyllästynyt tilanteeseeni enkä siksi aio täällä olla silloin kuin olen ikäisesi.
Sanot, ettet pääse ihmisten kanssa juttelemaan ja samalla annat ymmärtää neljällä seinällä olevan elämässäsi suuri osa. Sittenhän voit korjata tilannetta ja korvata ne 4 seinää vaikka jonkinlaislla ulkoilulla. Käy erilaisissa paikoissa eikä sinun ole missään pakko juoda alkoholia. Siellä voit sitten jutella ihmisille..
Juu, mene tuonne metsään kävelemään ja kas siellä vastaan kävelee tyttönen ja selvispäin menen siltä kysäsemään, että kuis kulkee...
Itse olen kuuleppas viimiset 5 vuotta kokeillut tuota eri paikoissa yksin pyörimistä ja kyllästynyt siihen. Nyt ajattelin kokeilla tällä palstalla itkemistä.
Ei löydy, ei löydy, ei tältä palstalta löydy tiedetään se jo tässä parin päivän ajalta.
Joo ja hitto vieköön ei kannata alkaa olemaan täällä jos on 22v. Vaan eipä tämä tästä parane vaikka lopettaisin tänne tulemisenkin.
En mä tänne mitään kirjottanu siks että luulisin, että joku vois mua auttaa jollakin tapaa ja sanoo yhtäkkiä jonkun hemmetin hyvän neuvon jota en ole koskaan tiennytkään ja se olis naps helppo toteuttaa.
Se nyt vaan helpottaa edes vähän, kun kirjottaa jotakin, tai en mä tiedä helpottaako se. Ainakin on jotakin tekemistä, kun kirjottaa.
Jep. Kyllä sä saat tänne kirjoitella ja ymmärrän sua hyvin, että vaikkä tänne kirjoitteleekin niin ei välttämättä mitään neuvoja etsiskelekkään. Kyllä se aina jollain asteella helpottaa ja nimen omaan :) eipä tämä mitään maksakkaan, että onpahan jotain tekemistä.
musta olisi ihanaa rakastua ja välillä Yllättää kaikki ja sitten ennen kaikkea tulla puskasta ja sitten vileä 0-2 asemasta 3-6teen ja sitten ennen kaikkea mennä avioon sitten vielä tyylillä ja sitten joskus kun monet ex-koulukaverien äidit näkisivät miehen niin ne ällistelisvät ja sitten olisi upeaa olla mr tyyli ja huoliteltu ja ennen kaikkea olisi upeaa rakastua ja ihastua ensin ja sitten monien vuosien seurustelun jälkeen avioitua kaikessa rauhassa ja salaa..ja sitten ennen kaikkea olisi upeaa kokea paljon ja nähdä paljon ja Iskeä epäilijöille Luu kurkkuun ja saada lempinimi Kummisetä < erään sorttinen don jota monet kunnioittaisivat