Toisen omaa jälleen kopsaa.
Onpas hänellä otsaa!
Riittämättömät taidot omat,
toisen miettimät, sanat somat.
Härskisti runoonsa laittaa,
mielestänsä se ei haittaa.
Kopioiden, omaksensa kääntää.
Pahaa tekee, vatsaa vääntää.
Voisi tämän jo lopettaa,
tai joku voisi opettaa:
Rikos on plagiointi,
varastaminen, lainailu,
toisen tekemisen suora
kopiointi.
Onpas hänellä otsaa!
Riittämättömät taidot omat,
toisen miettimät, sanat somat.
Härskisti runoonsa laittaa,
mielestänsä se ei haittaa.
Kopioiden, omaksensa kääntää.
Pahaa tekee, vatsaa vääntää.
Voisi tämän jo lopettaa,
tai joku voisi opettaa:
Rikos on plagiointi,
varastaminen, lainailu,
toisen tekemisen suora
kopiointi.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Keskustelu osuukin maaliinsa.
Alkaa nyppiä, joittenkin, melko suorat lainaukset.
'Tai jonkun runon sisältämä ydin sana,
pomppaa silmille, kohta jo toisessa runossa.
Ei voi varmaan mennä piiloon senkään
taakse, ettei ehdi
lukea kaikkien runoja, jos lainaus
on ihan suora.
Selkärankaa rakkaat runoilijat.
Palsta kolisee tyhjyyttään.
jos ne ovat tähti, kuu, aurinko, valo, iho, RAKKAUS, suudelma tms. rakkausrunoja ja lauluja on niin paljon, että sanoja yhdistettynä säkeeksi tai erillisenä lipsahtaa väkisinkin. Itse yritän tehdä runot ensin, ennenkuin luen päivän saldoa. Tämä siksi, että minulla on hyvä kielipää, kaikki väkisinkin tarttuu mieleen.
Mutta itse asiani, miksi ryhdyin vastaamaan oli se, että olisi kiva saada runon kohdalla rakentavaa kritiikkiä, jotta voisi yrittää parantaa tuotoksiaan. Nykyisin enemmän puututaan runon sisältöön, kuin muotoon. Negatiivinenkin palaute on hyvä silloin, kun se ei puutu runon aiheeseen tai kirjoittajan kuviteltuihin henkilökohtaisiin ominaisuuksiin.
ja suorista lainauksista.
Kokonaisista lauseista ja muista
sanoista, kuin rakkaus ja iho ja jne.
Ja tyylillisistä jutskista, jotka
ovat tunnistettavissa.
Ikävää, mutta totta,näin tapahtuu.
käyttö on sallittua, mutta jos plagioidaan suoraa
lauseita jonkun toisen aiemmin kirjoittamasta
runosta, niin se on törkeää ! Sanat ovat kaikkien
käytettävissä, mutta kopiointi on aitonta
myös täällä, vaikka siitä ei tuomitakkaan.
mielestäsi syyllistynyt sellaiseen? Aloittajan nimimerkistä ajattelin olevani syytettyjen penkillä, koska tein juuri nalle-aiheisen runon. Pieni kaipaus runon tyyliä taas olen käyttänyt jo paljon aikaisemmin, joten ehkä siitä ei ollut kysymys?
sinua en tarkoittanut, enkä tässäkään sano
keitä tarkoitan. Tunteekoon he, jotka tätä
harrastavat piston sielussaan.
Omia tuotoksia saa mielestäni lainailla,
kopsata ja plagioida, mutta ei toisten ajatuksia.
Kenelläkään meistä ei ole minkäänlaisia oikeuksia täällä esitettyihin omiin teksteihin.
Tekstien todistaminen omiksi esim. juridisessa mielessä on aivan mahdotonta, ellei järjetöntä.
Ainoaksi moraaliseksi pelastajaksi tässä asettuu ns. hyvä tapa. Tämä tapa ei velvoita mihinkään ja on siten oikeustoimikelvoton.
Plagioinnin todellinen syy on suloinen riittämättömyys. Sosiaalisena buustina hyvin harva sortuu siihen sen negatiivisen lookin takia.
Siis: Kun heittää lapiollisen paskaa ilmaan, niin osa tulee omaan niskaan - eikä kellään ole kivaa.
Hyvä neuvo:
Itse plagioin kaiken mitä julkistan. Kopioin kaiken kelvollisen tekstin printteriin, printtaan ja leikkaan sanat saksilla irti toisistaan. Sitten laitan sanat roskikseen ja lähden vittuun tästä toimistosta.
pysyt sillä tiellä....
