Olemme toisten insinöörien kanssa pohtineet, että olemmen muuten tämän kansan ehdotonta eliittiä! Ilman meitä ei yhteiskunta pyöri. Mehän suunnittelemme kaikki laitteet ja koneet mitä tekin lukijat käytätte.
Vertaisin meitä lähes lääkäreihin! Miksi meillä ei ole palkka sitten sitä luokkaa. Onhan meillä rutkasti parempi kuin duunareilla ja muilla korkeastikoulutetuilla, mutta vois olla lähelle kirurgin hommia...
Vertaisin meitä lähes lääkäreihin! Miksi meillä ei ole palkka sitten sitä luokkaa. Onhan meillä rutkasti parempi kuin duunareilla ja muilla korkeastikoulutetuilla, mutta vois olla lähelle kirurgin hommia...
Vastaukset 12
Vanhimmat
KUNNOSSAPITO ON TEKNIIKAN TERVEYDENHOITOA
Kunnossapidon ja terveydenhoidon välillä on selvä analogia. Vertailussa on kuitenkin otettava huomioon seuraavat peruserot:
* Sisäänrakennettu diagnostiikka ja virhetilojen korjaussystematiikka ovat ihmisessä monta kertaluokkaa kehittyneempiä kuin kunnossapidon piiriin kuuluvissa ihmisen tekemissä laitteissa ja rakennelmissa.
* Kunnossapidon alueella kunnossapidettävät laitteet ovat taas rakenteiltaan monta kertaluokkaa yksinkertaisempia kuin ihmisen elimet ja elintoiminnot.
Erilaisten laitteiden ja rakennelmien kehityksen tutkimuksessa voimakas panostus suuntautuu ihmisen "kunnossapitotoimenpiteissä" luontaisesti toteutuvien mallien jäljittelyyn:
* vikadiagnostiikka
* vikasietoisuus
* älykkäät materiaalit
* tekoäly, kokemuksista tapahtuva automaattinen oppiminen.
Ihmisen ja koneen elinkaarissa on löydettävissä samankaltaisuuksia
TERVEYDENHOITO IHMISEN ELINKAARI KONEEN ELINKAARI KUNNOSSAPITO
Ihmiskehon tunteminen Syntymä Käyttöön otto Teknologian tunteminen
Tautien tunteminen
Henkilökohtaisten terveystietojen kortistointi Pitkäikäisyys Kestävyys Vikaantumismuotojen tunteminen
Konetiedon kerääminen
Terveet elämäntavat
Sairauksien tutkiminen
Hoitojen tunteminen
Leikkaukset Hyvä terveys Luotettavuus Oikea käyttö
Huolto, tarkastukset
Korjausmenetelmien tunteminen
Modifikaatio
Kuva 1.2. Ihmisen ja koneen elinkaarianalogia.
Ihmisen terveydenhuollossa ja koneiden kunnossapidossa on paljon rinnasteisia menetelmiä: röntgentutkimus, ultraäänitarkastukset jne. On kuitenkin syytä huomata, että tässä haettu analogia on puhtaasti toiminnallinen – merkitykseltään ei ihmistä ja konetta voida verrata keskenään.
Kyllä tämänpäivän insinööreillä olisi vielä paljon opittavaa:ei osata laskea oikaistuja pituuksia,ja kysellään tyhmiä:mitäs tällä koneella voidaan tehdä(särmäyspuristin)vai pitäisi vielä maksaa enemmän,ja sitten vielä käydään kysymässä heti neuvoa vanhemmilta särmääjiltä, kun ei kokemusta ole kuin lukemisesta.
No kyllähän monet insinöörit ovat juuri entisiä koneistaijia, hitsaajia jnee ns. duunareita. Taitaa olla, että ne fiksuimmat ja älykkäimmät siirtyvät paremmille apajille tienaamaan.
itse käyn toista vuotta kirjekurssia ja jollakin tunnilla muistaakseni mainittiin oikaistusta pituudesta, mutta ei tullut nyt mieleen muuta kuin että liittyykö se siihen, että taivutuksessa neutraali akseli siirtyy ja jotain en tiedä (kertokaa?). Särmäyspuristimesta on tullut luettua jotain yleistä, mutta en tiedä onko siinä mitään järkeä että menee kokeilemaan särmäyspuristinta jos ei ole ikinä käyttänyt sitä
inssin opinnot? Siis oikean DI:n eikä minkään kirjekurssiopiston käyneen.
