skrua ku rupkua, o lepis

vai pitäisikö sanoa kaikki runollinen ymmärtäminen perustuu niin kuin ymmärtäminen yleensäkin pohjimmiltaan muutamiin yhteisesti hyväksyttyihin pelisääntöihin jotka ovat sidoksissa tiedostamisen mekanismeihin, ihmisen tapaan ymmärtää. Emme voi välittää kokemusta suoraan toisen aivoihin, tarvitsemme välinettä, sanat ovat tuo väline. Tunnen keväisen tuulen ihollani mutta en voi ottaa aistimusta kehoni reseptoreista, siirtää sitä toiseen. Joudun käyttämään kieltä aistimukseni kuvailemisessa ja jos toinen on kokenut samankaltaisen aistimuksen, tuulen ihollaan, on meillä jotain yhteistä joka helpottaa välineen käyttöä: asia ymmärretään muutamalla yksinkertaisella sanalla.

Jotta voisimme käyttää kieltä välineenä aistimusten välittämisessä, tarvitaan sanoja.

Kieli välineenä ei ole vain yksittäisiä sanoja joita suusta päästetään.
Sanojen merkityssisältö syntyy yhteisesti sovittujen sääntöjen ja kieliopin mukaan - kuinka asioita kuuluu kuvailla.

Mutta... koska kieli ja ymmärrys ovat sidotut toisiinsa ja kulttuurilliseen kontekstiin missä ihminen elää, sen normistoon, tarvitaan myöskin lisätietoja? Tai vaihtoehtoisesti vietävän hyvää intuitiota, empatiaa ja herkkää samaistumiskykyä. "Oveni on auki, tule" saattaa olla vähän erilainen pohjanmaalla, savossa ja satakunnassa. Ainakin se on erilainen Suomessa ja jossain Ambomaalla. Käytettyihin sanoihin liittyy siis maantieteellisiä ( = kulttuurillisia ) tulkintaeroja.

Millä tavalla papualainen lukee runon:

Saanko tervehtiä vaimoasi?
Tervehdin kädestä pitäen, te onnelliset
Tahdon ojentaa hänelle kukkasen:
Riemuitkaa onnesta te, jotka sen omistatte!

Papualla käteen tarttuminen on sama kuin työntäisin käteni naapurin vaimon hameen alle. Se on intiimi loukkaus tai ainakin osoitus halustani harrastaa seksiä hänen kanssaan, suora seksuaalinen ilmaus.

Kyseinen runo on papualaisesta pöyristyttävä, se on karkeaa pornografiaa ja ilmaisee tekijän halua heittäytyä kolmanneksi pyöräksi avioparin seksielämään.
Jotta papualainen voisi ymmärtää runon oikein hänen täytyy olla perillä minun kulttuuristani, siis kirjoittajan kulttuurista.

Oma lukunsa sitten on jos kulttuurin lisäksi itse kielikin on tuntematon ja ei ole kääntäjää.
Koko homma on siansaksaa.

Saanko tervehtiä vaimoasi?
Tervehdin kädestä pitäen, te onnelliset
Tahdon ojentaa hänelle kukkasen:
Riemuitkaa onnesta te, jotka sen omistatte!

=

konaas tiä hev terva imo ias?
inde hert väkde stä täpi ne, jne.

Kun kieli on tuntematon, on tulkinta muodostettava käytetyistä äänenpainoista, ja puhujan ilmeistä. Kyllä, joskus äänenpainot ja ilmeet on ymmärtämisen kannalta kielioppia tärkeämpiäkin! Mutta netissä kun et näe toisen kasvoja, et kuule äänenpainoa ja -sävyjä, vietävä sentään. Nyt "ole hyvä" voi tarkoittaa lähes mitä tahansa maan ja taivaan välillä: painu h-vettiin! tai: palvon sinua, armaani. Esim:

