Olin jo vienyt sen pois.
Se kädessäni olin kulkenut
autioiden, mustien luolien läpi.
Välillä se roikkui trendikkäästi
olkapäällä,aivan se kuin kuuluisi kalustoon.
Kuten kuuluikin.
Tunsin, että pärjäsin jo hyvin
ilman sitä, en kuljettaisi sitä
enää yhtään pidempään, purisin hammasta
ja vaikka kiroilisin, mutta
sitä en tarvitsisi enää.
Mutta niin vain kaivoin nenäliinan
piilostaan...
Ja kiersin mustat luolani taas kerran.
Se kädessäni olin kulkenut
autioiden, mustien luolien läpi.
Välillä se roikkui trendikkäästi
olkapäällä,aivan se kuin kuuluisi kalustoon.
Kuten kuuluikin.
Tunsin, että pärjäsin jo hyvin
ilman sitä, en kuljettaisi sitä
enää yhtään pidempään, purisin hammasta
ja vaikka kiroilisin, mutta
sitä en tarvitsisi enää.
Mutta niin vain kaivoin nenäliinan
piilostaan...
Ja kiersin mustat luolani taas kerran.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Runossasi musta harso, synkkä.
Anna itkun tulla, se puhdistaa ja nenäliinallesi
on käyttöä. Voimia Sinulle, kaikki järjestyy
aikanaan ystävä kallis.
Uskon Sinua, ystävä:)