No minäpä neuvon: Ajatelkaapa maailmaa ilman rakkautta, tuota järjen vievää vihollista, jonka kanssa eläminen saattaa pahimmassa tapauksessa satuttaa sinut yhtä sekopäiseksi kuin minä. Kukapa kaipaa sellaista tunnetta, että välittää josta kusta niin paljon että voisi suorastaan uhrautua hänen puolestaan? No joo, tiedämmehän rakkauden olevan evoluution keino saattaa mies ja nainen yhteen ja turvata siten ihmislajin säilyminen, mutta voisiko lisääntymiselle olla muitakin keinoja kuin kivuliaan, 90% todennäköisyydellä epäonnistumiseen päätyvän tunnemyrskyn läpikäynti? Miettikääpä nyt, talous ei pyöri yrittäjäihmisen takertuessa johonkin toiseen ihmiseen, ja mikä voisikaan olla sen pahenpaa TALOUDEN kannalta? Miksemme siis voitaisi lääketieteessä panostaa keinotekoisen kohdun kehittämiseen tuon turhan tunteen kitkemiseksi? Kohdun, josta syntyisi uusi ihminen ilman että sinun tarvitsisi tuntea ¨rakkautta,¨ riisua vaatteitasi ja ryhtyä sänkyleikkiin ¨rakastamasi¨ naisen tai miehen kanssa.
Ja entä miksi sitten rakkaus on niin perseestä, että meidän kannattaisi kitkeä se tunteistamme: VAIKKA TUNTISIT SITÄ JOTAKIN IHMISTÄ KOHTAAN, ET SINÄ SITÄ KOSKAAN VOI KELTÄÄN SAADA! Kaiken lisäksi rakkaus on sellainen mielialalääke, jota ei saa apteekista myytävinä pillereinä. Et siis oikeastaan voi juuri vanhempiesi jälkeen saada rakkautta keneltäkään samanikäiseltä, saati tilaisuutta kokea itsesi muun kuin äitisi kautta rakastettavaksi yksilöksi.
- Poika 16v
Ja entä miksi sitten rakkaus on niin perseestä, että meidän kannattaisi kitkeä se tunteistamme: VAIKKA TUNTISIT SITÄ JOTAKIN IHMISTÄ KOHTAAN, ET SINÄ SITÄ KOSKAAN VOI KELTÄÄN SAADA! Kaiken lisäksi rakkaus on sellainen mielialalääke, jota ei saa apteekista myytävinä pillereinä. Et siis oikeastaan voi juuri vanhempiesi jälkeen saada rakkautta keneltäkään samanikäiseltä, saati tilaisuutta kokea itsesi muun kuin äitisi kautta rakastettavaksi yksilöksi.
- Poika 16v
Vastaukset 7
Vanhimmat
Eli taas joku kirjottaa tämmösen miten sen nyt sanois angstaukselt kuulostavan jutun, mut mä ain ite alan ajattelee noit ja huomaan et niissä on ajatust, eikä ne mitää angstaamist ookkaa, vaik joku nii vois luulla.
Suhtautumiseni rakkauteen ehkä ole ihan noin katkera, ja uskon että kaksi ihmistä voi rakastaa toisiaan hyvinkin kauan/kuolemiinsa asti. No varmaan kuitenkin aika harvalla loppujen lopuksi menee niin.
Rakkaushan on kuitenkin kemiaa. Aivot erittävät rakastuessa ainetta, jonka kemiallinen kaava muistuttaa hyvin paljon erästä vahvaa huumeainetta, amfetamiinia. Tämä aine sitten aiheuttaa rakkauden tunteen.
"Ajatelkaapa maailmaa ilman rakkautta, tuota järjen vievää vihollista, jonka kanssa eläminen saattaa pahimmassa tapauksessa satuttaa sinut yhtä sekopäiseksi kuin minä."
Mitä 16-vuotias tietää todellisesta rakkaudesta? Ihan turha höpöttää tuollaista joidenkin teinisuhteiden pohjalta.
No luuletko itse tietäväsi rakkaudesta? 16 vuotias voi rakastua eikä ne välttämättä ole mtn teinisuhteita. Tommosta on aivan turha väittääkään vaikka todellisuudessa tietää että kuusitoista vuotiaan suhteet ei välttämättä kestä ni voi hyvin rakastua tommosta on turha väittääkkään. Et nähtävästi ite ole saanut rakkautta kun olet ollut 16.!
Rakkaushan ei ole varsinaisesti lisääntymistä (lue: hedelmöittämistä) varten, vaan että vanhemmat jaksaisivat pitää huolta lapsestaan, eikä nainen jäisi yksin pienen lapsen kanssa. Rakkaus ei siis ole sama asia kuin halu lisääntyä, monihan olisi heti valmis panemaan täysin tuntemattoman kanssa. Noin parin vuoden kuluttua se rakkaus sitten yleensä päättyykin. Kukas ne keinotekoisessa kohdussa tehdyt lapset sitten ottaisi hoidettavakseen, valtioko? Olen liian inhimillinen tähän.
Olen taas toisinaan ajatellut, että minulla olisi paljon helpompaa, jos en tuntisi minkäänlaista läheisyyden- ja hellyydenkaipuuta. En tiedä tahtoisinko oikeasti siitä luopua, mutta kun riittävän monena iltana vain haaveilee, että olisi kainalossa ihana tyttö, jota voisi helliä, silitella ja muuta sellaista, se tekee toisinaan vain surulliseksi, kun ne tosiaan ovat aina olleet pelkkiä haaveita.
En sitten tiedä, ehkä yksinäisyydenkin oppii joskus hyväksymään, kun alkaa olla jo selvää, että kumppania tuskin löytyy, ellei sitten illat kuluisi miettien, mikä siinä elämässä oikein meni niin vituiksi.
Jos pettää. Olipa se sitten seksiä tai pelkkää pusuttelua.. itse teen samoin eiq oo ite valittanut kun kerta käy ite vierais
oon tyttö 13 vee ja oon sun kanssa aika saman laisilla aaltopituuksilla sun kanssa tosta asiasta. kuitenkin jos löytää jonkun super mahtavan tyypin niin se vie jalat alta! minut on jätetty kaksi kertaa ihan vaan toisen naisen takia!! Jos sua poika 16 kiinostut minusta niin onn vapaa!!