VAIHTOEHTO A

Tuhat päivää minua kiusasit
pommitit viesteillä
vannoit ikuista rakkautta
ja maanittelit,
pyysit tulemaan luoksesi

No niin, tässä minä nyt sitten tulen

Hermot riekaleina,
täynnä katkeruutta ja
väsyneenä alituiseen vaatimusten tulvaan
tekstiviesteihin ja soittoihisi,
niin, tässä

Minä tulen keuhkot vinkuen
ja silmissäni kätketty viekas katse,
ah rakkaani, minä tulen:
Ole hyvä

VAIHTOEHTO B

Kuinka paljon olenkaan sinua kaivannut,
tuhat päivää sydämeni riutui
ikävästä,
minä halusin, halusin tulla
mutta en uskaltanut

Lähetit viestejä
meren takaa, vannoit rakkauttasi
Yöllä kun pilvet purjehtivat taivaalla
kuunvalossa haaveillen
painoin kirjeitä poskeani vasten

Viimein uskalsin

Olen purjehtinut yli
epäluulon aallokon, yli pelkojeni karikon
minä saavuin
Nyt silmiesi edessä
viimeinenkin epäilykseni haihtuu,
ja rakastavan katseen kirkkaudessa
tässä olen - kultaseni

Kiitos kun jaksoit odottaa:
Ole hyvä

Huomaamme siis että "ole hyvä" saa merkityksensä edeltävien lauseiden mukaan. Kyse on lauseyhteydestä, kontekstista. Kuitenkin "ole hyvä" itsessään on kummassakin tapauksessa aivan sama.
Yhteys ratkaisee?

Jos ehkä yksittäisillä sanoilla onkin tietty, helposti ymmärrettävissä oleva merkitys, niin kyky nähdä ja käsitellä yhteyksiä on jo yksilöllinen ja - siitä johtuen - jokainen kokee tekstin melko lailla omalla tavallaan. Mikä toisesta voi tuntua rehelliseltä ja vilpittömältä rakkaudentunnustukselta on toisen silmissä salakavalaa, imelää petollisuutta...

Ihmisen oma henkilöhistoria, ensinnäkin kokemukset mutta niihin liittyen myös tilanteet missä henkilö on tottunut määrättyjä sanoja kuulemaan, millaisiin muistoihin teksti assosioituu - sekä yksinkertaisesti mikä tunnetila hänellä sattuu olemaan päällä lukiessaan, kaikki nämä vaikuttavat tulkintaan.

Yksinkertaisessakin runossa

Meni leppäkerttu yli tien
sitä katselin
Katsellessa haikeana
sua mä muistelin

on aina kyse tulkinnasta; yksilöllinen tulkinta tulee mukaan koska lukija on yksilö. Tuhat henkilöä lukee yhden ja saman runon, vaikka se on sama se on tuhat runoa: jokaiselle suodattuu omien muistojen ja kokemusten läpi oma versio.

Jos ajatellaan tätä palstaa...

Meni leppäkerttu yli tien
sitä katselin
Katsellessa haikeana
sua mä muistelin

ei ole lainkaan sama Padmen, Vakavan, CC:n, Liun, Scaran tai Yölinnun kirjoittamana kuin äitiparran? Riippuen lukijan edellämainittuihin tekijöihin liittämistä mielikuvista ja tuntemuksista. Ennakkokäsitys on syntynyt aiemmista runoista ja lukijan tavasta käsitellä niitä sekä palstakeskusteluista, ehkä myös profiilitiedoista jne.

No niin, nyt mennäänkin tähän runoon... skrua ku rupkua, o lepis... Kun käytetty kieli on mahdoton ymmärtää ja säännöt puuttuvat tai eivät päde ja äänenpainoa ei voi kuulla eikä ilmeitäkään nähdä, on kaikki puhtaasti tulkinnan varassa. :)

Jospa ajateltaisiin, että kyseessä on - ihan oikeasti - tuntemattomalla kielellä kirjoitettu runo. Millaisia mielikuvia liikkuu lukijan päässä, millaisia ajatuksia tai aavistuksia runon sisällöstä?