Goodbye
Toimistoksi voi kutsua vaikka vessaa; jos siitä kimmastuit.
On perin ihmeellistä, että kunnon debattia ei täällä saa aikaan oikein mitenkään. Mikä olisikaan hienompaa kuin kaiken tämän typerän kakkulapiolla hakkaamisen jälkeen voitaisiin ottaa esiin se sydänverellä kirjoitettu runo jota plagiaatiksi väitettiin ja verrata sitä alkuperäiseen.
Oh, en voi edes uskoa että kenessäkään olisi niin paljon sielukkuutta, oikeamielisyyttä ja silkkaa hienostuneisuutta, että näin toimisi. Ei! Sen sijaan supistaan jossain sopukassa ja revitään harmaata tukkaa sormet papiljoteissa sotkussa, eikä voida nähdä sitä yksinkertaista totuutta että ollaan hieman kömpelöitä, hieman naiiveja ja suorastaan koomisia näin toimiessa.
Hämärät ja epäsuorat viittaukset ja heitot kuuluvat elämä arkipäivään. Niillä ajetaan omia mielenkiintoisia tavoitteita lävitse samanlaisen hämärän tavotteiden muurin.
Tämä plagiointisyytös on siitä mainio esimerkki. Tilanne on vähän sama kuin pihamaalla lapset jotka leikkivät jotain leikkiä. Äkkiä yksi keksii oikein hyvän jutun jota muut sitten matkivat. Lapsilla on tässä vaiheessa kaikilla hauskaa. On tosin sellaisiakin tapauksia, jotka ottavat matkimisen itseensä ja menevät kotiin murjottamaan; kenties huitaisevatkin matkijaa.
En pidä tällaisista ihmisistä. He kuvittelevat olevansa jotain suurta ja hienoa, uniiikkia ja ainutkertaista (kas, sanoilla on sama dynamiikka). Tällaiset ihmiset ovat kaikessa sokeudessaan niin lyyrisiä, että kuvittelevat keksineensä kielen jota puhuvat - sen nyanssit, artikulaation, runouden ja kulttuurin.
Huvittavinta tässä kyseisessä keississä on se, että runosaitilla, jossa jo järjestään on vain huonoja runoja, niin joku kehtaa heittää kehiin vielä jotain näinkin mielivapaata.
En saata kuin ihmetellä.
Toivon sydämestäni, että olen langennut hyvään trolliin.
Toimistoksi voi kutsua vaikka vessaa; jos siitä kimmastuit.
On perin ihmeellistä, että kunnon debattia ei täällä saa aikaan oikein mitenkään. Mikä olisikaan hienompaa kuin kaiken tämän typerän kakkulapiolla hakkaamisen jälkeen voitaisiin ottaa esiin se sydänverellä kirjoitettu runo jota plagiaatiksi väitettiin ja verrata sitä alkuperäiseen.
Oh, en voi edes uskoa että kenessäkään olisi niin paljon sielukkuutta, oikeamielisyyttä ja silkkaa hienostuneisuutta, että näin toimisi. Ei! Sen sijaan supistaan jossain sopukassa ja revitään harmaata tukkaa sormet papiljoteissa sotkussa. Eikä voida nähdä sitä yksinkertaista totuutta, että ollaan hieman kömpelöitä, hieman naiiveja ja suorastaan ääliömäisiä näin toimiessaan.
Haastettako sinä pelkäät?
Hämärät ja epäsuorat viittaukset ja heitot kuuluvat elämän arkipäivään, niillä ajetaan omia mielenkiintoisia tavoitteita lävitse samanlaisen hämärän muurin.
Tämä plagiointisyytös on siitä mainio esimerkki.
Tilanne on vähän sama kuin pihamaalla lapset jotka leikkivät jotain leikkiä. Äkkiä yksi keksii oikein hyvän jutun, jota muut sitten matkivat. Lapsilla on tässä vaiheessa kaikilla hauskaa. On tosin sellaisiakin tapauksia, jotka ottavat matkimisesta itseensä ja menevät kotiin murjottamaan; kenties huitaisevatkin matkijaa.