Riippuu ihan omasta tahdista...
Aikoinaan, kun opintoviikot olivat vielä käytössä, niin tutkinnon laajuus oli minimissään 180 opintoviikkoa. Perusahkeralla 40 opintoviikon vuositahdilla olisi mennyt siis 4,5 vuotta, josta viimeiset puoli vuotta olisi ollut diplomityön (20 ov) väsäystä (aika usein palkallista).
Edellyttää, että tosiaan opiskelee eikä tee mitään muuta edes kesällä. Mutta bilettäminen ja kaikenlainen säätäminen kuuluu olleellisesti teekkarielämään, joten pinkoinssit eivät ole oikeita inssejä.
noita dippaopistoja on? Voisin testailla vanhoilla päivilläni sisäänpääsyä, nyt ei enää kiinnosta biletys, joten tahti voisi olla tiukka.
-Tampere
-Otanniemi
-Lappeenranta
onko muita?
Teen sulautettua softaa ja nykyäänhän lähes laitteessa kuin laitteessa on jonkinlaista softaa ohjaamassa toimintaa.
Joten samanlaista vertauskuvaa käyttäen annan elämän laitteelle. Eli olenko Jumala? Mitä minä vaadin palkaksi?
Hyvä Kalle, jos sinun ja tovereidesi itsetunto on niin huono, että sitä pitää täällä koittaa pönkittää, niin kehoittaisin hankkimaan oikean elämän ja elämänkokemusta. Ehkä tilanne vuosien varrella sitten paranee, toivottavasti, pärjäilkää. Terv. Onnekas
"Kyllä tämänpäivän insinööreillä olisi vielä paljon opittavaa:ei osata laskea oikaistuja pituuksia,ja kysellään tyhmiä:mitäs tällä koneella voidaan tehdä(särmäyspuristin)vai pitäisi vielä maksaa enemmän,ja sitten vielä käydään kysymässä heti neuvoa vanhemmilta särmääjiltä, kun ei kokemusta ole kuin lukemisesta."
"itse käyn toista vuotta kirjekurssia ja jollakin tunnilla muistaakseni mainittiin oikaistusta pituudesta, mutta ei tullut nyt mieleen muuta kuin että liittyykö se siihen, että taivutuksessa neutraali akseli siirtyy ja jotain en tiedä (kertokaa?). Särmäyspuristimesta on tullut luettua jotain yleistä, mutta en tiedä onko siinä mitään järkeä että menee kokeilemaan särmäyspuristinta jos ei ole ikinä käyttänyt sitä"
Harva se päivä tulee tehtyä työpiirustuksia "pelti"osista, paksuuksia aina 0,7-10mm. Kun lähdetään liikkeelle levyosan valmistuksessa, tulee ensin olla mitat taivuttamattomasta levystä, joka tavalla tai toisella leikataan mittoihinsa. Tämä "flat sheet" sitten taivutellaan halutunlaiseksi, mm. vaikka tuolla pokkakoneella. Valmistajia ovat kotimaisista mm. Finn-Power ja Aliko, ulkomailta mm. turkkilainen Baykal. Samoilta saa myös pistin-tyyny menetelmällä leikkaavia levytyökeskuksia.
Oikaistun pituuden laskemiseksi on olemassa standardin mukaiset ohjeet ja taulukot. Nykyiset 3D cad-ohjelmat mm. SolidWorks, CATIA, Vertex G4, PRO/E jne. muuttavat levityskuvannoissa nämä mitat itse oikeiksi, riippuen siitä, venyykö vai tyssääntyykö taivutuskohta. Tämä riippuu mm. taivutuskulmasta, säteestä ja ainepaksuudesta sekä ominaisuuksista (kimmomoduuli ja poissonin vakio).
En ole eläissäni käyttänyt pokkainta, mutta käynyt kylläkin ottamassa selvää mitä sillä voi tehdä ja mitä ei.
Tuota asiaa on lähinnä A.Pereen koneenpiirustuksen kirjassa, jossa sitä periaatteessa käsiteltäisiin inssikoulutuksessa. Levytyö on oma alansa, joka kylläkin tunnutaan sivuavan tehokkaasti kouluissa, vaikka se on eräs parhaista ja kustannustehokkaimmista tavoista valmistaa erilaisia rakenteita.
http://www.foorumi.info/Metallialanfoorumi