KÄÄNNÄ runo... Please... Ymmärrettävälle kielelle.
Annan vain yhden vihjeen sisällöstä: kyseessä on rakkausruno.

Tietysti se on rakkausruno!
Muutenhan se olisi täytynyt laittaa toisella palstalle.
Ihan totta, on se rakkausruno.

Ja minun mielestäni se toimii kyllä noinkin, ilman mitään käännöksiä.

Mutta, tee vapaamuotoinen käännös... Perustuen alkukielisen runon rytmiikkaan... tavujen synnyttämiin tunnelmiin... tai muuten vain, anna käännettävälle runolle ja sen sanoille uusi, oma merkityssisältö!

Kuinka monenlaisia tulkintoja saatte aikaan alkutekstistä? Väärää tulkintaa ei ole, koska ei ole väärää tulkitsijaa.
Tulkinta vapaa!

:)

-parta

äitiparta kirjoitti:

vai pitäisikö sanoa kaikki runollinen ymmärtäminen perustuu niin kuin ymmärtäminen yleensäkin pohjimmiltaan muutamiin yhteisesti hyväksyttyihin pelisääntöihin jotka ovat sidoksissa tiedostamisen mekanismeihin, ihmisen tapaan ymmärtää. Emme voi välittää kokemusta suoraan toisen aivoihin, tarvitsemme välinettä, sanat ovat tuo väline. Tunnen keväisen tuulen ihollani mutta en voi ottaa aistimusta kehoni reseptoreista, siirtää sitä toiseen. Joudun käyttämään kieltä aistimukseni kuvailemisessa ja jos toinen on kokenut samankaltaisen aistimuksen, tuulen ihollaan, on meillä jotain yhteistä joka helpottaa välineen käyttöä: asia ymmärretään muutamalla yksinkertaisella sanalla.

Jotta voisimme käyttää kieltä välineenä aistimusten välittämisessä, tarvitaan sanoja.

Kieli välineenä ei ole vain yksittäisiä sanoja joita suusta päästetään.
Sanojen merkityssisältö syntyy yhteisesti sovittujen sääntöjen ja kieliopin mukaan - kuinka asioita kuuluu kuvailla.

Mutta... koska kieli ja ymmärrys ovat sidotut toisiinsa ja kulttuurilliseen kontekstiin missä ihminen elää, sen normistoon, tarvitaan myöskin lisätietoja? Tai vaihtoehtoisesti vietävän hyvää intuitiota, empatiaa ja herkkää samaistumiskykyä. "Oveni on auki, tule" saattaa olla vähän erilainen pohjanmaalla, savossa ja satakunnassa. Ainakin se on erilainen Suomessa ja jossain Ambomaalla. Käytettyihin sanoihin liittyy siis maantieteellisiä ( = kulttuurillisia ) tulkintaeroja.

Millä tavalla papualainen lukee runon:

Saanko tervehtiä vaimoasi?
Tervehdin kädestä pitäen, te onnelliset
Tahdon ojentaa hänelle kukkasen:
Riemuitkaa onnesta te, jotka sen omistatte!

Papualla käteen tarttuminen on sama kuin työntäisin käteni naapurin vaimon hameen alle. Se on intiimi loukkaus tai ainakin osoitus halustani harrastaa seksiä hänen kanssaan, suora seksuaalinen ilmaus.

Kyseinen runo on papualaisesta pöyristyttävä, se on karkeaa pornografiaa ja ilmaisee tekijän halua heittäytyä kolmanneksi pyöräksi avioparin seksielämään.
Jotta papualainen voisi ymmärtää runon oikein hänen täytyy olla perillä minun kulttuuristani, siis kirjoittajan kulttuurista.