En pidä tällaisista ihmisistä. He kuvittelevat olevansa jotain suurta ja hienoa, uniiikkia ja ainutkertaista (sanoilla on sama dynamiikka). Tällaiset ihmiset ovat kaikessa sokeudessaan niin hienoja, että kuvittelevat keksineensä kielen jota puhuvat - sen nyanssit, artikulaation, runouden ja kulttuurin; sen sielua hivelevän nahkapiiskan.
Huvittavinta tässä kyseisessä keississä on se, että runosaitilla, jossa jo järjestään on huonoja runoja, niin joku kehtaa heittää kehiin vielä jotain näin mielivapaata.
En saata kuin ihmetellä.
Toivon sydämestäni, että olen langennut hyvään trolliin.
Toimistoksi voi kutsua vaikka vessaa; jos siitä kimmastuit.
On perin ihmeellistä, että kunnon debattia ei täällä saa aikaan oikein mitenkään. Mikä olisikaan hienompaa kuin kaiken tämän typerän kakkulapiolla hakkaamisen jälkeen voitaisiin ottaa esiin se sydänverellä kirjoitettu runo jota plagiaatiksi väitettiin ja verrata sitä alkuperäiseen.
Oh, en voi edes uskoa että kenessäkään olisi niin paljon sielukkuutta, oikeamielisyyttä ja silkkaa hienostuneisuutta, että näin toimisi. Ei! Sen sijaan supistaan jossain sopukassa ja revitään harmaata tukkaa sormet papiljoteissa sotkussa. Eikä voida nähdä sitä yksinkertaista totuutta, että ollaan hieman kömpelöitä, hieman naiiveja ja suorastaan ääliömäisiä näin toimiessaan.
Haastettako sinä pelkäät?
Hämärät ja epäsuorat viittaukset ja heitot kuuluvat elämän arkipäivään, niillä ajetaan omia mielenkiintoisia tavoitteita lävitse samanlaisen hämärän muurin.
Tämä plagiointisyytös on siitä mainio esimerkki.
Tilanne on vähän sama kuin pihamaalla lapset jotka leikkivät jotain leikkiä. Äkkiä yksi keksii oikein hyvän jutun, jota muut sitten matkivat. Lapsilla on tässä vaiheessa kaikilla hauskaa. On tosin sellaisiakin tapauksia, jotka ottavat matkimisesta itseensä ja menevät kotiin murjottamaan; kenties huitaisevatkin matkijaa.
En pidä tällaisista ihmisistä. He kuvittelevat olevansa jotain suurta ja hienoa, uniiikkia ja ainutkertaista (sanoilla on sama dynamiikka). Tällaiset ihmiset ovat kaikessa sokeudessaan niin hienoja, että kuvittelevat keksineensä kielen jota puhuvat - sen nyanssit, artikulaation, runouden ja kulttuurin; sen sielua hivelevän nahkapiiskan.
Huvittavinta tässä kyseisessä keississä on se, että runosaitilla, jossa jo järjestään on huonoja runoja, niin joku kehtaa heittää kehiin vielä jotain näin mielivapaata.
En saata kuin ihmetellä.
Toivon sydämestäni, että olen langennut hyvään trolliin. Sitä paitsi HOuse on mennyt jo vartin!
haukuit omatkin runosi surkeiksi.
No, kukin tyylillään ja monella samanlaisella viestillä vielä.
Ne runot, joista nyt puhutaan, ovat täällä jokaisen luettavissa.
Ja ne jotka ovat kopsuja tehneet,
kyllä sen itse tietävät.
Tekevät sitä tahallaan tai tahattomasti,
vain he itse tietävät.
Ei kukaan sanoja omista, se kyllä tiedetään,
mutta oman typeryytensähän siinä vain tuo esille, kun kopioi.
Eikö?
Eikä tämä ole mikään
tappelupalsta,
ei lapiolla
eikä ilman.
Ei ainakaan aiemmin ollut.
Olenko vähän liian laiska ottaakseni selvää mehukkaista kanavankääntäjistä.
Kamala syytös. Mä vedän sut oikeuteen tästä. Runojani modifiseeraat ja rietastelet atonaalisesti.
Kumipuu odottaa.
Itse olisin kyllä aivan lääpällään ja otettu. Niin suloiselta kuulostaisi toisen suusta omat kauniit sanani - ajatukseni.
Ja mikä tulisi tuohon mahdolliseen agressioon plagioinnista, niin sille en asettaisi kuin yhden ehdon:
Tuunattua runoa ei tultaisi ikkunani alle lärisemään, sillä tuunaajalla olisi kuitenkin rumempi ääni kuin minulla.