Oma lukunsa sitten on jos kulttuurin lisäksi itse kielikin on tuntematon ja ei ole kääntäjää.
Koko homma on siansaksaa.

Saanko tervehtiä vaimoasi?
Tervehdin kädestä pitäen, te onnelliset
Tahdon ojentaa hänelle kukkasen:
Riemuitkaa onnesta te, jotka sen omistatte!

=

konaas tiä hev terva imo ias?
inde hert väkde stä täpi ne, jne.

Kun kieli on tuntematon, on tulkinta muodostettava käytetyistä äänenpainoista, ja puhujan ilmeistä. Kyllä, joskus äänenpainot ja ilmeet on ymmärtämisen kannalta kielioppia tärkeämpiäkin! Mutta netissä kun et näe toisen kasvoja, et kuule äänenpainoa ja -sävyjä, vietävä sentään. Nyt "ole hyvä" voi tarkoittaa lähes mitä tahansa maan ja taivaan välillä: painu h-vettiin! tai: palvon sinua, armaani. Esim:

VAIHTOEHTO A

Tuhat päivää minua kiusasit
pommitit viesteillä
vannoit ikuista rakkautta
ja maanittelit,
pyysit tulemaan luoksesi

No niin, tässä minä nyt sitten tulen

Hermot riekaleina,
täynnä katkeruutta ja
väsyneenä alituiseen vaatimusten tulvaan
tekstiviesteihin ja soittoihisi,
niin, tässä

Minä tulen keuhkot vinkuen
ja silmissäni kätketty viekas katse,
ah rakkaani, minä tulen:
Ole hyvä

VAIHTOEHTO B

Kuinka paljon olenkaan sinua kaivannut,
tuhat päivää sydämeni riutui
ikävästä,
minä halusin, halusin tulla
mutta en uskaltanut

Lähetit viestejä
meren takaa, vannoit rakkauttasi
Yöllä kun pilvet purjehtivat taivaalla
kuunvalossa haaveillen
painoin kirjeitä poskeani vasten

Viimein uskalsin

Olen purjehtinut yli
epäluulon aallokon, yli pelkojeni karikon
minä saavuin
Nyt silmiesi edessä
viimeinenkin epäilykseni haihtuu,
ja rakastavan katseen kirkkaudessa
tässä olen - kultaseni

Kiitos kun jaksoit odottaa:
Ole hyvä

Huomaamme siis että "ole hyvä" saa merkityksensä edeltävien lauseiden mukaan. Kyse on lauseyhteydestä, kontekstista. Kuitenkin "ole hyvä" itsessään on kummassakin tapauksessa aivan sama.
Yhteys ratkaisee?

Jos ehkä yksittäisillä sanoilla onkin tietty, helposti ymmärrettävissä oleva merkitys, niin kyky nähdä ja käsitellä yhteyksiä on jo yksilöllinen ja - siitä johtuen - jokainen kokee tekstin melko lailla omalla tavallaan. Mikä toisesta voi tuntua rehelliseltä ja vilpittömältä rakkaudentunnustukselta on toisen silmissä salakavalaa, imelää petollisuutta...

Ihmisen oma henkilöhistoria, ensinnäkin kokemukset mutta niihin liittyen myös tilanteet missä henkilö on tottunut määrättyjä sanoja kuulemaan, millaisiin muistoihin teksti assosioituu - sekä yksinkertaisesti mikä tunnetila hänellä sattuu olemaan päällä lukiessaan, kaikki nämä vaikuttavat tulkintaan.

Yksinkertaisessakin runossa

Meni leppäkerttu yli tien
sitä katselin
Katsellessa haikeana
sua mä muistelin

on aina kyse tulkinnasta; yksilöllinen tulkinta tulee mukaan koska lukija on yksilö. Tuhat henkilöä lukee yhden ja saman runon, vaikka se on sama se on tuhat runoa: jokaiselle suodattuu omien muistojen ja kokemusten läpi oma versio.

Jos ajatellaan tätä palstaa...

Meni leppäkerttu yli tien
sitä katselin
Katsellessa haikeana
sua mä muistelin

ei ole lainkaan sama Padmen, Vakavan, CC:n, Liun, Scaran tai Yölinnun kirjoittamana kuin äitiparran? Riippuen lukijan edellämainittuihin tekijöihin liittämistä mielikuvista ja tuntemuksista. Ennakkokäsitys on syntynyt aiemmista runoista ja lukijan tavasta käsitellä niitä sekä palstakeskusteluista, ehkä myös profiilitiedoista jne.

No niin, nyt mennäänkin tähän runoon... skrua ku rupkua, o lepis... Kun käytetty kieli on mahdoton ymmärtää ja säännöt puuttuvat tai eivät päde ja äänenpainoa ei voi kuulla eikä ilmeitäkään nähdä, on kaikki puhtaasti tulkinnan varassa. :)

Jospa ajateltaisiin, että kyseessä on - ihan oikeasti - tuntemattomalla kielellä kirjoitettu runo. Millaisia mielikuvia liikkuu lukijan päässä, millaisia ajatuksia tai aavistuksia runon sisällöstä?

KÄÄNNÄ runo... Please... Ymmärrettävälle kielelle.
Annan vain yhden vihjeen sisällöstä: kyseessä on rakkausruno.

Tietysti se on rakkausruno!
Muutenhan se olisi täytynyt laittaa toisella palstalle.
Ihan totta, on se rakkausruno.

Ja minun mielestäni se toimii kyllä noinkin, ilman mitään käännöksiä.

Mutta, tee vapaamuotoinen käännös... Perustuen alkukielisen runon rytmiikkaan... tavujen synnyttämiin tunnelmiin... tai muuten vain, anna käännettävälle runolle ja sen sanoille uusi, oma merkityssisältö!

Kuinka monenlaisia tulkintoja saatte aikaan alkutekstistä? Väärää tulkintaa ei ole, koska ei ole väärää tulkitsijaa.
Tulkinta vapaa!

:)

-parta

kuulettehan, oi sudenkorennot


herkeäisitte jo ajattelemasta! rakas rakastaako...
turhuuteenko joutaisivat nuo päivien kimallukset
eletyt yöt...
jatkukoon kaikki

ikuisuuteen...
auringonnousuun!

hopeisen kuun hohteen
kylmettämät
ruttuiset siipenne:
sudenkorennot

lentoon, ylös taivaan sineen – ja yhä korkeammalleko?

ja vain yksi,
yksi muisto muistojen joukkoon
pi... pie... pieni lilliputtimainen

minimuistelma

jäisi sydämeenne? rakkaat
herkeäisitte jo ajattelemasta, rakastaako!


¤
Tässä siis minun viritelmäni, johon meni n. 10 minuuttia ja välillä jo harmitti, että heti runosi luettuani tuli mieleeni
sudenkorennot,
mutta kun yritin muuttaa sitten toisenlaiseksi, niin eipä se ollutkaan helppoa, joten pidin alkuperäisen vireen ja tunnelman.

Oliko tämä joku
pyskologinen testi ?
Auh... pelottaa!!!
.. no ei vaineskaan,
hauskaa oli rustata tätä omaa runoani!

Kirjoittamisiin!

pahalta...
Mitäs tulikaan tehtyä?
Ehkä sanoilla ei pitäs leikkiä alkuunkaan...

Onneksi
t o d e l l i s u u s
on, mikä on, tulkintoihin
katsomatta.

Ja tuota... se on? Yes!
RAKKAUTTA.

Hyvää yötä ja Shalom. :)

P.S.

Oliko tämä versiosi aloitusrunosta? Ok. Lisää tulkintoja...

Parta menee nyt kyllä tutimaan. Z z z